Tietoja minusta

Oma valokuva
Rakastan askartelua ja näpertelyä, mutta teen harvemmin mitään valmiiden ohjeiden mukaan. Käsillä tekeminen on hemmottelun ohella pieni pako arjesta :)

maanantai 25. marraskuuta 2013

Muista hengittää

Minulla on tänään synttärit. Eilen oltiin vanhempieni luona niitä juhlimassa, mutta tälle päivää ei ole mitään suunnitteilla. Vain kuppi kahvia, pala omenahyvekakkua ja tiramisumanteleita. Niin ja ennen  kaikkea pieni, hiljainen hetki :) Mitäpä muuta sitä pienen lapsen vanhempi voisi toivoa.

Iloitsen ihan suunnattomasti siitä, että voin rauhassa istahtaa alas, vaikka koti onkin semikaaoksessa. Pöydän pääty on liisteröity maissinaksulla ja tiskit on seisseet altaassa jo hyvän aikaa. On tullut huomattua, että semmoista absoluuttista, perfektionistin mieltä hivelevää järjestystä ei lapsiperheessä ole juuri koskaan. Pari viikkoa sitten henkiset seinät meinasivat alkaa jo rymisemään niskaan, kun on pimeää, päivisin välillä yksinäistäkin ja kotitöiden lista on loputon. Olenkin koettanut nyt järjestää itselleni mielekästä tekemistä päiviksi, lähteä reippaammin ulos ja unohtaa välillä kotihommat. Mieskin on ottanut loppuvuodeksi vähän ylimääräisiä vapaapäiviä <3

Onneksi tässä pienen elämän varrella on tullut opittua sen verran, että kasaantuvan stressin tunnistaa. Silloin pitää vain muistaa hengittää ja hengähtää, etsiä ne pienetkin mahdollisuudet rentoutua ja olla itselle armollinen. Tämä ensimmäinen vauvavuosi on varmasti omalla tavallaan elämäni rankinta aikaa, mutta myös ikimuistoisinta ja täynnä pieniä onnen hetkiä, joihin voi tarttua stressinkin keskellä. Pikkuhiljaa olen oppinut, että täydellisen järjestyksen tavoittelun sijaan kannattaa ryömiä ipanan kanssa lattialla, lukea yhdessä kirjoja ja leikkiä kukkupöö-leikkejä :) Eikä se haittaa, jos ei aina jaksa olla pirteä ja iloinen.

Tämän pienen zen-mietiskelyn jälkeen voisi muista kuulumisista mainita sen verran, että ipana liikkuu jo kovaa vauhtia. Armeijahenkinen ryömiminen on astunut kuvioihin, eikä konttamisen oppiminenkaan enää kaukana ole :) Sitteristä ollaan luopumassa (haluaisi karata siitä o.O) ja tilalle on tullut kävelytuoli. Ruoka syödään jo joka aterialla syöttötuolissa. Ikää Pepillä tulee tämän kuun lopussa 7 kuukautta, vaikka tuntuu, että vastahan se oli semmonen avuton minivauva :') <3

Ensimmäinen joululahjaprojekti on (toivottavasti) pikapuoliin valmistumassa, joten luultavasti postailen sitten siitäkin tänne, palaillaan siis seuraavaksi taas käsitöiden merkeissä! :)

torstai 7. marraskuuta 2013

11 yrttiä käsille

Talvi tuo aina tullessaan kuivat kädet. Tänä vuonna ne ovat päässeet kuivumaan niin pahasti, että äitini ja mies oli kumpikin ihan silminnähden kauhuissaan kun näytin kämmeniäni lähietäisyydeltä. Niillä voisi varmaan kohta hioa tuon keittiön rupsahtaneen ruokapöydän... Olen kokeillut apteekin nopsaan imeytyvää Avene-rasvaa, laittanut nukkumaan mennessä paksun kerroksen Bevita-voidetta ja päälle sukat (ei oo semmosia asiaan soveltuvia puuvillahanskoja) ja kuluttanut yhen Pepin Libero-rasvan loppuun. Ei auta.

Tänään sitten Prismassa päätin, että kokeillaan nyt (taas) jotain uutta. Kuten aiemminkin mainitsin, on ainakin meidän lähi-Prisma kunnostautunut viime aikoina ekohippeilytuotteiden saralla, mikä ilahduttaa tietenkin kovasti. Arvoin sitten, että raaskinko panostaa n. 12€ maksavaan Frantsilan 11 yrtin käsivoiteeseen vai otanko kolmasosan maksavaa Neutrogenaa. Onneksi panostin siihen Frantsilaan.



Kyseessähän ei siis ole sertifioitu luonnonkosmetiikkatuote, mutta luomu kuitenkin. Voide imeytyy tosi nopsaan, mikä on ihan ehdottoman tärkeää ainakin minulle. Ei arkena ole aikaa istuskella sohvalla ja hieroskella rasvaa käsiin kymmeniä minuutteja, vaan minuutin päästä pitää todennäköisesti olla poimimassa tuttia/leluja/lasta jostakin. Lisäksi tuoksu on sopivan mieto. Kosteutusteho on kuitenkin nopeasta imeytymisestä huolimatta hyvä. Apteekin Avene-rasvassa oli juuri se vika, että se kyllä imeytyi kuin unelma, mutta aika kevyeksi jäi kosteutuskin.

Nähtäväksi vielä jää, miten tuo pitkässä juoksussa toimii, mutta ensivaikutelma on ehdottoman positiivinen :) Näitä meikäläisen hiekkapaperitassuja ei hetkessä paranneta, mutta jospa tämä tästä lähtisi parempaan päin menemään.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Hiusasiaa

Synnytyksen jälkeen mietin, että ei se massiivinen hiustenlähtö, jota kaikki kauhistelee, varmaan minun kohdalle satu. Wrooong! (niinkuin monen muunki raskausluulon kohdalla :D ) Kun Peppi oli noin kolmen kuukauden ikäinen, hiuksia alkoi tippua ihan urakalla. Suihkun jälkeen olkapäät olivat irtohiusten peitossa ja käteen jäi kunnon tukkoja o.O

Pepin synnyttyä olinn myös vaihtanut takaisin markettishampooseen osin kustannus-, osin kätevyyssyistä. Nyt kuitenkin ajattelin kokeilla taas palashampooseen paluuta, kun törmäsin Prismassa kätevänoloiseen tapaukseen.

 

Ma Provence -merkkisessä palashampoo oli tosi kätevän mallinen ja siinä tuli vielä tuo koukku mukana!  Huono puoli on, että tuo näyttäisi tuoteselosteen mukaan sisältävän sulfaatteja... En kuitenkaan ole aivan ehdoton niiden suhteen, käytinhän välillä tosiaan tavallistakin shampoota. 

Kaikkein suurimman yllätyksen koin kuitenkin ensimmäisen pesun jälkeen. Hiukseni ovat olleet jo pitkän aikaa ihan hirveän takkuiset ja kuivan oloiset, vaikka olen käyttänyt hoitoainettakin. Se ei ole ainakaan hillinnyt niiden tippumista, kun takkuja on saanut retuuttaa auki :( Tuolla uudella palalla pestyäni hiukset eivät kuitenkaan olleet juuri yhtään takussa, vaikken edes käyttänyt hoitoainetta :) Muutenkin tukka vaikutti heti paljon parempikuntoiselta, joskin on ehkä aiempaa liukkaampi ja siksi vähän enemmän lytyssä. 

Harjapuolella panostin jo jokin aika sitten paljon kehuttuun Tangle Teezeriin.


Tuo on toiminut ihan mukavasti, joskaan kaikkein pahimmat takut ei tuollakaan oikeen aukea (tai sitten olen liian malttamaton...). Perusharjaukseen toimii kuitenkin oikeen kivasti ja hellävaraisesti, ja mikä itselleni tärkeää; on helppo pitää puhtaana. Tangle teezeriä on mielestäni paljon helpompi putsata kuin tavallista harjaa.

Luonnonkosmetiikasta voisin tähän loppuun vielä yleisesti todeta, että kustannussyistä olen aika paljon joutunut siirtymään "tavalliseen" kosmetiikkaan takaisin :( Luonnonkosmetiikka kuitenkin edelleen kiinnostaa, joten eiköhän sitä vieläkin tule silloin tällöin blogissa esiintymään :)

lauantai 19. lokakuuta 2013

Kävikö pahasti?



Törmäsin pienien mutkien kautta Lentoaskeleita-blogiin ja sieltä lähtöisin olevaan Kävikö pahasti-kampanjaan.



Kampanja lähti liikkeelle blogin Aamulla bussissa -postauksesta ja siihen tulleista kommenteista. Kampanjan idea on tiivistetysti seuraavanlainen (kopioitu alkuperäiseltä sivulta):

Eli aloitetaan yhdessä taistelu välinpitämättömyyttä vastaan. Kampanjan sanomana on välittää viestiä, että me yhä avaamme ovet pyörätuolissa istuvalle tai rattaiden kanssa kulkevalle, autamme kaatuneen pystyyn ja keräämme tämän tavarat maasta, kysymme kävikö pahasti. Soitamme ambulanssin jos yhtään epäilemme jonkun sitä tarvitsevan, ja jäämme odottamaan että se löytää perille. Tämän kampanjan tarkoituksena on leivittää sitä ihmisyyttä, mikä jokaiselta kuuluisi tulla refleksinomaisesti selkärangasta tällaisissa tilanteissa. Käyttäydytään me niin, että meidän lapset eläisivät maailmassa jossa bussin lattialle makaamaan jätetyt vanhukset olisivat täysin absurdia ajatus.

Osallistua voi jokainen myös jakamalla kampanjan ajatusta blogissaan tai Facebookissa ja kertomalla omista kokemuksistaan auttamisesta/autetuksi tulemisesta.

Itselleni mieleen muistuu tapaus, kun olin pikkuveljeni ja hänen kaverinsa kanssa kotiutumassa baarista. Olin itse kuskina ja olimme jo melkein kotona, kun huomasimme hiljaisella kävelytiellä makaavan miehen. Ulkona oli lunta ja pakkasta ja mies oli todennäköisesti sammunut siihen keskelle tietä. Pysähdyimme soittamaan paikalle poliisin ja pojat herättelivät miekkosta, joka piristyikin aika nopsasti. Poliisia odotellessa sankari ehti hoiperella uudelleen reilun sadan metrin päähän baariin (ei päässyt sisään) ja läheisen kerrostalon pihaan. Seurattiin hänen liikkeitään (pikkuveljeni meni pihaan katsomaan pääseekö sisälle) ja odotettiin sinnikkäästi sitä poliisia. Kun poliisi viimein tuli, oli mies kerennyt jälleen pyllähtää sinne kerrostalon pihaan, lumikasaan istumaan ja ohjasimme poliisit sinne. Tuli levollinen mieli kun tiesi, ettei humaltunut nuorimies jäänyt ainakaan paleltumaan pakkaseen.

torstai 10. lokakuuta 2013

Mikä kaikki on toisin

Lapsiperheen arki on ihanaa, mutta aika erilaista kuin "entinen elämä". Aina välillä ajautuu miettimään, että mikä kaikki on muuttunut, ja pikkuisen kaipaakin joitain asioita, jotka eivät tällä hetkellä vain yksinkertaisesti ole mahdollisia.

- Sairastaminen

Jos sattuu käymään niin pyllysti, että tulee kipeäksi, ei voikaan käpertyä kaikessa rauhassa köllöttämään sohvan nurkkaan ja katsomaan leffoja. Tuo skenaario kuulostaa itse asiassa ihan hemmottelulomalta. Arjen on pyörittävä, vaikka sitten pää kainalossa. Tähän sain tuntumaa jo Pepin ollessa kuukauden ikäinen, kun sairastuin yhtä aikaa flunssaan ja rintatulehdukseen. Muutama päivä siinä vedettiin mummun, papan ja särkylääkkeen avustuksella kun ei mieskään oikeen voinut jäädä töistä pois. Onneksi on lähellä ihmisiä, joilla on aikaa rientää apuun :)

- Minä ite -päivät

Ennen perheen perustamista vietin aina välillä minä ite -päivää. Saatoin löhötä koko päivän kotona, katsoa leffoja/sarjoja ja syödä herkkuja. Nykyisin minä ite -aika, parisuhdeaika, harrasteaika ym. sijoittuu enimmäkseen illan 2 - 3 viimeiselle tunnille, joten on varmaan sanomattakin selvää, ettei tommoisia leffamaratoneja vähään aikaan pidetä ;)

- Kotityöt

Kun tiskatessa toimii samaan aikaan yhden miehen viihdekeskuksena, oppii arvostamaan sitäkin, että kotityöt voi tehdä tehokkaasti ja kaikessa rauhassa.

- Kyläily ja treffailu

Vaikka kotiäidillä onkin mahdollisuus kyläillä ja käydä mammakahveilla, ei se tarkoita, että kyseiset tapahtumat olisivat aina huoletonta hengailua. Kun nykyään käy jossain kylässä/kahvilla ei vaan yksinkertaisesti pysty keskittymään esim. keskusteluun samalla tavalla kuin ennen, koska koko ajan on toinen käsi/silmä/jalka ipanassa kiinni. Pari ystävääni sai lapsen samaan aikaan ja tapaamisia rytmittävät nykyään vaipanvaihdot, syötöt ja hyssyttelyt. Kahvi juodaan sitten kun keretään ;)


                                                Kokkitaidot ovat laajentuneet vauvanruualla ;)


Toisaalta olen saanut elämääni myös asioita, joiden olemassaolosta en aiemmin ollut siinä määrin tietoinen kuin nykyään.

- Ehdoton, pohjaton rakkaus

Rakkaus omaa lasta kohtaan on vahvempaa kuin mikään muu. Voi kuulostaa kliseeltä, mutta niin se vain on. Ymmärrän nyt, miten vauvakuume voi iskeä, vaikka esikoinen on ihan pieni :)

- Elämään keskittyminen

Lapsen kanssa tulee jokaiseen päivään  keskityttyä ihan eri tavalla. Joskus saattoi hurahtaa monta päivää niin, ettei oikein ollut täysillä läsnä. Vaikka Pepin ensimmmäiset puoli vuotta on kohta huristaneet hirmuvauhtia ohi, olen ollut tässä ajassa enemmän läsnä kuin elämässäni pitkään aikaan.

- Oppimisen ilo

Kuulostaa varmasti vähän yliampuvalta, mutta aina kun Peppi oppii jotain uutta, meinaan pillahtaa itkuun liikutuksesta. Kävimme perhevalmennuksessa puhumassa tuleville vanhemmille ja sielläkin tästä reaktiosta mainitsin. Pitivät varmaan minua vähän hurahtaneena ja hysteerisenä, mutta totta se on :D Toissapäivänä ipana nousi ensimmäisen kerran kontalleen ja kun katsoin ylpeydestä säteilevää isimiestä, näin ettei hänelläkään liikutus ollut kaukana.

- Pienten, omien asioiden arvostus

Kun omaa aikaa ei ole enää tuhlattavaksi asti, osaa siitä nauttia aivan eri tavalla. Arjessa löytää iloa vaikkapa siitä, että saa rauhassa siivoilla, käydä kaupassa tai saunoa miehen kanssa. Kaikesta tekemisestään nauttii monin kerroin enemmän :)


Kaiken kaikkiaan valehtelisin, jos sanoisin, ettei elämä ole muuttunut. Mielestäni on ihan normaalia jäädä pikkuisen kaipaamaankin niitä vapauksia, joita aiempaan olemiseen liittyi. Ei se tarkoita, että asiat olisivat nykyään jotenkin huonommin, ei ollenkaan. Elämästä on tullut hektisempää, mutta myös eri tavalla antoisaa ja opettavaa. Lapsen kanssa saa luvan keskittyä tähän päivään ja hetkeen ja elää läpi uudelleen niitä asioita, jotka olivat itsellekin lapsena tärkeitä. Odotan jo innolla teemasynttäreitä, huvipuistoretkiä ja naamiaisia :D Ja toki sitä, että saan nähdä, millainen persoona Pepistä kehittyy, ja mitkä ovat hänelle niitä tärkeitä asioita :)

tiistai 8. lokakuuta 2013

Ajatuksia pärekorista

Heippahei! Taas on vierähtänyt ihan liian kauan edellisestä päivityksestä... Yritän epätoivoisesti tehdä aina välillä käsitöitä, mutta tälläkin hetkellä on (öö...) ainaki neljä projektia kesken. Että näin :D Pää on vieläki kuin pärekori, joten bear with me, tästä tulee sekalainen kuulumispäivitys.

Olen alkanut mm. koristelemaan tytsyn huoneen ovea, tekemään huopapaloista mähmämonsteria ja neulomaan pikkuisia huopatossuja. Kertoo ehkä jotain tämänhetkisen keskittymiskyvyn tasosta...

                                          Tuosta tulee joskus mähmämonsteri...

                                                    ...tuosta huopatöppöset...
 
                                                    ...ja tuosta puu.

Käsitöiden teko olisi ihan hirmu tärkeää pään koossapitämisharrastetta, mutta useimmiten jään iltaisin vaan koneelle/telkulle/sohvalle tilttaamaan ja hups, kello onkin yhtäkkiä yksitoista. Pitäisi päästä tuosta tilttailusta eroon... Peppihän menee nykyään siinä puoli yhdeksän maissa nukkumaan, joten aikaakin olisi kun vain saisi moottorit pysymään käynnissä :P

Tytsy on muutenkin kasvanut ja kehittynyt ihan hurjasti, meillä nimittäin syödään jo kiinteitä maidon lisäksi :) Lounaalla menee kasvissosetta, päivällisellä hedelmää/marjaa ja illalla vetästään vielä ennen nukkumaanmenoa puurot.

                                            "Inside"-huumoria, ehhehe :D

Jotenkin harhaisesti kuvittelin, että tuo kiinteiden aloittaminen helpottaisi syömishommia, mutta olin varmaan pöhkö kun eihän imetystä yksinkertaisempaa ruokailumuotoa ole. Toki saan tässä pikkuhiljaa itse vapauksia kun joku muukin voi lappaa soseita suuhun, mutta ajallisesti syöntiin ja kaikkeen oheistoimintaan menee taas useampi tunti päivästä. Myös sotku on välillä aikamoinen, luumusosesotamaalauksen tekoon ei nimittäin tarvita kuin sadasosasekunti ja yks kädenliike :D Eipä se kuitenkaan haittaa, on niin ihana katsoa kun toinen kasvaa ja syö kuin "isot tytöt" :) 

Liikkumisen puolesta Peppi osaa jo kääntyä ja ryömiä. Tällä hetkellä harjoittelussa on konttausasentoon nouseminen. Vatsalihastreeni on ihan käsittämätöntä ja ipanalla onki varmasti tiukempi sixpäkki kuin äipällä (jolla lihakset levahti raskausaikana joksikin tunnistamattomaksi möykyksi...). Vakioliike on "lentsikka", eli mahallaan makuulla kädet ja jalat irti maasta, jota Peppi saattaa tehdä kerrallaan parikymmentä sekuntia. Sitten noustaan käsinojaan ja yritetään välissä nostaa pyllyä. Ja sama alusta mooonen monta kertaa. Kokeilin kerran itse tuota lentsikointia, eikä se ole mitään ihan helppoa. 

Sosiaalisilta taidoiltaan Peppi osaa jo kovasti seurustella, ymmärtää jonkin verran äitin ja isin höpöhuumorin päälle, katselee mielellään kirjoja ja tykkää kun joku on lattialla mönkimässä mukana. On kyllä huimaa, miten nopeasti kehitys tuossa vaiheessa tapahtuu, ihan vastahan se oli semmoinen aina syövä tai nukkuva pikku vauveli. Tytsyn oma persoonallisuus alkaa selvästi näkyä ja on ihana tutkailla, millainen luonne sieltä pikkuhiljaa paljastuu <3 

Nyt pitäisi vissiin alkaa laittamaan päivällistä töistä palailevalle miehekkeelle. Päivällä hätäisesti väsätty schezuan-kikhernehässäkkä ei kuulemma kelpaa, lihapullia pitäisi saada. Ipanakin vielä sopivasti nukkuu (mistä vetoa, että herää heti kun oon sen tässä "ääneen" maininnu...), joten ei kun hommiin, palaillaan! 
 

 

                              






lauantai 27. heinäkuuta 2013

Kuuluisia viimeisiä sanoja

Tiedätte varmaan sen Kummelista/Mankelista tutun "Kuuluisia viimeisiä sanoja"-sketsin. Pikkuihmisen saavuttua taloon meillä on alettu koostaa ihan omaa sarjaa...

 Kuuluisia viimeisiä sanoja (ennen mähmäsotkua):

"Joo, se olikin vaan väliröyhtäsy! Äiti jo luuli että tulee puklu!"
"Eihän täällä vaipassa oo mitään!"
"Ei se oo tänäänkää kakannu..."
"Lyödään vaikka jätskistä vetoa, että tuo oli vaan pelkkä pieru."
"Ehhehe, äiti koppasi pissan vaippaan. Etpä onnistunu sotkemaan!"
"Niinno eihä sitä kakkaa ny varmaa enää tuukaan ku sillo aiemmin tuli se jättikakka."
"No hymyiletpä sinä nyt nii nätisti! <33"

Tarinoiden loput voitte päätellä ihan itse :D

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Ovikoriste mummulle ja papalle

Jo äitienpäivän tienoilla etsiskelin kaupasta "Mummula"-kylttiä, mutta en löytänyt sopivaa. Lisäksi vielä toiveena oli, että kylttiin saisi papankin lisättyä, joten etsintä ei tuottanut myöhemminkään tulosta. Niinpä päätin sitten väsätä itse. Tiimarista löytyi söpö punossydän, nättiä marjanarua ja lintu. Äitini käsityökätköistä sain puulaatan ja kolvin kirjoittamista varten.


Nätti tuli, vaikka itse sanonkin :) Ja yllättävän edullinen ja nopea tuo oli tehdä! Äitini sanoi, että jossain huoltoasemilla semmoiset perusvalkoiset "Mummula"-kyltit maksaa 14 euroa, mutta tuolle ei tullut hintaa kuin 6 euroa (puulaatta oli toki omasta takaa).


keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

To do

Heissan taas! Peppi vetelee (ehkä) vielä hetken sikeitä, joten kerkesin tänne bloginkin puolelle karkaamaan :) Päiviin on alkanut ilmaantua säännöllinen parituntinen, jonka aikana ehtii tehdä omia hommia kun vauva nukkuu. Yleensä se haihtuu siivoamiseen ja syömiseen, mutta muutakin puuhaa kyllä riittäisi. Käsitöitä en ole ehtinyt aikoihin tekemään, niistä onkin kertynyt varsinaine to do -lista...

Raskausaikana haaveilin, että virkkaisin itse vaunulelun ja aloitinkin sitä jo. Leluun oli(si) tarkoitus tehdä erilaisia eläimiä, joissa on sisällä rapiseva muovimuna. Aloitin ketusta, mutta eihän se mennyt ihan niinku olis pitänyt.


Joku biologiassa hippusen pätevämpi varmaan hoksaa, mikä meni pieleen -.-' Olis kannattanut googlettaa "kettu" ennen ku menee itsevarmasti kirjomaan sille vauhtiraidan naamaan...  Mies totesi vaan, että mikä kojootti tuo on :D 

Muina virkkausoperaatioina pitäisi väsätä pari vauvalahjaa. Yritin muka tehdä virkkaamalla vauvaystävällistä lelua, mutta koska se osoittautui vähintäänkin epätoivoiseksi hommaksi, päätin että teen vain koristeita. Pari normaalia amigurumia olisi siis tekolistalla.

Neulomispuolelta pitäisi tehdä loppuun Pepin vauvamyssy. Senkin aloitin raskausaikana ja melkein sain valmiiksi, mutta sitten tytsy jo syntyikin <3


Langat on muistaakseni puuvillaa ja bambua, joten menisi hyvin loppukesän myssynä. Kun vain saisin sen loppuun asti tehtyä... :P 

Muutenpa tänne kuuluu hyvää :) Arki on alkanut tasoittua ja tyttö kasvaa niin että äitiä ja isiä hirvittää. Juuri tuossa viikkasin haikein mielin pienimpiä vaatteita laatikkoon. Tilalle on tullut alkuun hurjan isoilta näyttäneitä vaatekappaleita. Niitäkin saa pitää hirveällä kiireellä, että ehtisivät olla edes muutaman kerran päällä ennen kuin jäävät pieneksi. Oli kyllä ehdottoman fiksu veto ostaa itse suurin osa vaatteista käytettynä, kun lahjana on tullut uusia niin kovasti ja pitokerrat jää monella vaatteella vähiin. Muutenkin Peppi on kehittynyt jo kovasti, jokeltelee, hymyilee ja seurustelee kuin isot tytöt ainakin :) 


Nyt pitääkin jo rientää pyykkikoneelle, pikkuneiti nimittäin herää hetkenä minä hyvänsä :) 



lauantai 8. kesäkuuta 2013

Koristeet ristiäiskakkuun

Tänään oli minikultsin ristiäiset. Meillä oli oikeen mukavaa ja tilaisuus oli niin ihana, että pidäteltiin miehen kanssa molemmat liikutusta. Väsäsin ristiäisiin itse kakun, ja siinä vierähtikin melkeen koko eilinen päivä + useita tunteja koristeiden tekoon.


Kukkia oli vielä kaksi lisää ja palikoiden muille tahoille muodostuu toinen ja kolmas nimi. Etunimeksi minikultsille tuli siis Peppi :)

Koko perhe alkaa olla pitkän päivän jäljiltä väsynyt, mutta ihanaa kyllä oli <3

perjantai 31. toukokuuta 2013

Oppitunteja äitiydestä

Minä olen nyt äiti. Olen ollut jo kuukauden ja vieläkin tuntuu hassulta. Oma äitini on äiti sanan varsinaisessa merkityksessä, itse koen olevani vielä jonkun sortin äitikokelas. Hassua on myös se, että minikultsi on jo kuukauden vanha. Mihin tämä aika oikeen haihtuu o.O

                                Minikultsi silloin kun päästiin kotiin <3

Meillä on mennyt ihan hyvin :) Vauva on helppohoitoinen, itkee oikeastaan vain nälkäänsä ja nukkuu yötkin hyvin. Masuvaivoja on ilmaantunut jonkin verran kun jouduin rintatulehduksen vuoksi antibioottikuurille, mutta eiköhän ne helpota nyt kun minullakin lääkkeet loppuu. Itsekin olen jo toipunut synnytyksestä hyvin ja kokonaisuudessaan siitä jäi hyvä mieli. Ainakin niin hyvä kuin tuskissaan kärvistelystä voi jäädä :D Ja se kyllä pitää ihan täysin paikkansa, että palkinto on kaiken sen arvoinen <3

Arki etsii tietenkin vielä lopullista muotoaan, mutta kyllä tässä touhussa alkaa jo joku järki olla :P Mies oli kotiin päästyämme viikon isyyslomalla ja meni sitten taloudellisen tilanteeemme pakottamana töihin, mutta onneksi mummu ja pappa ovat olleet kovasti auttamassa kun olen ollut pikkuisen kanssa päivät kahden. Alkuun tuntui, että aika menee ihan kokonaan sohvan nurkassa istuen ja imettäen, mutta pikkuhiljaa syöttövälit on alkaneet pidentyä ja ehdin tehdä jotain muutakin :) Vaunuilemaankin ollaan jo päästy, ja minikultsi on kyllä ihan unelmamatkustaja, nukkuu vaan kaikki reissut. Vaunuissa ja turvakaukalossa on jotain maagista voimaa, koska heti kun päästään kotiin, loppuu unienkin vetely :D

Ensi viikolla meillä on jo tiedossa ristiäiset ja odotan into piukalla, että pääsisin tekemään kakunkoristeita. Ajattelin vähän, että varastan illalla hiukkasen omaa väsäämisaikaa kun jääkaapissakin on sopivasti ylimääräistä pumpattua maitoa. Tänään pieni on ollut pikkuisen nuhainen, toivotaan, ettei mitään isompaa flunssaa tule.

Pitää koettaa varastaa aikaa tänne bloginkin päivittelyyn välissä :) Hormoneista pehmenneelle äitipäälle tekisi varmaan hyvää kun yrittäisi silloin tällöin saada aikaan järkevää ja johdonmukaista tekstiä, nytkin nimittäin meinasi jo olla vaikeuksia :DD
 


perjantai 3. toukokuuta 2013

Minikultsi

Kuten radiohiljaisuudesta varmastikin on voinut päätellä, äidin ja isin kädet ovat saaneet ihan uudenlaista tekemistä <3 Meidän pikkuinen tyttö syntyi viimein rv 41+2, 29.4. aamupäivällä :) Mittoja oli kertynyt 4,2kg ja 52cm. Kaikki sujui oikeen hyvin ja eilen päästiin ihmettelemään pikku tulokasta kotiin. Minikultsi on tietenkin maailman söpöin vauva ja on sulattanut nappisilmillään äidin ja isin sydämet ihan täysin <3


sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Masussa on mukavaa

Ainakin meidän minimötkyn mielestä :) Yhdessä koossa ollaan edelleen, laskettuun aikaan on viikko.




Kaikki alkaa pikkuhiljaa olla valmista ja oma mielentilakin on kallistunut siitä "Voi kun se pysyis vielä kauan tuolla mahassa" ennemmin "Voi kun sen sais syliin tuolta mahasta" puolelle. Tuntuu, että päivät menee vaan erinäisiä pikkuhommia puuhastellessa, nukkuessa ja ihmetellessä. Raskausdiabetesdieetti on ollut painonhallinnan suhteen pelastus; jos en ois tiukassa herkkukurissa niin söisin varmaan tylsyyteeni päivät pitkät karkkia :D Nyt painonnousu on jämähtänyt ja näyttäisi jäävän ihan inhimillisiin lukemiin. 

Semmoista. Nyt vain odotetaan ja odotetaan :)

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Mitä yhteistä on raskausdiabeteksella, Totorolla ja Metsolan kankailla?

Ei niin mitään, mutta päätyvät nyt samaan random-postaukseen ^____^

Oli vähän tylsää, joten ajattelinpa kirjoitella viime aikojen kuulumisista ja esitellä pari vauvan saamaa söpöä juttua.  Aloitetaan vaikka siitä raskausdiabeteksesta, jonka onnistuin vielä viime metreillä itselleni hommaamaan. Eilen piti käydä ruokavalioneuvonnassa ja samalla reissulla sain vielä yllätyksekseni kotimittauslaitteet. Loppuraskauden ajan pitää mittailla joka toinen päivä sokereita ja pyrkiä ylipäätään olemaan kiltisti ruoan suhteen. Sinänsä neuvonta ja mittailu ovat osoittautuneet oikeastaan ihan hyödyllisiksi hommiksi. Kilojen kerääminen on tyssähtänyt herkuista luopumiseen (karkkipussin niittasin kiinni heti sokerirasituksessa narahtamisen jälkeen...) ja sokeriarvoja tarkkailemalla saa aika hyvän kuvan siitä, miten elimistö mihinkin ruokaan reagoi. Ainakin eilisen arvot pysyivät myös tosi alhaisina, mikä on ihan hyvä homma.

Koin eilen myös hormoniensekaista liikuttumista, kun minulle luovutettiin täpötäydessä bussissa istumapaikka <3 Olin jo ihan paniikissa, että joudun seisomaan heiluvassa linjurissa vähintään keskustaan saakka, mutta joku herrasmies pomppasi saman tien ylös minut nähdessään. Kai sitä alkaa jo olla toppatakki päälläkin sen verran näyttävä näky, ettei ihmisten tarvi arvuutella olotilan laatua :D

                                                                  Masu viikkomallia 36+6

Eilen pääsimme vielä kurkkimaan pikkuistakin ultraan, kun vauvan tarjonta piti tarkistaa. Lääkäri epäili vauvan olevan perätilassa, mutta onneksi tuo epäilys osoittautui aiheettomaksi :) Oli ihana saada nähdä vielä pientä, jotenkin konkretisoitui, että ihan "oikea" vauva siellä jo köllöttelee ja potkii äipän kylkiluita <3

sitöiden osalta on taas ollut vähän hiljaisempaa, olen jotenkin laiskistunut... Tässä jokin aika sitten sain aikaiseksi tuunata äitiyspakkauksessa tulleen valkoisen pipon. Sen korvat toivat mieleeni väistämättä Totoron, joten Totorohan siitä sitten tuli :)


  
Piirtelin pipoon kangastusseilla, ja vaikka jälki onkin vähän rosoista, on pipo mielestäni selvästi söpömpi kuin aiemmin. Äitiyspakkauksen valkoisissa vaatteissa onkin se hyvä puoli, että niitä voi itse tuunata mieleisekseen :) Yhtä kirpparilta ostettua kietaisubodya olen myös katsellut sillä silmällä, että kävisin jossain vaiheessa sen kimppuun tussien ja kangasvärin kanssa :P

Jos minulla on iskenyt laiskuus käsitöiden suhteen niin oma äitini on ollut suorastaan liekeissä. Kävimme taannottain Metsolassa kangasostoksilla, ja nyt vauvelilla onkin mm. ihana makuupussi ja ylisöpöt suojatumput <3


Tuosta sessukankaasta on tulossa vielä isompiakin vaatekappaleita kesäksi ja pöllöjäkin taisi jäädä makuupussiprojektista yli :) Ompelusten lisäksi vauva on saanut jo kovasti neuleita niin äidiltäni kuin kummitädiltänikin, myös miehen äidiltä on neuletöitä tulossa. Itsehän en ole saanut aikaiseksi neuloa kuin yhdet sukat, mutta näköjään muilla on sen verran tiivis tahti, ettei tarvikaan :D

Semmoista tällä kertaa :) Jos saisin noita omia projektejani etenemään, niin olisi taas virkkaustyötäkin esiteltävänä. Saa nyt sitten nähdä, milloin tuo eteneminen tapahtuu :P








sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Babyshowerit

Tänään sain aivan ihanan yllärin lähimmiltä ystäviltäni :) He olivat onnistuneet järkkäämään babyshowerit ilman, että minulla oli tällaisista juonista aavistustakaan. Kutsut olivat yhden ystäväni uudessa kodissa, jota oli tarkoitus mennä kyläilymielessä katsomaan. Paikan päällä odottikin herkkukattaus, vaaleanpunaisia ilmapalloja ja "Tervetuloa vauva"-viiri <3 Pienellä, mutta sitäkin tiiviimmällä porukalla sitten höpöteltiin kaikkea kivaa :) Kameraa en tietenkään ollut älynnyt ottaa mukaan, mutta tässäpä hiukan pikkuisen ja äipänkin saamia lahjoja:

 Tervetulokortteja :)

Suloisia tarroja
 
Ihanan värikästä muumia ja söpö pussilakanasetti

Hemmottelua äidille ja vauvalle
 
Kaikkea pikkukivaa :)

Olipa kyllä mukava päästä pitkästä aikaa ihmisten ilmoille, kotona kun tuppaa tulemaan jo aika tylsää. Ainoa asia, joka hippasen harmitti, oli herkkukielto, jonka olin onnistunut hommaamaan itselleni juuri tämän viikon loppupuolella :D Tarjolla olisi ollut vaikka mitä namia, mutten uskaltautunut syömään kuin lähinnä hillitysti suolaisia herkkuja ja puolikkaan pullan (normimentaliteetillanihan olisin surutta vetänyt kunnon överit kaikkea mahdollista :P). Herkkukielto johtuu pompanneista sokeriarvoista (narahdin sokerirasituksessa) ja kestää koko loppuraskauden... >.< Noh, onneksi tässä nyt ei pitäisi enää montaa viikkoa olla jäljellä :)

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Pandapariskunta

Jo jonkin aikaa minulla on ollut työn alla lahjaksi menevä pandapariskunta, jonka viimein spurttasin eilen loppuun, kun lahjoittamispäivä oli tänään :P Uutta lahjaprojektia pukkaa heti näiden perään. Meinaa välillä ihan hävettää kun olen niin saamaton tekemään käsitöitä läheisille lahjaksi (suutarin lapsilla ei ole kenkiä -ilmiö?), mutta nyt olen koittanut pikkuisen skarpata :)



Kokeilin vaihteeksi huovuttaa vähän erilaiset silmät ja voisinpa melkeen kehaista, että meikäläisen hahmotuskyvyn huomioonottaen nuo onnistui paremmin ku hyvin! Oon aina ollut ihan rupu hahmottamaan valojen ja varjojen sommitteluja, mutta nyt sain nallukat peräti katsomaan toisiaan silmiin ^____^

perjantai 15. helmikuuta 2013

Uuden kodin yksityiskohtia

Ajattelin laittaa tännekin muutamia kuvia meidän uudesta kodista :) Ollaan miehen kanssa aika tarkkoja yksityisyydestämme, joten hirveän kattavaa kuvakollaasia ette saa, mutta muutamia yksityiskohtia sain poimittua kuviksi.

Koko asunnossa on pääosin valkoiseksi maalatut seinät, mutta olohuoneessa ja makkarissa on käytetty tehosteena tapettia. Erityisesti olkkarin tehosteseinät miellyttää omaa silmää kovasti ^^


Olohuoneessa on monta ikkunaa kahdella eri seinällä, joten sinne tulee luonnonvaloa koko päivän :) Ihan eri meininki kuin edellisessä asunnossamme, johon ei tullut suoraa luonnonvaloa juuri koskaan :D Hankittiin olohuoneeseen uusi, kevyempi matto. Vallilan "Tennispalatsi" sattui olemaan juuri sopivasti alessa :)



Keittiö on yhteydessä olohuoneeseen ja ruokailutila tuleekin huoneen toiselle laidalle. Ruokapöydän päätyyn olisi tarkoitus ripustaa kummi-serkultani valmistujaislahjaksi saatu seinävaate, johon on ikuistettu Gustav Klimtin Suudelma. 


<3 Tykkään tuosta niiiin kovasti ^____^

Ennen keittiössä palvelleet Jaffa-verhot siirtyivät makkariin antamaan piristysruisketta aamuihin.

 
Sängyn päätyssä on tapettiseinä, mutta sitä ei tästä kuvasta erota, kun kuvio on niin hentoista.

Asunnon yleisissä tiloissa on tammiparketit (paitsi ei tietenkään vessassa), makkareissa on laminaatit. Neliöitä saatiin edelliseen verrattuna hulppeat 22 lisää :)

Muuton yhteydessä intouduin hommaamaan vähän vauvatekstiilejäkin H&M:n home-osastolta.


Tuossa on siis yksi pussilakanasetti ja torkkupeitto. Yksi peitto on vielä matkalla lähetysvirheen vuoksi. Silloin kun saatiin veikkaus pikku mönkijän sukupuolesta, olin heti vakuuttelemassa, että mitään överipinkkiä en sitten etukäteen hommaa. Niin no... :D

Semmoisia pikku paloja meidän uudesta pesästä :) Muutama nurkka ja vauvahuone ovat vielä vähän kaaoksessa, toivottavasti ne saadaa pian järjestykseen.




sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Laiskiaisten adoptiotoimisto

Sellainen meille taitaa olla syntymässä :D Tein eilen miehellekin oman laiskiaisen kun hän sellaisen halusi <3 Meillä on tänään 6. vuosipäivä, joten halieläin on samalla vuosipäivälahja :)



Kiva kun on saanut vähän puhtia taas amigurumien tekoon :) Voisi kokeilla jotain muitaki söpöjä elukoita, esim. kummituseläintä. Oon vitsaillu miehelle, että meidän lapsukainen oppii ensimmäisenä kaikki omituiset, söpöt eläimet. Kun toiset lapset puhuu päiväkodissa kissoista ja koirista nii meidän mötky juttelee mangusteista ja kummituseläimistä ^_____^

maanantai 4. helmikuuta 2013

Baby sloth amigurumi

Amigurumia pitkästä aikaa! Pikkuveljeni soitti eilen ja kysyi voisinko tehdä tilauksesta (vauva)laiskiaisamigurumin. Suuri laiskiaisfani kun itsekin olen, niin tartuin oitis haasteeseen :) Toiveena olisi, että käpälissä olisi jokin spessuelementti, jotta amigurumin saisi esim. roikkumaan.




Toisessa kädessä on rautalanka "käpälä" sisällä, joten otus pystyy roikkumaan esim. sormesta. Koska pää on aika iso suhteessa muuhun vartaloon, piti jalkoihin laittaa painoksi ohrahelmiä, että oikea roikkumisasento säilyy :P Lankana on käytetty Novitan Miamin ja jonkin tuommoisen pörrölangan yhdistelmää, naama on huovutettu. Näiden linkkien takaa katsoin mallia (erityisesti naamaan) ja inspistä: http://www.craftster.org/forum/index.php?topic=374973.0 ; http://www.craftsy.com/pattern/crocheting/toy/nacho-the-sloth---amigurumi-pattern/19823 .

Kuten taustoista voi päätellä, ollaan muutettu nyt uuteen kämppään, mutta palaillaan siihen sitten myöhemmin :)

maanantai 21. tammikuuta 2013

Vaippapöksyt 2.0

Toiset tekemäni vaippapöksyt, ja nämä näyttääki vähä pätevämmiltä :) Käytin pöksyihin loput jämälangat (siitä kirjavuus) ja neulahuovutin vähä koristetta. Sinivioleetti osuus haaroissa ja alamahalla on kaksinkertaista pitävyyden lisäämiseksi.



Perusperiaate on katsottu samasta ohjeesta kuin noissa edellisissäkin. Nämä on tehty silmukkamäärällä 44, joten ovat huomattavasti pienemmät, uskoisin että aika lailla sopivat vastasyntyneelle :) Haarakiila on myös maltillisempi kuin niissä ensimmäisissä.

Niin ja sateenkaarilapasetki on valmiit, mutta tämä lahopää unohti ottaa niistä kuvan :D Äippä kävi tänään kylässä, enkä muistanut kuvata niitä ennen kuin annoin eteenpäin -.- Noh, pitää ottaa kuva joskus kun käy porukoilla ja laittaa myöhemmin tänne.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Tökkää äitiä

Mötkyn liikkeet on ihaninta mitä tiedän, suuntautui ne minne tahansa. Osa niistä ei tosin fyysisesti tunnu aina niin ihanilta. Ennen raskautta tiesin, että vauvat potkii välillä kipeästi kylkiluihin, palleaan ja virtsarakkoon. Kukaan ei silti maininnut, että kaikkein kipeiten käy kun pikku ihanuus jysäyttää nyrkillä/jalalla down there >.< Mötkylä päätti taas vaihteeksi kääntyä niin, että jotkut raajat vispaa tuolla lantiossani mahan sijaan. Sanoinkin miehelle, että pieni on selvästi kehittänyt oman tökkää äitiä pelinsä: 1 piste jos osuu suoleen, tyhjästä virtsarakosta saa 2 pistettä ja täydestä 3. Täydet 5 tulee, jos onnistuu täräyttämään napakymppiin, eli kondunsuulle, bonusta saa, jos äiti vielä älähtää iskun seurauksena. Lapsi on selvästi perinyt isänsä urheiluhenkisyyden ja tarkkuuden :D Onneksi pikkuinen vielä kääntyilee ja pyörii tuolla masussa, eikä ole asettunut lopullisiin jysäyttelyasemiinsa :)



Masukin alkaa näyttää kuvissa jo aika isolta. Oikeasti en näe varpaitani, jos seison suorassa :P Olen huomannut, että oirelistalle ovat ilmestyneet ne kuuluisat mielialanvaihtelut ja ruokahimot. Tämä kuulostaa nyt ihan naurettavalta, mutta minun piti eilen päästä kaupungin toiselle puolelle Cittariin ostamaan tiettyä suklaata, koska HALUSIN sitä. Ja kun mies ei ollut varma jaksaako sinne lähteä minua kuskaamaan, rupesin itkemään ja mökötin aivan lohduttomana o.O Oli oikeasti tosi paha mieli! Vaikka tiesin, että ihan järjetöntähän se on yhden suklaalevyn takia märistä :D Koska mies kuitenkin ihailtavalla kyvyllä sietää hormoonioikkujani, sain suklaani.


Satunnaisten herkkupakkomielteiden lisäksi himoitsen tosi kuumaa (semmoista mitä voi juuri juoda) kaakaota. Vähän suklaapainotteista siis :D

Nyt alan viimeistelemään ne sateenkaarilapaset, jotka äipän piti saada jo jouluna... Noh, talvea on vielä jäljellä ja lapasista puuttuu enää puoli peukaloa :P Pitääkin laittaa uutta postausta tulemaan valmiista lapasista. Toiset vaippapöksyt pitäisi myös tehdä valmiiksi.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Ihan randomit vaippapöksyt

Dodiin, sain elämäni ensimmäiset villavaippahousut valmiiksi! Tosin epäilen hiukan niiden mallia ja istuvuutta... Pöksyjen kohdalla kävi taas se perinteinen: katsoin ohjeesta (klik) perusperiaatteen ja mittasuhteet suunnilleen ja vedin malttamattomana sitten vähän sinnepäin. En siis jaksanut seurata ohjetta kovinkaan tarkasti...



Eihän nuo siis missään nimessä epäonnistuneet, mutta aika montakin fiksailtavaa kohtaa löysin näin äkkiseltään:

1.) vyötäröresori saisi olla pidempi
2.) ihan pikkuvauvalle ovat varmaan liian isot (tein 50 silmukalla, nyt on puikoilla vaippahousuversio 2.0, joissa 44 silmukkaa)
3.) haaraosasta tuli niin iso, että pieni näyttää varmaan jo valmiiksi siltä, että on kakat housussa :D haaraläpän kohdalla olisi siis kannattanut seurata VÄHÄN paremmin sitä ohjetta ja pitäytyä kohtuudessa...
4.) johtuen überisosta haaraläpästä tuli lahkeistakin alkuun liian isot ja niitä piti kaventaa
5.) väri on aika... jännä :D

Levottomasta väristä johtuen en sitten neulahuovuttanut noihin vielä mitään. Olen parhaillaan tekemässä paranneltuja, raidallisia pöksyjä lopuista jämistä. Jos niistä tulee edes vähän hillitymmän näköiset, niin voisi sitä huovutustakin kokeilla...

Äippäkin innostui mukaan pöksytalkoisiin, saa nähdä, kuinka monet erimalliset saadaan vielä aikaiseksi :P

perjantai 11. tammikuuta 2013

Project vaippahousu

Ollaan vähän miehen kanssa kartoitettu tarvittavia vauvahankintoja ja mietiskelty, että kestovaippailu kiinnostaisi. Ensinnäkin sen vuoksi, että siinä säästää rahaa, toiseksi myös ympäristöystävällisyys-näkökulmasta. Olen nyt pari päivää surffaillut kuumeisesti netissä ja saanut selville, että eri tapoja kestovaippailla on ihan tolkuttomasti o.O Ihan alkuun kuitenkin olisi luultavasti fiksuinta pysytellä harso-villahousu-combossa, vastasyntyneet kun tuppaa olemaan niin pikkuisia ja laihoja. Sitten myöhemmin voi pistää päänsä sekaisin taskuvaipoilla, kuorilla, imuilla, aio:lla ja one sizeilla.

Innon puuskassani päätin, että nyt alankin sitten neulomaan pikkuiselle itse vaippahousut! Muuttopakkauksen (joka on siis vielä aaaaivan vaiheessa) yhteydessä bongasin kaksi vajaata ja yhden jämäkerän Huopasta, tänään sitten kävin Halppiksen tyhjennysmyynnistä vielä nappaamassa viimeisen Puro-kerän. Värien (koralli, sininen, vihreä ja monivärinen) yhteensopivuudesta en tiedä, mutta eiköhän noista jotkut random-pöksyt saa harjoittelumielessä aikaan :D Jotta lopputulos olisi tarpeeksi psykedeelinen, kokeilen varmaan vielä neulahuovuttaa pöksyihin jotain kivoja kuvia. Pitäkää peukkuja, raportoin sitten jossain vaiheessa kun on jotain näytettävääkin ;)

lauantai 5. tammikuuta 2013

Haaste, pitkästä aikaa :)

Sain helyes:in Heidiltä 11 kysymyksen haasten :) Tehtävänä on vastata 11 kysymykseen, keksiä itse uudet 11 kysymystä ja haastaa 11 blogia. En varmaan keksi ihan noin montaa haastettavaa, mutta katsotaan sitä sitten kysymysten jälkeen.


1. Miksi aloitit bloggaamisen?

Aloitin bloggaamisen, koska kaipasin harrastusta. Olin palautumassa opiskeluburnoutista ja innostuin tekemään käsitöitä. Samalla aloin miettiä, että olisi kiva myös blogata tekemistäni töistä. Pikkuhiljaa blogin aihepiiri laajeni kattamaan myöt luonnonkosmetiikkakokeilut ja arjen ihmettelyn yleensä :)

2. Horoskooppimerkkisi?

Olen jousimies.

3. Minkälainen mielentila sinulla on juuri nyt?

Hieman levoton. Mielessä myllertää lähinnä muuton suunnittelu.

4. Onnellisin muistosi?

Niitä on useampikin :) Yksi on kun suutelin ensimmäistä kertaa miestäni. Toinen se, kun viime elokuussa näin raskaustestissä kaksi viivaa <3

5. Lempikukkasi?

Orkideat on tosi sieviä ^^

6. Haaveidesi aamupala?

Hmm... Amerikkalaiset pannukakut, marjoja, tuoreet sämpylät voilla ja kaakaota (ja nyt tuli hirviä nälkä :D)

7. Oletko puutarhaihminen ja miksi?

Jos puutarhaihmiseksi lasketaan se, että tykkää ihailla puutarhoja niin sitten olen :P Puutarhat on ihania, mutta en osaa itse sellaista huoltaa. Taidoistani kertoo varmaan jotain se, että parvekkeellamme on ollut pari vuotta (ympäri vuoden) kaksi kukkalaatikkoa. Ne jäi  sinne kun ensimmäisenä kesänä innostuin ja pidin parvekkeella kesäkukkia. Viime kesänä toisessa kasvoi mm. koivun taimi ja voikukka :D Taisi sieltä joku horsmakin pinnistää...

8. Mitä olisit harrastanut lapsena, jos nyt voisit päättää?

Tanssia tai sitten laulua. Minua pyydettiin liittymään kuoroon, mutten halunnut. Ois pitäny. Asuimme pienellä paikkakunnalla, jossa harrastusmahdollisuudet oli aika vähissä. Lapset pelasi pesistä ja naiset kävi aerobicissä. En ole sittemmin voinut sietää aerobicia :D

9. Rakkain esineesi?

En kyllä nyt yhtäkkiä osaa nimetä vain yhtä... Esim. kaikki mieheltä saadut, persoonalliset lahjat on tosi tärkeitä :)

10. Oletko aamu- vai iltaihminen?

Iltaihminen. On paljon helpompaa valvoa myöhään kuin herätä aikaisin... Toisaalta jos jotain pitäisi saada aikaan, olen tehokkaampi aamulla kuin illalla.

11. Mikä on parasta jokaisessa vuodenajassa?

Kesässä parasta on aurinko, se tuo valoa ja lämpöä. Syksyssä ihaninta ovat värit. Talvessa tykkään lumesta. Keväässä taas on ihanaa luonnon herääminen pikkuhiljaa.

Hmm... Nyt pitäisi varmaan keksiä vielä niitä omia kysymyksiä :P

1. Jos osallistuisit Idolsiin, minkä kappaleen laulaisit koelaulussa?
2. Mistä ruoasta et voisi luopua?
3. Miksi halusit "isona"? Toteutuiko haaveesi? :)
4. Jos voisit silmänräpäyksessä saada minkä tahansa (realistisen) kyvyn, mikä se olisi?
5. Oletko koskaan itkenyt lukiessasi kirjaa? Mikä kirja oli kyseessä?
6. Millaiseksi kuvaisit huumorintajuasi?
7. Jos joutuisit luopumaan nykyisestä etunimestäsi ja valitsemaan itellesi uuden, mikä se olisi?
8. Kuinka pitkään uskoit joulupukkiin?
9. Jos voittaisit lotossa, etkä saisi pitää rahoja itse, mitä tekisit niille?
10. Oletko koskaan tehnyt mitään uhkarohkeaa? Mitä?
11. Teetkö uudenvuodenlupauksia? Toteutuvatko ne yleensä? :)

Kysymykset ovat yhtä hämäriä kuin niiden keksimisaikakin :D Noh, jospa niihin joku kuitenkin intoutuisi vastaamaan :) Haastan mukaan seuraavat blogit:

Lukuhoukka
Kaunis odotus
Harmaa villatakki
Kirpparikeiju
Chocolaterice

Nyt palaan Netflixin ja Gleen pariin (koetin katsoa telkusta Näkijää, mutta se kävi liian pelottavaksi... olen vissiin tulossa vanhaksi).