Tietoja minusta

Oma valokuva
Rakastan askartelua ja näpertelyä, mutta teen harvemmin mitään valmiiden ohjeiden mukaan. Käsillä tekeminen on hemmottelun ohella pieni pako arjesta :)

torstai 10. lokakuuta 2013

Mikä kaikki on toisin

Lapsiperheen arki on ihanaa, mutta aika erilaista kuin "entinen elämä". Aina välillä ajautuu miettimään, että mikä kaikki on muuttunut, ja pikkuisen kaipaakin joitain asioita, jotka eivät tällä hetkellä vain yksinkertaisesti ole mahdollisia.

- Sairastaminen

Jos sattuu käymään niin pyllysti, että tulee kipeäksi, ei voikaan käpertyä kaikessa rauhassa köllöttämään sohvan nurkkaan ja katsomaan leffoja. Tuo skenaario kuulostaa itse asiassa ihan hemmottelulomalta. Arjen on pyörittävä, vaikka sitten pää kainalossa. Tähän sain tuntumaa jo Pepin ollessa kuukauden ikäinen, kun sairastuin yhtä aikaa flunssaan ja rintatulehdukseen. Muutama päivä siinä vedettiin mummun, papan ja särkylääkkeen avustuksella kun ei mieskään oikeen voinut jäädä töistä pois. Onneksi on lähellä ihmisiä, joilla on aikaa rientää apuun :)

- Minä ite -päivät

Ennen perheen perustamista vietin aina välillä minä ite -päivää. Saatoin löhötä koko päivän kotona, katsoa leffoja/sarjoja ja syödä herkkuja. Nykyisin minä ite -aika, parisuhdeaika, harrasteaika ym. sijoittuu enimmäkseen illan 2 - 3 viimeiselle tunnille, joten on varmaan sanomattakin selvää, ettei tommoisia leffamaratoneja vähään aikaan pidetä ;)

- Kotityöt

Kun tiskatessa toimii samaan aikaan yhden miehen viihdekeskuksena, oppii arvostamaan sitäkin, että kotityöt voi tehdä tehokkaasti ja kaikessa rauhassa.

- Kyläily ja treffailu

Vaikka kotiäidillä onkin mahdollisuus kyläillä ja käydä mammakahveilla, ei se tarkoita, että kyseiset tapahtumat olisivat aina huoletonta hengailua. Kun nykyään käy jossain kylässä/kahvilla ei vaan yksinkertaisesti pysty keskittymään esim. keskusteluun samalla tavalla kuin ennen, koska koko ajan on toinen käsi/silmä/jalka ipanassa kiinni. Pari ystävääni sai lapsen samaan aikaan ja tapaamisia rytmittävät nykyään vaipanvaihdot, syötöt ja hyssyttelyt. Kahvi juodaan sitten kun keretään ;)


                                                Kokkitaidot ovat laajentuneet vauvanruualla ;)


Toisaalta olen saanut elämääni myös asioita, joiden olemassaolosta en aiemmin ollut siinä määrin tietoinen kuin nykyään.

- Ehdoton, pohjaton rakkaus

Rakkaus omaa lasta kohtaan on vahvempaa kuin mikään muu. Voi kuulostaa kliseeltä, mutta niin se vain on. Ymmärrän nyt, miten vauvakuume voi iskeä, vaikka esikoinen on ihan pieni :)

- Elämään keskittyminen

Lapsen kanssa tulee jokaiseen päivään  keskityttyä ihan eri tavalla. Joskus saattoi hurahtaa monta päivää niin, ettei oikein ollut täysillä läsnä. Vaikka Pepin ensimmmäiset puoli vuotta on kohta huristaneet hirmuvauhtia ohi, olen ollut tässä ajassa enemmän läsnä kuin elämässäni pitkään aikaan.

- Oppimisen ilo

Kuulostaa varmasti vähän yliampuvalta, mutta aina kun Peppi oppii jotain uutta, meinaan pillahtaa itkuun liikutuksesta. Kävimme perhevalmennuksessa puhumassa tuleville vanhemmille ja sielläkin tästä reaktiosta mainitsin. Pitivät varmaan minua vähän hurahtaneena ja hysteerisenä, mutta totta se on :D Toissapäivänä ipana nousi ensimmäisen kerran kontalleen ja kun katsoin ylpeydestä säteilevää isimiestä, näin ettei hänelläkään liikutus ollut kaukana.

- Pienten, omien asioiden arvostus

Kun omaa aikaa ei ole enää tuhlattavaksi asti, osaa siitä nauttia aivan eri tavalla. Arjessa löytää iloa vaikkapa siitä, että saa rauhassa siivoilla, käydä kaupassa tai saunoa miehen kanssa. Kaikesta tekemisestään nauttii monin kerroin enemmän :)


Kaiken kaikkiaan valehtelisin, jos sanoisin, ettei elämä ole muuttunut. Mielestäni on ihan normaalia jäädä pikkuisen kaipaamaankin niitä vapauksia, joita aiempaan olemiseen liittyi. Ei se tarkoita, että asiat olisivat nykyään jotenkin huonommin, ei ollenkaan. Elämästä on tullut hektisempää, mutta myös eri tavalla antoisaa ja opettavaa. Lapsen kanssa saa luvan keskittyä tähän päivään ja hetkeen ja elää läpi uudelleen niitä asioita, jotka olivat itsellekin lapsena tärkeitä. Odotan jo innolla teemasynttäreitä, huvipuistoretkiä ja naamiaisia :D Ja toki sitä, että saan nähdä, millainen persoona Pepistä kehittyy, ja mitkä ovat hänelle niitä tärkeitä asioita :)

4 kommenttia:

Kastehelmi kirjoitti...

Voin kyllä yhtyä useimpiin näistä :) Ja totta nimenomaan tuo viimeinen kappale, ettei vanhojen juttujen kaipaaminen tarkoita sitä ettei olisi nykytilanteeseen tyytyväinen. Oma lapsi on aarre ja juuri tuo pohjaton rakkaus on ollut aivan käsittämättömän ihana ja syvä tunne. Ja tottakai esim. isovanhemmille pitää ylpeänä heti raportoida ekat hampaat sun muut ;) Minäkin välillä liikutun ihan vaan siitäkin, kun nuppu vaikka nukahtaa syliin ja siinä saa sitten rauhassa katsella omaa vauvaansa :)

Ootko muuten tehny marjasosettakin itse, miten? :D

Kristiina kirjoitti...

Joo, meilläkin aina soitetaan mummulaan ja mummilaan heti ku jotaki uutta jännää tapahtuu :P Ja tuo on kans ihana, jos toinen nukahtaa syliin, nukkuvassa lapsessa on jotai äärettömän söpöä <3

Tossa kuvassa on yritelmä mustikka-riisipuurosta :P Ei ollu hirveä hitti... Mustikka-bansku sosetta oon kans tehny, kuumensin vaa mustikoita kattilassa, pilkoin sekaan banskua ja annoin niittenki kiehahtaa, surautin sauvasekottimella ja taisin vielä vetää siivilästä läpi. En tiiä oliko se mitää hirveen gourmeeta, mutta ipana ainaski söi :D Marjasosettahan voi tehä kai tuoresoseenaki kotimaisista marjoista, mutta tuo keittäminen pehmentää niitä kuoria ainaki vähän. Ja niitä soseita kai voi saostaa esim. maizenalla. Yleensä meki ollaan ostettu valmiina nuo hedelmä- ja marjasoseet :)

Kastehelmi kirjoitti...

Joo, voisi noita marja/hedelmäsoseitakin joskus kokeilla vaikka pienen erän tehdä itsekin :)

Kristiina kirjoitti...

Ei nekää vaikeita oo :) Iteki oon aatellu, että vois vertailun vuoksi kokeilla vaikka mango- tms. sosetta tehä ja kattoa, onko maussa paljon eroa.