Tietoja minusta

Oma valokuva
Rakastan askartelua ja näpertelyä, mutta teen harvemmin mitään valmiiden ohjeiden mukaan. Käsillä tekeminen on hemmottelun ohella pieni pako arjesta :)

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Raskauden kulusta ja sen aikaisesta kauneudenhoidosta

Koska tuo meidän pikku mötkylä on asia, joka minua jaksaa piristää päivästä toiseen, ajattelin hieman kirjoitella raskauden kulusta :) Lisäksi voisin vähän höpistä kauneudenhoidosta raskauden aikana (nyt kun se on taas astunut kuvioihin, alkuraskauden olin nimittäin aikamoinen peikko :D ).

Toive pikkuisesta oli siis ihan harkittu ja mietitty. Päätös syntyi viime jouluna, mutta varsinaisen yrittämisen aloitimme vasta kesällä. Olen vähän sellainen worst-case-scenario -ihminen luonteeltani, joten koitin parhaani mukaan varautua siihen, että tärpissä voi mennä kauankin. Minä ja pikkuveljeni ollaan kuulemaa tultu melkein saman tien kun lupa on annettu, joten totta kai olin positiivinenkin, mutta samaan aikaan kuitenkin yritin muistaa, ettei lapsen saanti ole mikään itsestäänselvyys. Toisessa yrityskierrossa kuitenkin lykästi ja toki oltiin miehen kanssa aivan onnessamme. Se hetki, kun näin testissä kaksi viivaa, ei unohdu varmaan koskaan :')

Raskauden kannalta alkuaika sujui erittäin hyvin. Oma vointini oli ihan kohtuullinen. Kuukauden päivät kärsin pahoinvoinnista, väsymyksestä ja jonkin verran myös huimauksesta. Sairastin puolentoistaviikon räkätaudin, jonka jälkeen hemoglobiini tipahti vielä sen verran, että mäkeä noustessa tunsin itseni vanhukseksi. Huomasin, että olin ollut ehkäpä vähän naiivi ajatellessani raskausoireita. Pahoinvointi ei ollut sellaista satunnaista (hilpeää) oksentelua, vaan lähinnä kestokrapulaa muistuttava tila. Kaikin puolin olin flegmaattinen, mutta sisimmässäni onnelinen kun tiesin, että jotain selvästi tapahtuu :) Viimeistään kymmenennen raskausviikon jälkeen olo rupesi onneksi normalisoitumaan, ja nyt raskauden huomaa oikeastaan vain mahan kasvusta ja tiheään iskevästä nälästä.

Väsymyksestä johtuen en jaksanut kiinnittää kauneudenhoitoon alkuaikoina juurikaan huomiota. Iho parani hormonien vaikutuksesta tosi paljon, joten sekin sai laiskistumaan. Laiskistumisen seurauksena näpyt tosin rupesivat ajan myötä puskemaan takaisin. Nyt olenkin koettanut ryhdistäytyä, ja iho alkaa olla taas suhteellisen ok kunnossa.

Olen käyttänyt aika lailla samoja kauneudenhoidon ja hyvinvoinnin tuotteita kuin aiemminkin, toki jotain on jäänyt pois ja toisia tullut tilalle. Varmaan suurin muutos on se, että syön nykyään tosi paljon lisäravinteita. Mammavitamiinit, omega (a-vitamiiniton), nestemäinen rautalisä, d-vitamiini ja karpalokapselit kuuluvat jokapäiväiseen pillerikavalkadiin. Raudasta voisi mainita sen verran, että apteekin rautavalmiste (Obsidan) sai pakin ihan jumiin ja pisti pahimmillaan oksentamaan, joten siirryin Floravitaliin. Saa nähdä seuraavassa neuvolassa, onko hemppa noussut sillä tarpeeksi.

Eteeriset öljyt olen jättänyt sellaisenaan kokonaan pois, koska suurinta osaa niistä ei suositella käytettäväksi raskausaikana. Vain joitain mietoja (muistaakseni esim. mandariini) ei ole kielletty. Luotaiskaupan pesuaineissa toki on jonkin verran myös eteerisiä öljyjä, mutta niistä ei myyjän mukaan ole haittaa kun määrät on pieniä, eivätkä jää sellaisenaan iholle. Niinpä shampoo on säilynyt samana ja hoitoainekin tullut siihen rinnalle. Kasvosaippuana olen vaihteeksi kokeillut Herbinan kasvosaippua-palaa (joka ei tosin ole ihan niin puhtoinen kuin flow-kosmetiikan vastaava), ja ihan tykännyt. Iho puhdistuu hyvin ja meikitkin lähtevät. Myös kehäkukkaöljy on jäänyt (sisäisesti kielletty, ulkoisesti en ole ihan varma), sillä kun on ainakin sisäisesti nautittuna estrogeenin tuotantoa lisääviä vaikutuksia. Varmuuden vuoksi olen luoupunut myös ulkoisesta käytöstä. En ole myöskään uskaltanut kokeilla mitään uusia, voimakkaita uutteita tai muita aineita, jotka voivat vaikuttaa ulkoisessa käytössä myös sisäisesti.

Finnien hoitoon käytin ennen raskautta Bactosan-kapseleita, mutta koska niitä ei saa raskausaikana syödä, olen turvautunut pelkkään saman merkin voiteeseen. Se onkin toiminut ihan loistavasti, ja iho on hyvää vauhtia toipumassa näppyhyökkäyksestä :) Tavallisena kasvovoiteena on ollut Prismasta bongattu Urtekramin Nordic Birch day cream, josta olen myös tykännyt. Voide on tosin aika kevyttä, joten saa nähdä, vaatiiko talvi-iho jotain paksumpaa.Vartalolle ostin tässä viikko sitten paljasta manteliöljyä. Olin etsimässsä luontaistuotekaupasta sopivaa vartaloöljyä kosteutukseen ja raskausarpien ehkäisyyn, ja myyjä suositteli ottamaan joko Weledan raskausöljyn tai sitten ihan tuon manteliöljyn. Pihinä opiskelijana tartuin tietenkin 12 euroa halvempaan tuotteeseen, ja hyvin se on asiansa ajanut :) Manteliöljy imeytyy mukavan nopeasti kostealle iholle ja tuoksuu mielestäni miellyttävälle. Arpien ehkäisystä en vielä osaa sanoa mitään, mutta toiveet on korkealla :D

Tuossapa noita tuli ihan yleisellä tasolla :) Koska en ole mikään ammattilainen, niin nuo nyt ovat vain minun mielipiteitä ja tottumuksia. Luontaistuotteiden asiantuntijoilta kannattaa kysellä tarkemmin raskausaikana käytettävistä tuotteista. Myös asiaan perehtyneiltä nettisivuilta löytyy usein hyviä vinkkejä. Itse olen koettanut pitää ohjenuorana luontaistuotteiden omia tuoteselosteita ja ajatusta, että kaikkea turhan voimakasta on hyvä varoa. Tuotteet, joissa on tuttuja ja turvallisia ainesosia, ja mahdollisimman vähän mitään ylimääräistä ovat yleensä hyviä, joskin niistäkin kannattaa aina kysyä. Laiskuuttani en nyt saanut laitettua tähän postaukseen yhtään kuvaa, toivottavasti ei käynyt liian raskaaksi lukea :)


perjantai 26. lokakuuta 2012

Tytti-koira 1997-2012

Eilen oli surullinen päivä. Äiti soitti, että perheemme koiravanhus Tytti oli loukannut jalkansa, eikä enää tule kuntoon, Tytti pitäisi päästää nukahtamaan viimeisen kerran.




Saimme Tytin kun olin neljännellä luokalla. Se oli pikkuinen karvakasa, joka nukkui ihan tolkuttoman paljon ja nuoli naaman. Tytti kasvoi minun ja pikkuveljeni rinnalla ja siitä tuli koko perheen lellikki. Ikinä se ei ollut kellekään ilkeä, raksujen eteen halusi tehdä temppuja (muuten ei kelvannut) ja ikkunasta vahtiminen oli parasta ikinä. Kun vuosia tuli lisää, aloimme totta kai ymmärtää, ettei Tytti tule olemaan täällä ikuisesti. Ehdin jo pari vuotta valmistautua siihen, että aika voi loppua milloin tahansa. Silti tuntuu omituiselta ajatella, ettei vanhempieni luona ole enää pikkuista hössöttäjää, joka tulee tervehtimään ovelle ja kerjäämään pöydän alle ruokaa, Tytti kun oli suht hyvässä kunnossa loppuun asti.

Tänäänkin on vielä aika surullinen päivä. Voin kuitenkin lohduttautua sillä, että Tytti ei ollut lähtiessään yksin tai peloissaan. Se ei joutunut kärsimään pitkiä aikoja kivusta vaan sai nauttia elämästään loppuun asti. Sillä oli hyvä ja jopa epätavallisen pitkä elämä. Muistot jäävät elämään, samoin jälki siitä rakkkaudesta, jota jokainen meistä Tytiltä sai <3

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Suuri, pieni elämänmuutos

Meillä on ollut aika jännä syksy eräästä tulevasta elämänmuutoksesta johtuen. En ole vielä hiiskunut blogiin asiasta mitään, koska olen halunnut odottaa, että ollaan vähän varmemmalla pohjalla. Olen pohjimmiltani vähän hysteerinen ihminen ja pelkään kontrollin menettämistä yli kaiken, tänä syksynä olenkin sitten saanut oikeen kunnon luonnekurssin :) Arvaatteko, mistä mahtaisi olla kyse?

Viiden pisteen vihje: Ruokailutottumukseni ovat olleet viime aikoina vähintään outoja...


Mies kiikutti juuri kauppakassillisen tyhjiä pilttipurkkeja keräykseen :D Maito on myös maistunut aika reippaasti, eilen sitä taisi mennä yli litra o.O

Kolmen pisteen vihje: Lopetin Cosmon tilauksen, tilalle on ilmaantunut...


Ollessani Sanomilla kesätöissä tämmöistä kehitystä lehtitilauksissa sanottiin vitsailevasti luonnolliseksi jatkumoksi :D

Yhden pisteen vihje: Ensi kevääksi on kehitteillä rantapallo ihan omasta takaa :)


Bonusvihje: En ole käynyt ruotsinlaivan buffetissa ennen kuvan ottamista.

Mahtaakohan kukaan arvata? <3 ;)

torstai 18. lokakuuta 2012

Neuleet lisääntyy keskenään

Vallan riehaannuin taas tästä jokatalvisesta neuleinspiksestä... Puikoilla on tällä hetkellä se huppuhuivi (vieläkin...), mörkölapaset ja uusimpana tulokkaana Drops designin sivuilta bongatut rainbow-mittsit, jotka on aivan superihanat! <3______<3


                                            (Oli iha pakko laittaa kaks kuvaa ku oon nii ylypiä ^^)

Noihin lapasiin liittyy hauska tarina, joka havainnollistaa taas kerran jäätävän tarkkaa hahmotuskykyäni.... Ohjeessa värilliset kohdat on merkitty valkoisilla ja mustat mustilla ruuduilla, loogista eikö? Ei ilmeisesti minun alitajunnan mielestä kun rupesin tekemään ihan väärinpäin, eli valkosiin mustaa ja mustiin värikästä :DD No mutta, onneksi sillä nyt ei oo mitään väliä, kun ne voi olla toisinki päin. Ite asiassa se oli iha tarkotuskin (krhmm). 

Mörkölapaset on edistyneet, mutta nekin vielä vaiheessa, eikä niissä ole vielä oikein kuvattavaa. Huppuhuivi näyttää vain kimallelankaläjältä, ennen kuin sen saa ommeltua muotoon ja silitettyä (sitten kun se on neulottu loppuun :D). Luottamus on kova, että kaikki tulee kyllä aikanaan valmiiksi ^____^

Ai niin, lankoja tuli tänään ostettua Pohjolan langan loppuunmyynnistä lisää, joten voi olla, että neuleiden lisääntymisvimma ei ihan heti laannu...













maanantai 1. lokakuuta 2012

Kirjoneuletta ja kosmetiikkaa

Olen päästänyt viime aikoina itseni vähän rupsahtamaan. Pikkuveli kävi taannottain kylässä samalla kun kuskaili minua asioilla (<3) ja katsoi kuvaa, jossa olemme miehen kanssa about 19-vuotiaita. Pienen vertailun suoritettuaan velipoika totesi, että näytän kolmikymppiseltä. Ei siinä mitään, jos olisinkin 30, mutta kun olen vasta täyttämässä 25... Hapsottavalla, puoleen vuoteen leikkaamattomalla tukalla ja hoitamattomalla naamataululla ei varmaan ollut yhtään osuutta asiaan :D Nyt sitten päätin vähän ryhdistäytyä ja aloittaa virkistäytymisen hiuksista. En ole aikoihin käyttänyt säännöllisesti hoitoainetta, joten kävin ostamasta Lifesta raikkaan tuoksuisen merilevähoitoaineen.


Faith in nature -hoitoaine oli edullisimmasta päästä (6,50€), ja on ainakin parin käyttökerran jälkeen osoittautunut oikein oivaksi suihkukaveriksi. Itse hoitoaine ei ole hirveän paksua, mutta tekee kyllä tukasta mukavan pehmoisen ja sileän. Vielä kun jaksaisin vääntäytyä parturiin niin saisin pois kuivat latvat, joille varmaan mikään hoitoainekaan ei oikein mitään mahda...

Rupsahtamisen lisäksi olen harrastanut enenevissä määrin neulomista. Aloitin ne viime postauksessa mainitsemani mörkölapaset, ja ihme kyllä osaan neuloa kirjoneuletta!!1 Hidastahan tuo eteneminen vielä on, mutta ihan oikeaa kuviota olen saanut lapasten kämmenpuolelle aikaan:


Mörkö-puolella ei vielä ole oikeen mitään esiteltävää, kun mörön helma on vaan pelkkää turkoosia :D Kaikkein vaikeinta on ollut toisen langan kuljettaminen mukana. Eikä sekään oikeastaan ole vaikeaa, lähinnä vaan hidastavaa. Vielä kun malttaisi pysyä välissä erossakin noista puikoista ja tehdä gradua...