Tietoja minusta

Oma kuva
Rakastan askartelua ja näpertelyä, mutta teen harvemmin mitään valmiiden ohjeiden mukaan. Käsillä tekeminen on hemmottelun ohella pieni pako arjesta :)

sunnuntai 24. elokuuta 2014

"Mut kaikki menee toisin, joku suunnittelee mua paremmin"

Jos joku olisi heinäkuun alussa sanonut, että olen parin kuukauden päästä aloittelemassa työuraani Etelä-Suomessa, olisin varmaan naurahtanut epäuskoisesti. Ja saanut paniikkikohtauksen. Hain nimittäin keväällä kyllä töihin Hämeenlinnan ympäristöön, mutta kielteisten päätösten jälkeen tyydyin vähin äänin kohtalooni ja aloimme suunnitella syksyä Oulussa. Pepille oli jo päiväkotipaikka tiedossa, mies oli tyytyväinen työhönsä ja itse varauduin tekemään sijaisuuksia ja mahdollisesti opiskelemaan, jos mikään pysyvämpi työpaikka ei tärppäisi.

Yksi päivä (itse asiassa juuri kun olin menossa työhaastatteluun) minulle sitten soitettiin eräästä pienestä koulusta ja tarjottiin töitä. Ensin takeltelin paniikissa, että ei kyllä millään onnistu, mutta tunnin päästä soitin perään ja totesin, että jos kuitenkin mietin vielä. Ja täällä sitä nyt ollaan, minä opettajana ja mies koti-isänä, olohuone täynnä muuttolaatikoita ja ympärillä kaupunki, josta kumpikaan ei tiedä oikeen yhtään mitään. Läheisiä onneksi löytyy täältäkin, joten se puoli on kunnossa. Muuten ainakin minä olen kärsinyt jopa kulttuurishokin piirteitä saaneesta ikävästä ja meinannut repiä pelihousuni useaan otteeseen kun kaikki on hukassa ja mikään ei ole paikallaan. Mutta eiköhän se tästä, pikkuhiljaa. Työ on onneksi mukavaa ja aikaa kaikkein tärkeimmälle, omalle perheelle, jää myös riittävästi. Vaikka tämä ei todellakaan ollut meillä suunnitelmissa niin tähän sopeudutaan ja tämä on varmasti hyvä. Pikkuhiljaa.

P.S. Ajattelin taas aktivoitua tämän blogiharrastuksen kanssa. Kukaan ei mahda enää olla näin pitkän sluibailun jälkeen kuulolla, mutta jospa tänne edes joku löytäisi uudelleen ;)

3 kommenttia:

Marjo kirjoitti...

Kyllä täällä kuulolla ollaan. Onnea uuteen kotiin ja haasteisiin!

B. H. kirjoitti...

Minä olen kuulolla! :) Odotan innolla uusia postauksiasi. Ja elämä ei tosiaan aina mene ihan kuin suunnitellaan. Varmasti iso shokki muuttaa noin pikaisella aikataululla toiseen kapunkiin, mutta toivottavasti se alkaa tuntua pian kodilta.

Kristiina kirjoitti...

Kiitoksia Marjo ja B.N.! :) Ihana, että joku vielä tännekin eksyy, vaikka viimeinen vuosi on ollu melko autiota aikaa tän blogin suhteen. Yritän nyt ihan tosissaan ryhdistäytyä!

Eiköhän tämä tosiaan pikkuhiljaa muutu kaaoksesta iloksi. Itse oon asettanu joulun deadlineksi kodin järkkäämiselle ;)