Whee ja Argh!

Whee siksi, että Peppi-ipana täytti tänään 9 kuukautta ^_^ Argh siksi, että aloitin piiiitkästä aikaa sukkaprojektin, josta olin kauhean innoissaan, mutta joka kosahti heti ensimetreillä -.-

Mutta aloitetaan vaikka tuosta ipanaattorista. Peppi on tosiaan jo 9 kuukauden ikäinen :) Ihan hassua ja hurjaa. Taidoissa on tullut valtavia harppauksia sitten viime päivityksen. Peppi osaa jo mm. istua ihan itse, kontata, nousta tukea vasten seisomaan, taputtaa, vilkuttaa, antaa pusuja, pitää kaulasta kiinni, mönkiä esteiden yli ja poimia leivänmuruja pinsettiotteella. Pinnalla on myös kaiken mahdollisen osoittelu (yhdistettynä pyöreisiin huuliin ja äänteeseen "Huu!"), jolloin äidin ja isin pitää kertoa, mitä mikäkin on. Peppi tietää jo suunnilleen, mikä on "Pepin puhelin" ja "Pepin kirjat" :) Viime viikonloppuna kärvisteltiin uusien hampaiden kanssa. Kaksi yötä meni heräillessä tunnin parin välein kun ipanan nenä oli jatkuvasti räkäinen ja tukossa ja muutenkin kaikki tuntui olevan ihan pyllystä. Nyt meno on onneksi rauhoittunut ja ollaan palattu kokonaisiin öihin, ah!

                                            Vaatelipaston tyhjentäminen on kivaa!

Sitten siihen argh-osuuteen. Bongasin Dropsin sivuilta kivan dominoneuleohjeen, joka vaikutti juuri sopivalta piristysruiskeelta arkisiin vapaahetkiin. Koska omaan ihan surkean hahmotuskyvyn ja välillä ylioptimistisen luonteen, ajattelin, että ohuehkon langan ja 2,5 puikot voi ihan hyvin korvata Seitsemällä veljeksellä ja 3,5/4  puikoilla. Joo ei.

                                Tuli ihan vähän isot...

Kerkesin jo lesottaa äipälle, että ihan helppo ohje ja vähänkö oon osannu hyvin :D Noh, ei auta muuta kun purkaa ja ostaa ohuempaa lankaa. En nimittäin ala edes yrittämään tuon ohjeen soveltamista paksummalle langalle ja isommille puikoille. Ei riittäis se kuuluisa hahmotuskyky alkuunkaan...

Ehkäpä saan joskus päivitettyä tännekin sitten tuota sukkatilannetta. Toivossa on hyvä elää ;) 

Muista hengittää

Minulla on tänään synttärit. Eilen oltiin vanhempieni luona niitä juhlimassa, mutta tälle päivää ei ole mitään suunnitteilla. Vain kuppi kahvia, pala omenahyvekakkua ja tiramisumanteleita. Niin ja ennen  kaikkea pieni, hiljainen hetki :) Mitäpä muuta sitä pienen lapsen vanhempi voisi toivoa.

Iloitsen ihan suunnattomasti siitä, että voin rauhassa istahtaa alas, vaikka koti onkin semikaaoksessa. Pöydän pääty on liisteröity maissinaksulla ja tiskit on seisseet altaassa jo hyvän aikaa. On tullut huomattua, että semmoista absoluuttista, perfektionistin mieltä hivelevää järjestystä ei lapsiperheessä ole juuri koskaan. Pari viikkoa sitten henkiset seinät meinasivat alkaa jo rymisemään niskaan, kun on pimeää, päivisin välillä yksinäistäkin ja kotitöiden lista on loputon. Olenkin koettanut nyt järjestää itselleni mielekästä tekemistä päiviksi, lähteä reippaammin ulos ja unohtaa välillä kotihommat. Mieskin on ottanut loppuvuodeksi vähän ylimääräisiä vapaapäiviä <3

Onneksi tässä pienen elämän varrella on tullut opittua sen verran, että kasaantuvan stressin tunnistaa. Silloin pitää vain muistaa hengittää ja hengähtää, etsiä ne pienetkin mahdollisuudet rentoutua ja olla itselle armollinen. Tämä ensimmäinen vauvavuosi on varmasti omalla tavallaan elämäni rankinta aikaa, mutta myös ikimuistoisinta ja täynnä pieniä onnen hetkiä, joihin voi tarttua stressinkin keskellä. Pikkuhiljaa olen oppinut, että täydellisen järjestyksen tavoittelun sijaan kannattaa ryömiä ipanan kanssa lattialla, lukea yhdessä kirjoja ja leikkiä kukkupöö-leikkejä :) Eikä se haittaa, jos ei aina jaksa olla pirteä ja iloinen.

Tämän pienen zen-mietiskelyn jälkeen voisi muista kuulumisista mainita sen verran, että ipana liikkuu jo kovaa vauhtia. Armeijahenkinen ryömiminen on astunut kuvioihin, eikä konttamisen oppiminenkaan enää kaukana ole :) Sitteristä ollaan luopumassa (haluaisi karata siitä o.O) ja tilalle on tullut kävelytuoli. Ruoka syödään jo joka aterialla syöttötuolissa. Ikää Pepillä tulee tämän kuun lopussa 7 kuukautta, vaikka tuntuu, että vastahan se oli semmonen avuton minivauva :') <3

Ensimmäinen joululahjaprojekti on (toivottavasti) pikapuoliin valmistumassa, joten luultavasti postailen sitten siitäkin tänne, palaillaan siis seuraavaksi taas käsitöiden merkeissä! :)

Mikä kaikki on toisin

Lapsiperheen arki on ihanaa, mutta aika erilaista kuin "entinen elämä". Aina välillä ajautuu miettimään, että mikä kaikki on muuttunut, ja pikkuisen kaipaakin joitain asioita, jotka eivät tällä hetkellä vain yksinkertaisesti ole mahdollisia.

- Sairastaminen

Jos sattuu käymään niin pyllysti, että tulee kipeäksi, ei voikaan käpertyä kaikessa rauhassa köllöttämään sohvan nurkkaan ja katsomaan leffoja. Tuo skenaario kuulostaa itse asiassa ihan hemmottelulomalta. Arjen on pyörittävä, vaikka sitten pää kainalossa. Tähän sain tuntumaa jo Pepin ollessa kuukauden ikäinen, kun sairastuin yhtä aikaa flunssaan ja rintatulehdukseen. Muutama päivä siinä vedettiin mummun, papan ja särkylääkkeen avustuksella kun ei mieskään oikeen voinut jäädä töistä pois. Onneksi on lähellä ihmisiä, joilla on aikaa rientää apuun :)

- Minä ite -päivät

Ennen perheen perustamista vietin aina välillä minä ite -päivää. Saatoin löhötä koko päivän kotona, katsoa leffoja/sarjoja ja syödä herkkuja. Nykyisin minä ite -aika, parisuhdeaika, harrasteaika ym. sijoittuu enimmäkseen illan 2 - 3 viimeiselle tunnille, joten on varmaan sanomattakin selvää, ettei tommoisia leffamaratoneja vähään aikaan pidetä ;)

- Kotityöt

Kun tiskatessa toimii samaan aikaan yhden miehen viihdekeskuksena, oppii arvostamaan sitäkin, että kotityöt voi tehdä tehokkaasti ja kaikessa rauhassa.

- Kyläily ja treffailu

Vaikka kotiäidillä onkin mahdollisuus kyläillä ja käydä mammakahveilla, ei se tarkoita, että kyseiset tapahtumat olisivat aina huoletonta hengailua. Kun nykyään käy jossain kylässä/kahvilla ei vaan yksinkertaisesti pysty keskittymään esim. keskusteluun samalla tavalla kuin ennen, koska koko ajan on toinen käsi/silmä/jalka ipanassa kiinni. Pari ystävääni sai lapsen samaan aikaan ja tapaamisia rytmittävät nykyään vaipanvaihdot, syötöt ja hyssyttelyt. Kahvi juodaan sitten kun keretään ;)

                                                Kokkitaidot ovat laajentuneet vauvanruualla ;)


Toisaalta olen saanut elämääni myös asioita, joiden olemassaolosta en aiemmin ollut siinä määrin tietoinen kuin nykyään.

- Ehdoton, pohjaton rakkaus

Rakkaus omaa lasta kohtaan on vahvempaa kuin mikään muu. Voi kuulostaa kliseeltä, mutta niin se vain on. Ymmärrän nyt, miten vauvakuume voi iskeä, vaikka esikoinen on ihan pieni :)

- Elämään keskittyminen

Lapsen kanssa tulee jokaiseen päivään  keskityttyä ihan eri tavalla. Joskus saattoi hurahtaa monta päivää niin, ettei oikein ollut täysillä läsnä. Vaikka Pepin ensimmmäiset puoli vuotta on kohta huristaneet hirmuvauhtia ohi, olen ollut tässä ajassa enemmän läsnä kuin elämässäni pitkään aikaan.

- Oppimisen ilo

Kuulostaa varmasti vähän yliampuvalta, mutta aina kun Peppi oppii jotain uutta, meinaan pillahtaa itkuun liikutuksesta. Kävimme perhevalmennuksessa puhumassa tuleville vanhemmille ja sielläkin tästä reaktiosta mainitsin. Pitivät varmaan minua vähän hurahtaneena ja hysteerisenä, mutta totta se on :D Toissapäivänä ipana nousi ensimmäisen kerran kontalleen ja kun katsoin ylpeydestä säteilevää isimiestä, näin ettei hänelläkään liikutus ollut kaukana.

- Pienten, omien asioiden arvostus

Kun omaa aikaa ei ole enää tuhlattavaksi asti, osaa siitä nauttia aivan eri tavalla. Arjessa löytää iloa vaikkapa siitä, että saa rauhassa siivoilla, käydä kaupassa tai saunoa miehen kanssa. Kaikesta tekemisestään nauttii monin kerroin enemmän :)


Kaiken kaikkiaan valehtelisin, jos sanoisin, ettei elämä ole muuttunut. Mielestäni on ihan normaalia jäädä pikkuisen kaipaamaankin niitä vapauksia, joita aiempaan olemiseen liittyi. Ei se tarkoita, että asiat olisivat nykyään jotenkin huonommin, ei ollenkaan. Elämästä on tullut hektisempää, mutta myös eri tavalla antoisaa ja opettavaa. Lapsen kanssa saa luvan keskittyä tähän päivään ja hetkeen ja elää läpi uudelleen niitä asioita, jotka olivat itsellekin lapsena tärkeitä. Odotan jo innolla teemasynttäreitä, huvipuistoretkiä ja naamiaisia :D Ja toki sitä, että saan nähdä, millainen persoona Pepistä kehittyy, ja mitkä ovat hänelle niitä tärkeitä asioita :)

Ajatuksia pärekorista

Heippahei! Taas on vierähtänyt ihan liian kauan edellisestä päivityksestä... Yritän epätoivoisesti tehdä aina välillä käsitöitä, mutta tälläkin hetkellä on (öö...) ainaki neljä projektia kesken. Että näin :D Pää on vieläki kuin pärekori, joten bear with me, tästä tulee sekalainen kuulumispäivitys.

Olen alkanut mm. koristelemaan tytsyn huoneen ovea, tekemään huopapaloista mähmämonsteria ja neulomaan pikkuisia huopatossuja. Kertoo ehkä jotain tämänhetkisen keskittymiskyvyn tasosta...

                                          Tuosta tulee joskus mähmämonsteri...

                                                    ...tuosta huopatöppöset...
 

                                                    ...ja tuosta puu.

Käsitöiden teko olisi ihan hirmu tärkeää pään koossapitämisharrastetta, mutta useimmiten jään iltaisin vaan koneelle/telkulle/sohvalle tilttaamaan ja hups, kello onkin yhtäkkiä yksitoista. Pitäisi päästä tuosta tilttailusta eroon... Peppihän menee nykyään siinä puoli yhdeksän maissa nukkumaan, joten aikaakin olisi kun vain saisi moottorit pysymään käynnissä :P

Tytsy on muutenkin kasvanut ja kehittynyt ihan hurjasti, meillä nimittäin syödään jo kiinteitä maidon lisäksi :) Lounaalla menee kasvissosetta, päivällisellä hedelmää/marjaa ja illalla vetästään vielä ennen nukkumaanmenoa puurot.

                                            "Inside"-huumoria, ehhehe :D

Jotenkin harhaisesti kuvittelin, että tuo kiinteiden aloittaminen helpottaisi syömishommia, mutta olin varmaan pöhkö kun eihän imetystä yksinkertaisempaa ruokailumuotoa ole. Toki saan tässä pikkuhiljaa itse vapauksia kun joku muukin voi lappaa soseita suuhun, mutta ajallisesti syöntiin ja kaikkeen oheistoimintaan menee taas useampi tunti päivästä. Myös sotku on välillä aikamoinen, luumusosesotamaalauksen tekoon ei nimittäin tarvita kuin sadasosasekunti ja yks kädenliike :D Eipä se kuitenkaan haittaa, on niin ihana katsoa kun toinen kasvaa ja syö kuin "isot tytöt" :) 

Liikkumisen puolesta Peppi osaa jo kääntyä ja ryömiä. Tällä hetkellä harjoittelussa on konttausasentoon nouseminen. Vatsalihastreeni on ihan käsittämätöntä ja ipanalla onki varmasti tiukempi sixpäkki kuin äipällä (jolla lihakset levahti raskausaikana joksikin tunnistamattomaksi möykyksi...). Vakioliike on "lentsikka", eli mahallaan makuulla kädet ja jalat irti maasta, jota Peppi saattaa tehdä kerrallaan parikymmentä sekuntia. Sitten noustaan käsinojaan ja yritetään välissä nostaa pyllyä. Ja sama alusta mooonen monta kertaa. Kokeilin kerran itse tuota lentsikointia, eikä se ole mitään ihan helppoa. 

Sosiaalisilta taidoiltaan Peppi osaa jo kovasti seurustella, ymmärtää jonkin verran äitin ja isin höpöhuumorin päälle, katselee mielellään kirjoja ja tykkää kun joku on lattialla mönkimässä mukana. On kyllä huimaa, miten nopeasti kehitys tuossa vaiheessa tapahtuu, ihan vastahan se oli semmoinen aina syövä tai nukkuva pikku vauveli. Tytsyn oma persoonallisuus alkaa selvästi näkyä ja on ihana tutkailla, millainen luonne sieltä pikkuhiljaa paljastuu <3 

Nyt pitäisi vissiin alkaa laittamaan päivällistä töistä palailevalle miehekkeelle. Päivällä hätäisesti väsätty schezuan-kikhernehässäkkä ei kuulemma kelpaa, lihapullia pitäisi saada. Ipanakin vielä sopivasti nukkuu (mistä vetoa, että herää heti kun oon sen tässä "ääneen" maininnu...), joten ei kun hommiin, palaillaan! 
 

 

                              

Kuuluisia viimeisiä sanoja

Tiedätte varmaan sen Kummelista/Mankelista tutun "Kuuluisia viimeisiä sanoja"-sketsin. Pikkuihmisen saavuttua taloon meillä on alettu koostaa ihan omaa sarjaa...

 Kuuluisia viimeisiä sanoja (ennen mähmäsotkua):

"Joo, se olikin vaan väliröyhtäsy! Äiti jo luuli että tulee puklu!"
"Eihän täällä vaipassa oo mitään!"
"Ei se oo tänäänkää kakannu..."
"Lyödään vaikka jätskistä vetoa, että tuo oli vaan pelkkä pieru."
"Ehhehe, äiti koppasi pissan vaippaan. Etpä onnistunu sotkemaan!"
"Niinno eihä sitä kakkaa ny varmaa enää tuukaan ku sillo aiemmin tuli se jättikakka."
"No hymyiletpä sinä nyt nii nätisti! <33"

Tarinoiden loput voitte päätellä ihan itse :D

Oppitunteja äitiydestä

Minä olen nyt äiti. Olen ollut jo kuukauden ja vieläkin tuntuu hassulta. Oma äitini on äiti sanan varsinaisessa merkityksessä, itse koen olevani vielä jonkun sortin äitikokelas. Hassua on myös se, että minikultsi on jo kuukauden vanha. Mihin tämä aika oikeen haihtuu o.O

                                Minikultsi silloin kun päästiin kotiin <3

Meillä on mennyt ihan hyvin :) Vauva on helppohoitoinen, itkee oikeastaan vain nälkäänsä ja nukkuu yötkin hyvin. Masuvaivoja on ilmaantunut jonkin verran kun jouduin rintatulehduksen vuoksi antibioottikuurille, mutta eiköhän ne helpota nyt kun minullakin lääkkeet loppuu. Itsekin olen jo toipunut synnytyksestä hyvin ja kokonaisuudessaan siitä jäi hyvä mieli. Ainakin niin hyvä kuin tuskissaan kärvistelystä voi jäädä :D Ja se kyllä pitää ihan täysin paikkansa, että palkinto on kaiken sen arvoinen <3

Arki etsii tietenkin vielä lopullista muotoaan, mutta kyllä tässä touhussa alkaa jo joku järki olla :P Mies oli kotiin päästyämme viikon isyyslomalla ja meni sitten taloudellisen tilanteeemme pakottamana töihin, mutta onneksi mummu ja pappa ovat olleet kovasti auttamassa kun olen ollut pikkuisen kanssa päivät kahden. Alkuun tuntui, että aika menee ihan kokonaan sohvan nurkassa istuen ja imettäen, mutta pikkuhiljaa syöttövälit on alkaneet pidentyä ja ehdin tehdä jotain muutakin :) Vaunuilemaankin ollaan jo päästy, ja minikultsi on kyllä ihan unelmamatkustaja, nukkuu vaan kaikki reissut. Vaunuissa ja turvakaukalossa on jotain maagista voimaa, koska heti kun päästään kotiin, loppuu unienkin vetely :D

Ensi viikolla meillä on jo tiedossa ristiäiset ja odotan into piukalla, että pääsisin tekemään kakunkoristeita. Ajattelin vähän, että varastan illalla hiukkasen omaa väsäämisaikaa kun jääkaapissakin on sopivasti ylimääräistä pumpattua maitoa. Tänään pieni on ollut pikkuisen nuhainen, toivotaan, ettei mitään isompaa flunssaa tule.

Pitää koettaa varastaa aikaa tänne bloginkin päivittelyyn välissä :) Hormoneista pehmenneelle äitipäälle tekisi varmaan hyvää kun yrittäisi silloin tällöin saada aikaan järkevää ja johdonmukaista tekstiä, nytkin nimittäin meinasi jo olla vaikeuksia :DD