Whee ja Argh!

Whee siksi, että Peppi-ipana täytti tänään 9 kuukautta ^_^ Argh siksi, että aloitin piiiitkästä aikaa sukkaprojektin, josta olin kauhean innoissaan, mutta joka kosahti heti ensimetreillä -.-

Mutta aloitetaan vaikka tuosta ipanaattorista. Peppi on tosiaan jo 9 kuukauden ikäinen :) Ihan hassua ja hurjaa. Taidoissa on tullut valtavia harppauksia sitten viime päivityksen. Peppi osaa jo mm. istua ihan itse, kontata, nousta tukea vasten seisomaan, taputtaa, vilkuttaa, antaa pusuja, pitää kaulasta kiinni, mönkiä esteiden yli ja poimia leivänmuruja pinsettiotteella. Pinnalla on myös kaiken mahdollisen osoittelu (yhdistettynä pyöreisiin huuliin ja äänteeseen "Huu!"), jolloin äidin ja isin pitää kertoa, mitä mikäkin on. Peppi tietää jo suunnilleen, mikä on "Pepin puhelin" ja "Pepin kirjat" :) Viime viikonloppuna kärvisteltiin uusien hampaiden kanssa. Kaksi yötä meni heräillessä tunnin parin välein kun ipanan nenä oli jatkuvasti räkäinen ja tukossa ja muutenkin kaikki tuntui olevan ihan pyllystä. Nyt meno on onneksi rauhoittunut ja ollaan palattu kokonaisiin öihin, ah!

                                            Vaatelipaston tyhjentäminen on kivaa!

Sitten siihen argh-osuuteen. Bongasin Dropsin sivuilta kivan dominoneuleohjeen, joka vaikutti juuri sopivalta piristysruiskeelta arkisiin vapaahetkiin. Koska omaan ihan surkean hahmotuskyvyn ja välillä ylioptimistisen luonteen, ajattelin, että ohuehkon langan ja 2,5 puikot voi ihan hyvin korvata Seitsemällä veljeksellä ja 3,5/4  puikoilla. Joo ei.

                                Tuli ihan vähän isot...

Kerkesin jo lesottaa äipälle, että ihan helppo ohje ja vähänkö oon osannu hyvin :D Noh, ei auta muuta kun purkaa ja ostaa ohuempaa lankaa. En nimittäin ala edes yrittämään tuon ohjeen soveltamista paksummalle langalle ja isommille puikoille. Ei riittäis se kuuluisa hahmotuskyky alkuunkaan...

Ehkäpä saan joskus päivitettyä tännekin sitten tuota sukkatilannetta. Toivossa on hyvä elää ;) 

Opiskeluahistus

Ärsyttää... Seminaarityö kummittelee koko ajan mielessä, ja tekis mieli tehä kaikkea muuta. Niinku esimerkiksi linnoja Westerosin karttaan ^_^

                                       Yhteistyö uuden kameran kanssa ei iha vielä toimi, kun en oo 
                                                     siihenkää ehtinyt perehtyä...

Lisäksi alko ärsyttämään tää jo viis vuotta jatkunu krooninen rahapula... Katoin Yleltä ohjelmaa, jossa todettiin, että työtön saa työkkäristä ja sossusta vähän päälle tonnin kuussa, jos hyvin käy. Opiskelijoita ei tietenkää taaskaan mainittu missään, vaikka meillä tämä huima kuukausiansio (asumislisä mukaan laskettuna) on about 500 euron luokkaa nettona. Jos haluaa lisää nii lainaa ottamalla saa sen parisen sataa kuussa. Niinpä haaveilenki siitä päivästä ku pääsen työttömäksi, sillonhan sitä vallan rikastuu :D

Jotta valitus ei jäis pelkästään opiskelujen suunnalle niin totesin tänään, että finnejä ei OIKEESTI kannat puristella ennen ku ne on puhjennu. Menin eilen runnomaan leukaani ja tänään tuntuu siltä ku olis saanu turpiinsa: puoli leukaa turvonnu ja kosketusarka, rauhanenki turvonnu leuan alta viinirypäleen kokoseksi >.< Plussaa kuiteski on, että tuo finni on tällä hetkellä naamataulun ainoa paha ongelma, iho on pysyny taas iha kohtalaisessa kunnossa :)

Että semmonen optimistijollan sunnuntaipuheenvuoro. Emminä oikeesti ole edes pahalla päällä, vähän kyynisellä vaan. Koitan aina välillä muistutella itelleni, että loppukuusta tulee palkka, ja sillon pääsen shoppaamaan ;) Sitä odotellessa ei auta muuta kuin tarttua kouluhommiin ja pitää näpit irti finneistä...

Ompelukone tuli taloon... ja lähtee saman tien

Otin äipältä lainaan ompelukoneen. Aiempina vuosina minun ja tasaisesti raksuttavan Toyotan kohtaamiset ovat olleet tuskanhien ja kyynelten sävyttämiä, mutta en silti ole vielä lannistunut (tai en ollut kun koneen päätin ottaa). Toissa keväänä kokeilin ommella itselleni mekkoa. Noh, kangas loppui kesken ja istuvuus oli ihan mitä sattuu, joten siitä mekosta tuli kotikutoisen näköinen paita, johon on tuhlattu kallista kangasta -.-

Tänä vuonna päätin tyytyä hieman vähempään ja ommella kissanmuotoisen pallukan, eräänlaisen pehmolelun siis. Äipän kanssa tehtiin kotona koevedos ja siitä tuli ihan ok, joten onnistumiselle ei näyttänyt olevan mitään järjellistä estettä. Kotona sitten rupesin värkkäämään ja kaikki meni ompeluosioon asti hyvin (tämäkin oli suuri yllätys, koska yleensä homma kosahtaa minulla jo leikkausvaiheessa...). Jostain syystä omaan kuitenkin niin ruppanan hahmottamiskyvyn, että ompelin yhden palan väärinpäin, unohdin laskea, mihin saumoihin korvat tulee ja kun pikaratkaisuna päätin ommella korvat vain kankaan päälle, enkä saumoihin, onnistuin länttäämään toisen niistä kissan takaraivoon... En oikeasti ymmärrä, miten olen päässyt lukiossakin geometriasta läpi...

Sain tästä episodista aika muhkeat uhmaikäraivarit, ja tällä kertaa päätinkin, että ompelukone lähtee takaisin äipälle, enkä edes yritä uudestaan. En vain jaksa sitä, kun lanka jatkuvasti sylttää, aina on joku pala väärässä paikassa väärinpäin ja lopulta alulanka lopahtaa. Virkkaaminen on vaan NIIN paljon helpompaa.

Cakepops

Kliseiset sanonnat ovat ärsyttäviä, mutta nyt on pakko todeta, että ei menny ihan niinku Strömsössä... Tarkoitushan oli tänään testata cakepopsien tekoa, koska haluaisin tehdä niitä ensi kuussa synttäreilleni. Kakkupallojen ideana on tehdä kakkupohjasta ja kuorrutteesta mössö, josta pyöritellään palloja ja pallot dipataan tikun nokkassa suklaaseen. Päätin laittaa omiini sisälle vaaleaa kakkupohjaa, mansikkaa ja vaahtokarkkia. Tikut jätin kokonaan pois, mikä osoittautui vähemmän viisaaksi valinnaksi...

                                
Eihän noissa mikään siis ihan katastrofaalisesti mennyt pieleen, koska maku on hyvä. Ulkonäössä olisi vaan aika lailla parantamisen varaa. Sisus on lähinnä mudan väristä mössöä, jossa on välissä sinisiä ja valkoisia vaahtokarkin paloja. Tikkujenkin olennainen merkitys avautui kun rupesin pyörittelemään palloja suklaassa. Pandan levy hupeni alta aikayksikön ja sinne tänne jäi "kaljuja kohtia". Lopputulos muistuttaa lähinnä kuorrutettua lihapullaa :D

Taidan vielä vähän aikaa harkita, uskallanko yrittää uutta satsia (suklaasisuksella ehdottomasti) synttäreille vai teenkö ihan perinteisen kakun...