Tietoja minusta

Oma valokuva
Rakastan askartelua ja näpertelyä, mutta teen harvemmin mitään valmiiden ohjeiden mukaan. Käsillä tekeminen on hemmottelun ohella pieni pako arjesta :)

lauantai 19. lokakuuta 2013

Kävikö pahasti?



Törmäsin pienien mutkien kautta Lentoaskeleita-blogiin ja sieltä lähtöisin olevaan Kävikö pahasti-kampanjaan.



Kampanja lähti liikkeelle blogin Aamulla bussissa -postauksesta ja siihen tulleista kommenteista. Kampanjan idea on tiivistetysti seuraavanlainen (kopioitu alkuperäiseltä sivulta):

Eli aloitetaan yhdessä taistelu välinpitämättömyyttä vastaan. Kampanjan sanomana on välittää viestiä, että me yhä avaamme ovet pyörätuolissa istuvalle tai rattaiden kanssa kulkevalle, autamme kaatuneen pystyyn ja keräämme tämän tavarat maasta, kysymme kävikö pahasti. Soitamme ambulanssin jos yhtään epäilemme jonkun sitä tarvitsevan, ja jäämme odottamaan että se löytää perille. Tämän kampanjan tarkoituksena on leivittää sitä ihmisyyttä, mikä jokaiselta kuuluisi tulla refleksinomaisesti selkärangasta tällaisissa tilanteissa. Käyttäydytään me niin, että meidän lapset eläisivät maailmassa jossa bussin lattialle makaamaan jätetyt vanhukset olisivat täysin absurdia ajatus.

Osallistua voi jokainen myös jakamalla kampanjan ajatusta blogissaan tai Facebookissa ja kertomalla omista kokemuksistaan auttamisesta/autetuksi tulemisesta.

Itselleni mieleen muistuu tapaus, kun olin pikkuveljeni ja hänen kaverinsa kanssa kotiutumassa baarista. Olin itse kuskina ja olimme jo melkein kotona, kun huomasimme hiljaisella kävelytiellä makaavan miehen. Ulkona oli lunta ja pakkasta ja mies oli todennäköisesti sammunut siihen keskelle tietä. Pysähdyimme soittamaan paikalle poliisin ja pojat herättelivät miekkosta, joka piristyikin aika nopsasti. Poliisia odotellessa sankari ehti hoiperella uudelleen reilun sadan metrin päähän baariin (ei päässyt sisään) ja läheisen kerrostalon pihaan. Seurattiin hänen liikkeitään (pikkuveljeni meni pihaan katsomaan pääseekö sisälle) ja odotettiin sinnikkäästi sitä poliisia. Kun poliisi viimein tuli, oli mies kerennyt jälleen pyllähtää sinne kerrostalon pihaan, lumikasaan istumaan ja ohjasimme poliisit sinne. Tuli levollinen mieli kun tiesi, ettei humaltunut nuorimies jäänyt ainakaan paleltumaan pakkaseen.

2 kommenttia:

B. N. kirjoitti...

Kiitos postauksesta! Kävin lukemassa alkuperäisen jutun ja se antoi kyllä ajattelemisen aihetta ja muistutti siitä, ettei välinpitämättömyyden saa antaa vallata.

Kristiina kirjoitti...

Oli kyllä jotenkin järkyttävää lukea tuota alkuperäistä postausta ja siihen tulleita kommentteja :/ Hyvä, että tulee tämmöisiä muistutuksia kun ei sitä itsekään aina ole ollut tarpeeksi reippaana auttamassa.