Kaikki alkaa pikkuhiljaa olla valmista ja oma mielentilakin on kallistunut siitä "Voi kun se pysyis vielä kauan tuolla mahassa" ennemmin "Voi kun sen sais syliin tuolta mahasta" puolelle. Tuntuu, että päivät menee vaan erinäisiä pikkuhommia puuhastellessa, nukkuessa ja ihmetellessä. Raskausdiabetesdieetti on ollut painonhallinnan suhteen pelastus; jos en ois tiukassa herkkukurissa niin söisin varmaan tylsyyteeni päivät pitkät karkkia :D Nyt painonnousu on jämähtänyt ja näyttäisi jäävän ihan inhimillisiin lukemiin.
Semmoista. Nyt vain odotetaan ja odotetaan :)
