Tänään kaipasin oikein kovasti hyvän mielen ajatuksia, joten ajattelinpa minäkin sitten koota mennyttä vuotta :) Tämä vuosi on mullistanut elämää monella tapaa, mutta veikkaan, että ensi vuodesta on tulossa vieläkin mullistavampi, kunhan kaikki vaan menisi edes suunnilleen suunnitelmien mukaan.
Mutta siis, asiaan...
Vuoden 2012 alussa olin vielä opiskelija. Gradu oli aikalailla lähtökuopissa ja valmistuminen pienenä etäisenä pisteenä jossain tulevaisuudessa. Odotin sen kuitenkin tapahtuvan joskus tulevan vuoden aikana, ikuisena optimistijollana oikeastaan jo alkusyksystä (:D).
Ihan konkreettinenkin askel lopullisen valmistumisen suuntaan otettiin alkuvuodesta kun valmistuin kandiksi. Samalla mies sai myös omat paperinsa ja pääsi ihmettelemään työelämän pyörteitä. Minun opiskeluni jatkuivat gradun ja rästikurssien merkeissä pitkin kevättä.
Alkuvuodesta vietimme miehen kanssa myös viidettä vuosipäivää. Käytiin Kemin lumilinnassa ja nähtiin hassuja palleroita. Samoihin aikoihin koin myös varmaan jonkin tilapäisen mielenhäiriön, kun löysin itseni monen vuoden tauon jälkeen hiihtoladulta :D Talven saldoksi taisi tosin jäädä n. 20 kilometriä...
Keväällä opiskelusuma saavutti huippunsa, ja siitä selvittyäni aloin haaveilla jo kuumeisesti kesästä. Ulkomaanreissuun ei tällä kertaa ollut varaa, joten odotukset lämpöisestä Suomen kesästä olivat kovat... Ja sitten tuli tietenkin (säältään) surkein kesä moneen vuoteen :D Ei se kuitenkaan loppupeleissä haitannut menoa. Kesään kuului mm. juhannus kavereiden kanssa, muutama päivä mökillä, ihana päiväretki Luulajaan ja hurahtaminen swap-botiin.
Kesällä teimme miehen kanssa myös elämämme tähän asti suurimman päätöksen: aloimme yrittää saada alulle oman pienen perheen :) Yrittämisessä meni pari kuukautta, kunnes hieman omaksikin yllätykseksi tein positiivisen raskaustestin. Siitä alkoikin sitten mötkyn kasvattelu masussa <3
Syksy meni alkuraskauden oireita ihmetellessä. Käytin varmaan koko vuoden oksennussaldon kerralla, mutta loppupeleissä pahoinvointi pysyi kuitenkin ihan normaaleissa mittasuhteissa. Samalla gradu eteni kuin amisauto metrin hangessa, hitaasti, mutta äänekkäästi. Alkuperäinen (itse asettamani) deadline oli ja meni, mutta se ei ollut mikään yllätys. Päätin, että jos olen vuoden loppuun mennessä valmis niin ihan hyvä sekin on :)
Loppusyksystä raskauspahoinvointi alkoi helpottaa ja sain energiaani takaisin. Masu alkoi näkyä ja raskaudesta uskalsi puhua jo vähän avoimemmin. Myös gradu alkoi edetä vähän paremmalla vauhdilla.
Joulukuussa sitten vihdoin ja viimein valmistuin filosofian maisteriksi ^____^ Mötky potkiskeli ja potkiskelee jo kovasti ja mieli alkoi pikkuhiljaa suuntautua kevääseen. Loppukuusta teimme päätöksen, että vääjäämättä päälle hyökkäävä muutto pois opiskelijakämpästä kannattaa hoitaa ennemmin kuin myöhemmin. Niinpä haimme isompaa asuntoa melkein naapurista ja myös saimme sen! :) Rahan puute ja muut muuttoon liittyvät kommervenkit meinaavat aiheuttaa harmaita hiuksia, mutta eiköhän tästäkin selvitä suht kunnialla. Tuleva vuosi alkaa siis pakkailun merkeissä.
Sellainen oli viime vuosi :) Kovasti tapahtui ja kovasti on odotettavaa myös ensi vuodelle. Koska mies on tänäkin uutena vuotena töissä viihdyttämässä muita, kuuluu minun uudenvuodenaattooni todennäköisimmin Netflix ja neulepuikot. Mutta ihan hyvän setin niistäkin saa varmasti aikaan ;)
Riemukasta uutta vuotta, onnea ja iloa kaikille lukijoille! :)
Sivut
Tunnisteet
aloitus
(1)
amigurumi
(1)
amigurumit
(28)
arki
(33)
askartelu
(15)
blogi
(10)
cernit
(4)
decoupage
(3)
fail
(4)
haaste
(3)
hahmot
(8)
harrastukset
(1)
hemmottelu
(19)
hiukset
(9)
huovutus
(3)
hyvinvointi
(9)
imetys
(1)
inspis
(4)
joulu
(18)
juhlat
(8)
kauneudenhoito
(33)
kesä
(5)
kivaa
(1)
koristeet
(10)
kosmetiikka
(11)
kuvat
(1)
kynnet
(4)
lahjat
(14)
leipomukset
(8)
luonnollisuus
(26)
mail art
(1)
mielipide
(1)
musiikki
(2)
muuta höpötystä
(7)
möy
(2)
neulominen
(19)
ompeleminen
(3)
perhe
(14)
piirtäminen
(7)
pääsiäinen
(2)
raskaus
(9)
ruoanlaitto
(1)
ruoka
(12)
scrapbooking (digitaalinen)
(1)
sisustaminen
(7)
swap-bot
(6)
söpöä
(21)
talvi
(3)
tarvikkeet
(3)
tee-se-itse
(12)
tunnustus
(1)
työ
(1)
vaatteet
(3)
vauva
(6)
vauvalle
(8)
virkkaaminen
(5)
ystävät
(5)
Tietoja minusta
- Kristiina
- Rakastan askartelua ja näpertelyä, mutta teen harvemmin mitään valmiiden ohjeiden mukaan. Käsillä tekeminen on hemmottelun ohella pieni pako arjesta :)
maanantai 31. joulukuuta 2012
tiistai 25. joulukuuta 2012
Ihanaa joulua kaikille!
Oikein lämpöistä ja mukavaa joulua kaikille, jotka tänne blogin puolelle eksyvät! :)
Meillä on ollut niin kovaa haipakkaa tämä joulunaika, etten nyt saanut tämän jouluisempaa postausta tehtyä... Jospa meno rauhoittuisi vähän uuteen vuoteen mennessä, niin voisin postailla vaikkapa saaduista lahjoista. Haaveilen kovasti jo kaikennäköisten käsityöprojektien aloittamisesta, mutta saapa nähdä miten niiden sitten käy :D
Olkaahan kiltsisti ja syökää ihan liikaa kaikkea hyvää ;)
Meillä on ollut niin kovaa haipakkaa tämä joulunaika, etten nyt saanut tämän jouluisempaa postausta tehtyä... Jospa meno rauhoittuisi vähän uuteen vuoteen mennessä, niin voisin postailla vaikkapa saaduista lahjoista. Haaveilen kovasti jo kaikennäköisten käsityöprojektien aloittamisesta, mutta saapa nähdä miten niiden sitten käy :D
Olkaahan kiltsisti ja syökää ihan liikaa kaikkea hyvää ;)
tiistai 18. joulukuuta 2012
Kuvan painaminen paitaan: samistelulahja
Halusin tehdä miehelle joululahjaksi persoonallisen t-paidan. Viime vuonna mainitsinkin meidän molempien One piece-mangafanituksesta, ja lahjaan tuo fanittaminen näyttää päätyvän tänäkin vuonna :) Tiivistettynä One piece kertoo merirosvojoukkiosta, joka taistelee toisia merirosvoja vastaan koettaessaan löytää kaikkien aikojen ultimateaarteen: one piecen. Jokaisella merirosvolla/merirosvojoukolla on personoitu logonsa. Yleensä en käytä blogissani netistä otettuja kuvia, mutta tässä nyt teen poikkeuksen ihan havainnollistamisen vuoksi:
Kuva ei siis ole omani, vaan otettu osoitteesta: http://www.scenicreflections.com/download/543894/one_piece_pirate_flag_Wallpaper/
Koska mies on yhdeltä ammatiltaan dj, päädyin suunnittelemaan hänelle ihan omanlaisensa logon :) Tein logon Officen Publisherilla ja tulostin sen sitten ihan normitulostupaperille. Painoväriksi valitsin pinkin ja paidaksi harmaan perusteepparin. Tässä esittelemäni paita on oikeastaan jo toinen versio, koska yritin ensin painaa kuvaa mustalle paidalle, johon väriä pitikin sitten laittaa monta kerrosta. Silittäessä väri jäi paksuuden vuoksi tahmaiseksi, joten päätin aloittaa koko homman alusta. Onneksi nuo peruspaidat ei maksa paljoa...
Tuossa on tarvittavat välineet: paita, kangasväriä, sivellin, sieni ja sabluuna. Ensin ajattelin tehdä logon taustalle vinyylilevyn (ekaan versioon teinkin), mutta tulin siihen tulokseen, että näyttää paremmalta ilman.
Sabluuna leikataan, asetellaan huolella mahd. suoraan ja laitetaan kiinni esim. teipillä. Silmien ja nenän kohdalle leikkasin kontaktimuovista pyörylät. Paidan sisään laitetaan esim. mainoslehti, ettei väri leviä selkäpuolelle.
Sitten vain töpötellään väriä ja lopuksi irrotetaan sabluuna ym. härpäkkeet.
Pienet yksityiskohdat kannattaa tehdä ihan suosiolla siveltimellä.
Jotta lahjassa olisi vähän jotain spessu-elementtiä, halusin tehdä mötkylle samanlaisen bodyn :) Voivat sitten miehen kanssa olla samiksia <3
Tuon kyseisen kangasvärin pitää antaa kuivua 24 tuntia ennen silitystä, joten viimeistelyhommiin pääsee vasta huomenna. Paita kannattaa kuivata sellaisessa paikassa, ettei kuva pääse sotkeentumaan/sotkemaan mitään muuta.
Että semmoista tonttuilua tänään :P
Kuva ei siis ole omani, vaan otettu osoitteesta: http://www.scenicreflections.com/download/543894/one_piece_pirate_flag_Wallpaper/
Koska mies on yhdeltä ammatiltaan dj, päädyin suunnittelemaan hänelle ihan omanlaisensa logon :) Tein logon Officen Publisherilla ja tulostin sen sitten ihan normitulostupaperille. Painoväriksi valitsin pinkin ja paidaksi harmaan perusteepparin. Tässä esittelemäni paita on oikeastaan jo toinen versio, koska yritin ensin painaa kuvaa mustalle paidalle, johon väriä pitikin sitten laittaa monta kerrosta. Silittäessä väri jäi paksuuden vuoksi tahmaiseksi, joten päätin aloittaa koko homman alusta. Onneksi nuo peruspaidat ei maksa paljoa...
Tuossa on tarvittavat välineet: paita, kangasväriä, sivellin, sieni ja sabluuna. Ensin ajattelin tehdä logon taustalle vinyylilevyn (ekaan versioon teinkin), mutta tulin siihen tulokseen, että näyttää paremmalta ilman.
Sabluuna leikataan, asetellaan huolella mahd. suoraan ja laitetaan kiinni esim. teipillä. Silmien ja nenän kohdalle leikkasin kontaktimuovista pyörylät. Paidan sisään laitetaan esim. mainoslehti, ettei väri leviä selkäpuolelle.
Sitten vain töpötellään väriä ja lopuksi irrotetaan sabluuna ym. härpäkkeet.
Pienet yksityiskohdat kannattaa tehdä ihan suosiolla siveltimellä.
Jotta lahjassa olisi vähän jotain spessu-elementtiä, halusin tehdä mötkylle samanlaisen bodyn :) Voivat sitten miehen kanssa olla samiksia <3
Tuon kyseisen kangasvärin pitää antaa kuivua 24 tuntia ennen silitystä, joten viimeistelyhommiin pääsee vasta huomenna. Paita kannattaa kuivata sellaisessa paikassa, ettei kuva pääse sotkeentumaan/sotkemaan mitään muuta.
Että semmoista tonttuilua tänään :P
lauantai 15. joulukuuta 2012
Jouluisia kuulumisia
Itsenäisyyspäivänä sain laitettua suurimman osan joulukoristeista paikoilleen. Tänään sitten askartelin vielä noita appelsiini-neilikka-tuoksupalloja ja laitoin pikkuisiin glögimukeihin maustesekoitusta (neilikka-rakuuna-kaneli) :) Tänä jouluna en ole jaksanut olla niin ahkera kuin vuosi sitten. Lahjat on pääosin ostettu kaupasta, eikä koristeitakaan ole oikeastaan tullut tehtyä. Valmistumisstressin lauettua olen päättänyt vain keskittyä kevyeen kodinhoitoon ja niiden käsitöiden värkkäilyyn, jotka nyt olisi kuitenkin tarkoitus saada jouluksi valmiiksi. Äipälle aion antaa sateenkaarilapaset ja miehelle on tekeillä painatus t-paitaan :)
Joulunodotuksen ohessa odotin tämänviikkoista rakenneultraa. Jännitin ihan kaikkea: onko lääkäri kiva? onko pieni kasvanut hyvin? ja kumpihan sieltä mahtaa olla tulossa? Kaikki oli onneksi hyvin ja sukupuolestakin saatiin todennäköinen veikkaus. Lääkäri meinotteli, että tyttö olisi tulossa :)
Maha on kasvanut ihan hurjana ja alan jo tosissaan tuntea itseni "raskaaksi" :D Lenkeillä taaperran miehen perässä, eikä kyykkiminen sun muu ole enää niin yksinkertaista kuin ennen. Yhdessä välissä jalat ja selkä meinasivat alkaa kipuilemaan, mutta onneksi magnesium ja ekstraviltti nukkuessa on auttanut kolotuksiin. Mötkylä potkii joka päivä viimeistään iltasella, välillä enemmän (jopa niin että maha heilahtaa o.O) välillä vähemmän. Yleensä jos itse olen oikeen hyvällä tuulella, riehuu pienikin mahassa tarmokkaammin :)
Tuosta miehelle väsäämästäni t-paitapainatuksesta voisi postata vielä ihan erikseenkin, kunhan saisin aikaiseksi kiinnittää tekemäni kuvan silittämällä.
tiistai 27. marraskuuta 2012
Banoffee-kääretorttu ja muuta mukavaa
Huhheijaa... Vihdoin ehdin taas tänne blogin puolellekin :) Gradu on nyt painossa ja valmistuminen häämöttää. Itse en voi homman eteen tehdä oikeastaan enää mitään. Tämän viikon päätinkin vetää ihan lonkkaa, ensi viikolla voisi katsoa, jos saisi taas opetuskeikkaa.
Viikonloppuna täytin neljännesvuosisadan (ylevää, eikö ^^), joten huomenna olisi kahvittelun paikka. Tänään onkin siivottu ja leivottu huomista varten. Kakuksi päätin tehdä banoffee-tyylisen kääretortun (välissä kondensoidusta maidosta keitettyä kinuskia, banskua, kermavaahtoa ja vaahtokarkinpaloja), lisäksi siihen ajattelin tehdä jokaiselle oman suklaatikkarin. Pari vuotta sitten tuli hommattua tikkarimuotti ja muut härpäkkeet Tiimarista, niillä on hauska tehdä näyttäviä, omia karkkeja :)
Huomenna pitäisi vielä siivoilla loppuun, tehdä loput tikkarit ja käydä hakemassa kaupasta loput tarjottavat.
Olen odottanut gradun valmistumista siinäkin mielessä ihan innolla, että nyt pääsen keskittymään taas käsitöihin :) Eilen sainkin aikaiseksi tehdä toisen sateenkaarilapasen loppuun, peukalo vain uupuu. Lapasille on jo tuleva omistajakin tiedossa, ne menevät valmistuttuaan äipän joulupakettiin <3
Mahassa asustelevan mötkylän kuulumisista voisi mainita sen verran, että pikkuinen on ahkerasti kasvattanut lihaksia ja alkanut monotella äitiä :) Päivisin en tunne liikkeitä juurikaan, mutta aamulla ja illalla pienestä on kiva vähän tumpsautella. Tai jos olen syönyt jotain makeaa. Tänään käytiinkin mötkyn kanssa keskustelua siitä, kuinka nameja vaahtokarkit on.
Siinäpä niitä tärkeimpiä :) Jospa tässä kouluhommien loputtua saisin aikaiseksi päivitellä blogiakin vähän ahkerammin.
Viikonloppuna täytin neljännesvuosisadan (ylevää, eikö ^^), joten huomenna olisi kahvittelun paikka. Tänään onkin siivottu ja leivottu huomista varten. Kakuksi päätin tehdä banoffee-tyylisen kääretortun (välissä kondensoidusta maidosta keitettyä kinuskia, banskua, kermavaahtoa ja vaahtokarkinpaloja), lisäksi siihen ajattelin tehdä jokaiselle oman suklaatikkarin. Pari vuotta sitten tuli hommattua tikkarimuotti ja muut härpäkkeet Tiimarista, niillä on hauska tehdä näyttäviä, omia karkkeja :)
Huomenna pitäisi vielä siivoilla loppuun, tehdä loput tikkarit ja käydä hakemassa kaupasta loput tarjottavat.
Olen odottanut gradun valmistumista siinäkin mielessä ihan innolla, että nyt pääsen keskittymään taas käsitöihin :) Eilen sainkin aikaiseksi tehdä toisen sateenkaarilapasen loppuun, peukalo vain uupuu. Lapasille on jo tuleva omistajakin tiedossa, ne menevät valmistuttuaan äipän joulupakettiin <3
Mahassa asustelevan mötkylän kuulumisista voisi mainita sen verran, että pikkuinen on ahkerasti kasvattanut lihaksia ja alkanut monotella äitiä :) Päivisin en tunne liikkeitä juurikaan, mutta aamulla ja illalla pienestä on kiva vähän tumpsautella. Tai jos olen syönyt jotain makeaa. Tänään käytiinkin mötkyn kanssa keskustelua siitä, kuinka nameja vaahtokarkit on.
Siinäpä niitä tärkeimpiä :) Jospa tässä kouluhommien loputtua saisin aikaiseksi päivitellä blogiakin vähän ahkerammin.
maanantai 5. marraskuuta 2012
Pöllösukka ja namia vartalolle
Viikonloppuna sain neulottua pikkuiselle ekat sukat, jei :) Lisämausteeksi kokeilin silmukoiden jäljentämistä jäkikäteen, mihin löysin ohjeet Käden taidot -kirjasta. Tarkoituksena on siis tehdä vähän niinkuin kirjoneuleen näköistä ompelemalla valmiiseen sukkaan. One sukka down, one to go. Vielä kun siitä toisesta saisi saman näköisen :D
Itse tykkään tosi paljon :) Haasteena tosiaan olisi saada keskittymiskyky riittämään toisenkin sukan kuviointiin. Onneksi tuo ei kovin suuritöistä hommaa kuitenkaan ole :)
Eilen kävin myös ostoksilla Lifessa. Piti käydä hakemassa manteliöljyn rinnalle vielä vartalovoide, kun kropassa tuntuu olevan kuivia kohtia, joihin ei kerta kaikkiaan riitä mikään... Pitkän arpomisen jälkeen päädyin Mádaran voidemaiseen baby oiliin, jossa on kaikkea ihanaa (mm. tyrniä ja ruusunmarjaa).
Kuinka söppänä tuo kuva voi oikiasti olla <3 Laitoin voidetta tänään herneen kokoisen nokareen jokaiselle ongelma-alueelle, ja kyllä se tuntui hiukan antavan manteliöljylle kosteutusapua. Iholla tuntui ainakin ihanan pehmoiselta, joskin jätti joksikin aikaa öljyisen tunnun. Minua se ei haitannut, koska ihoni kaipaakin ihan kunnon hoitoa. Jospa tuolla manteliöljy-voide combolla selviäisi nyt jonkin aikaa :)
Itse tykkään tosi paljon :) Haasteena tosiaan olisi saada keskittymiskyky riittämään toisenkin sukan kuviointiin. Onneksi tuo ei kovin suuritöistä hommaa kuitenkaan ole :)
Eilen kävin myös ostoksilla Lifessa. Piti käydä hakemassa manteliöljyn rinnalle vielä vartalovoide, kun kropassa tuntuu olevan kuivia kohtia, joihin ei kerta kaikkiaan riitä mikään... Pitkän arpomisen jälkeen päädyin Mádaran voidemaiseen baby oiliin, jossa on kaikkea ihanaa (mm. tyrniä ja ruusunmarjaa).
Kuinka söppänä tuo kuva voi oikiasti olla <3 Laitoin voidetta tänään herneen kokoisen nokareen jokaiselle ongelma-alueelle, ja kyllä se tuntui hiukan antavan manteliöljylle kosteutusapua. Iholla tuntui ainakin ihanan pehmoiselta, joskin jätti joksikin aikaa öljyisen tunnun. Minua se ei haitannut, koska ihoni kaipaakin ihan kunnon hoitoa. Jospa tuolla manteliöljy-voide combolla selviäisi nyt jonkin aikaa :)
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Hemmotteluviikonloppu
Ollaan äipän kanssa vietetty vähän naisten hemmotteluviikonloppua ^____^ Mies lähti työkeikalle Kajaaniin, joten pyysin äidin kaverikseni. Eilen laitettiin herkullisia uuniperunoita, tsatsikia ja kanaa ja tehtiin vielä marjakääretorttu. Illalla käytiin saunassa ja katsottiin leffaa. Saunaa varten tein manteliöljystä, hienosta merisuolasta ja kanelista kuorintaöljyn, jolla tuli aivan ihanan tuntuinen iho! Kannattaa ehdottomasti kokeilla :) Leffaa katsellessa laitoin sitten vielä kynnetkin nätiksi kuviotarrojen avulla.
Että semmoista. Teki kyllä tosi hyvää rentoutua, kun oli loppuviikon ollut töissä. Onnistuin saamaan opettajan sijaisuuden kolmeksi päivää, ja vaikka rahan tienaaminen on aina mukavaa, tuli viikonloppu nyt enemmän kuin tarpeeseen :) Rentoutumisen lisäksi sain neulottua yhdet pikkusukat, joihin nyt koetan tehdä jälkikäteen kuvioita käsityökirjan avustuksella. Pitää laittaa lopputuloksesta sitten kuvaa :)
Että semmoista. Teki kyllä tosi hyvää rentoutua, kun oli loppuviikon ollut töissä. Onnistuin saamaan opettajan sijaisuuden kolmeksi päivää, ja vaikka rahan tienaaminen on aina mukavaa, tuli viikonloppu nyt enemmän kuin tarpeeseen :) Rentoutumisen lisäksi sain neulottua yhdet pikkusukat, joihin nyt koetan tehdä jälkikäteen kuvioita käsityökirjan avustuksella. Pitää laittaa lopputuloksesta sitten kuvaa :)
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
Raskauden kulusta ja sen aikaisesta kauneudenhoidosta
Koska tuo meidän pikku mötkylä on asia, joka minua jaksaa piristää päivästä toiseen, ajattelin hieman kirjoitella raskauden kulusta :) Lisäksi voisin vähän höpistä kauneudenhoidosta raskauden aikana (nyt kun se on taas astunut kuvioihin, alkuraskauden olin nimittäin aikamoinen peikko :D ).
Toive pikkuisesta oli siis ihan harkittu ja mietitty. Päätös syntyi viime jouluna, mutta varsinaisen yrittämisen aloitimme vasta kesällä. Olen vähän sellainen worst-case-scenario -ihminen luonteeltani, joten koitin parhaani mukaan varautua siihen, että tärpissä voi mennä kauankin. Minä ja pikkuveljeni ollaan kuulemaa tultu melkein saman tien kun lupa on annettu, joten totta kai olin positiivinenkin, mutta samaan aikaan kuitenkin yritin muistaa, ettei lapsen saanti ole mikään itsestäänselvyys. Toisessa yrityskierrossa kuitenkin lykästi ja toki oltiin miehen kanssa aivan onnessamme. Se hetki, kun näin testissä kaksi viivaa, ei unohdu varmaan koskaan :')
Raskauden kannalta alkuaika sujui erittäin hyvin. Oma vointini oli ihan kohtuullinen. Kuukauden päivät kärsin pahoinvoinnista, väsymyksestä ja jonkin verran myös huimauksesta. Sairastin puolentoistaviikon räkätaudin, jonka jälkeen hemoglobiini tipahti vielä sen verran, että mäkeä noustessa tunsin itseni vanhukseksi. Huomasin, että olin ollut ehkäpä vähän naiivi ajatellessani raskausoireita. Pahoinvointi ei ollut sellaista satunnaista (hilpeää) oksentelua, vaan lähinnä kestokrapulaa muistuttava tila. Kaikin puolin olin flegmaattinen, mutta sisimmässäni onnelinen kun tiesin, että jotain selvästi tapahtuu :) Viimeistään kymmenennen raskausviikon jälkeen olo rupesi onneksi normalisoitumaan, ja nyt raskauden huomaa oikeastaan vain mahan kasvusta ja tiheään iskevästä nälästä.
Väsymyksestä johtuen en jaksanut kiinnittää kauneudenhoitoon alkuaikoina juurikaan huomiota. Iho parani hormonien vaikutuksesta tosi paljon, joten sekin sai laiskistumaan. Laiskistumisen seurauksena näpyt tosin rupesivat ajan myötä puskemaan takaisin. Nyt olenkin koettanut ryhdistäytyä, ja iho alkaa olla taas suhteellisen ok kunnossa.
Olen käyttänyt aika lailla samoja kauneudenhoidon ja hyvinvoinnin tuotteita kuin aiemminkin, toki jotain on jäänyt pois ja toisia tullut tilalle. Varmaan suurin muutos on se, että syön nykyään tosi paljon lisäravinteita. Mammavitamiinit, omega (a-vitamiiniton), nestemäinen rautalisä, d-vitamiini ja karpalokapselit kuuluvat jokapäiväiseen pillerikavalkadiin. Raudasta voisi mainita sen verran, että apteekin rautavalmiste (Obsidan) sai pakin ihan jumiin ja pisti pahimmillaan oksentamaan, joten siirryin Floravitaliin. Saa nähdä seuraavassa neuvolassa, onko hemppa noussut sillä tarpeeksi.
Eteeriset öljyt olen jättänyt sellaisenaan kokonaan pois, koska suurinta osaa niistä ei suositella käytettäväksi raskausaikana. Vain joitain mietoja (muistaakseni esim. mandariini) ei ole kielletty. Luotaiskaupan pesuaineissa toki on jonkin verran myös eteerisiä öljyjä, mutta niistä ei myyjän mukaan ole haittaa kun määrät on pieniä, eivätkä jää sellaisenaan iholle. Niinpä shampoo on säilynyt samana ja hoitoainekin tullut siihen rinnalle. Kasvosaippuana olen vaihteeksi kokeillut Herbinan kasvosaippua-palaa (joka ei tosin ole ihan niin puhtoinen kuin flow-kosmetiikan vastaava), ja ihan tykännyt. Iho puhdistuu hyvin ja meikitkin lähtevät. Myös kehäkukkaöljy on jäänyt (sisäisesti kielletty, ulkoisesti en ole ihan varma), sillä kun on ainakin sisäisesti nautittuna estrogeenin tuotantoa lisääviä vaikutuksia. Varmuuden vuoksi olen luoupunut myös ulkoisesta käytöstä. En ole myöskään uskaltanut kokeilla mitään uusia, voimakkaita uutteita tai muita aineita, jotka voivat vaikuttaa ulkoisessa käytössä myös sisäisesti.
Finnien hoitoon käytin ennen raskautta Bactosan-kapseleita, mutta koska niitä ei saa raskausaikana syödä, olen turvautunut pelkkään saman merkin voiteeseen. Se onkin toiminut ihan loistavasti, ja iho on hyvää vauhtia toipumassa näppyhyökkäyksestä :) Tavallisena kasvovoiteena on ollut Prismasta bongattu Urtekramin Nordic Birch day cream, josta olen myös tykännyt. Voide on tosin aika kevyttä, joten saa nähdä, vaatiiko talvi-iho jotain paksumpaa.Vartalolle ostin tässä viikko sitten paljasta manteliöljyä. Olin etsimässsä luontaistuotekaupasta sopivaa vartaloöljyä kosteutukseen ja raskausarpien ehkäisyyn, ja myyjä suositteli ottamaan joko Weledan raskausöljyn tai sitten ihan tuon manteliöljyn. Pihinä opiskelijana tartuin tietenkin 12 euroa halvempaan tuotteeseen, ja hyvin se on asiansa ajanut :) Manteliöljy imeytyy mukavan nopeasti kostealle iholle ja tuoksuu mielestäni miellyttävälle. Arpien ehkäisystä en vielä osaa sanoa mitään, mutta toiveet on korkealla :D
Tuossapa noita tuli ihan yleisellä tasolla :) Koska en ole mikään ammattilainen, niin nuo nyt ovat vain minun mielipiteitä ja tottumuksia. Luontaistuotteiden asiantuntijoilta kannattaa kysellä tarkemmin raskausaikana käytettävistä tuotteista. Myös asiaan perehtyneiltä nettisivuilta löytyy usein hyviä vinkkejä. Itse olen koettanut pitää ohjenuorana luontaistuotteiden omia tuoteselosteita ja ajatusta, että kaikkea turhan voimakasta on hyvä varoa. Tuotteet, joissa on tuttuja ja turvallisia ainesosia, ja mahdollisimman vähän mitään ylimääräistä ovat yleensä hyviä, joskin niistäkin kannattaa aina kysyä. Laiskuuttani en nyt saanut laitettua tähän postaukseen yhtään kuvaa, toivottavasti ei käynyt liian raskaaksi lukea :)
Toive pikkuisesta oli siis ihan harkittu ja mietitty. Päätös syntyi viime jouluna, mutta varsinaisen yrittämisen aloitimme vasta kesällä. Olen vähän sellainen worst-case-scenario -ihminen luonteeltani, joten koitin parhaani mukaan varautua siihen, että tärpissä voi mennä kauankin. Minä ja pikkuveljeni ollaan kuulemaa tultu melkein saman tien kun lupa on annettu, joten totta kai olin positiivinenkin, mutta samaan aikaan kuitenkin yritin muistaa, ettei lapsen saanti ole mikään itsestäänselvyys. Toisessa yrityskierrossa kuitenkin lykästi ja toki oltiin miehen kanssa aivan onnessamme. Se hetki, kun näin testissä kaksi viivaa, ei unohdu varmaan koskaan :')
Raskauden kannalta alkuaika sujui erittäin hyvin. Oma vointini oli ihan kohtuullinen. Kuukauden päivät kärsin pahoinvoinnista, väsymyksestä ja jonkin verran myös huimauksesta. Sairastin puolentoistaviikon räkätaudin, jonka jälkeen hemoglobiini tipahti vielä sen verran, että mäkeä noustessa tunsin itseni vanhukseksi. Huomasin, että olin ollut ehkäpä vähän naiivi ajatellessani raskausoireita. Pahoinvointi ei ollut sellaista satunnaista (hilpeää) oksentelua, vaan lähinnä kestokrapulaa muistuttava tila. Kaikin puolin olin flegmaattinen, mutta sisimmässäni onnelinen kun tiesin, että jotain selvästi tapahtuu :) Viimeistään kymmenennen raskausviikon jälkeen olo rupesi onneksi normalisoitumaan, ja nyt raskauden huomaa oikeastaan vain mahan kasvusta ja tiheään iskevästä nälästä.
Väsymyksestä johtuen en jaksanut kiinnittää kauneudenhoitoon alkuaikoina juurikaan huomiota. Iho parani hormonien vaikutuksesta tosi paljon, joten sekin sai laiskistumaan. Laiskistumisen seurauksena näpyt tosin rupesivat ajan myötä puskemaan takaisin. Nyt olenkin koettanut ryhdistäytyä, ja iho alkaa olla taas suhteellisen ok kunnossa.
Olen käyttänyt aika lailla samoja kauneudenhoidon ja hyvinvoinnin tuotteita kuin aiemminkin, toki jotain on jäänyt pois ja toisia tullut tilalle. Varmaan suurin muutos on se, että syön nykyään tosi paljon lisäravinteita. Mammavitamiinit, omega (a-vitamiiniton), nestemäinen rautalisä, d-vitamiini ja karpalokapselit kuuluvat jokapäiväiseen pillerikavalkadiin. Raudasta voisi mainita sen verran, että apteekin rautavalmiste (Obsidan) sai pakin ihan jumiin ja pisti pahimmillaan oksentamaan, joten siirryin Floravitaliin. Saa nähdä seuraavassa neuvolassa, onko hemppa noussut sillä tarpeeksi.
Eteeriset öljyt olen jättänyt sellaisenaan kokonaan pois, koska suurinta osaa niistä ei suositella käytettäväksi raskausaikana. Vain joitain mietoja (muistaakseni esim. mandariini) ei ole kielletty. Luotaiskaupan pesuaineissa toki on jonkin verran myös eteerisiä öljyjä, mutta niistä ei myyjän mukaan ole haittaa kun määrät on pieniä, eivätkä jää sellaisenaan iholle. Niinpä shampoo on säilynyt samana ja hoitoainekin tullut siihen rinnalle. Kasvosaippuana olen vaihteeksi kokeillut Herbinan kasvosaippua-palaa (joka ei tosin ole ihan niin puhtoinen kuin flow-kosmetiikan vastaava), ja ihan tykännyt. Iho puhdistuu hyvin ja meikitkin lähtevät. Myös kehäkukkaöljy on jäänyt (sisäisesti kielletty, ulkoisesti en ole ihan varma), sillä kun on ainakin sisäisesti nautittuna estrogeenin tuotantoa lisääviä vaikutuksia. Varmuuden vuoksi olen luoupunut myös ulkoisesta käytöstä. En ole myöskään uskaltanut kokeilla mitään uusia, voimakkaita uutteita tai muita aineita, jotka voivat vaikuttaa ulkoisessa käytössä myös sisäisesti.
Finnien hoitoon käytin ennen raskautta Bactosan-kapseleita, mutta koska niitä ei saa raskausaikana syödä, olen turvautunut pelkkään saman merkin voiteeseen. Se onkin toiminut ihan loistavasti, ja iho on hyvää vauhtia toipumassa näppyhyökkäyksestä :) Tavallisena kasvovoiteena on ollut Prismasta bongattu Urtekramin Nordic Birch day cream, josta olen myös tykännyt. Voide on tosin aika kevyttä, joten saa nähdä, vaatiiko talvi-iho jotain paksumpaa.Vartalolle ostin tässä viikko sitten paljasta manteliöljyä. Olin etsimässsä luontaistuotekaupasta sopivaa vartaloöljyä kosteutukseen ja raskausarpien ehkäisyyn, ja myyjä suositteli ottamaan joko Weledan raskausöljyn tai sitten ihan tuon manteliöljyn. Pihinä opiskelijana tartuin tietenkin 12 euroa halvempaan tuotteeseen, ja hyvin se on asiansa ajanut :) Manteliöljy imeytyy mukavan nopeasti kostealle iholle ja tuoksuu mielestäni miellyttävälle. Arpien ehkäisystä en vielä osaa sanoa mitään, mutta toiveet on korkealla :D
Tuossapa noita tuli ihan yleisellä tasolla :) Koska en ole mikään ammattilainen, niin nuo nyt ovat vain minun mielipiteitä ja tottumuksia. Luontaistuotteiden asiantuntijoilta kannattaa kysellä tarkemmin raskausaikana käytettävistä tuotteista. Myös asiaan perehtyneiltä nettisivuilta löytyy usein hyviä vinkkejä. Itse olen koettanut pitää ohjenuorana luontaistuotteiden omia tuoteselosteita ja ajatusta, että kaikkea turhan voimakasta on hyvä varoa. Tuotteet, joissa on tuttuja ja turvallisia ainesosia, ja mahdollisimman vähän mitään ylimääräistä ovat yleensä hyviä, joskin niistäkin kannattaa aina kysyä. Laiskuuttani en nyt saanut laitettua tähän postaukseen yhtään kuvaa, toivottavasti ei käynyt liian raskaaksi lukea :)
perjantai 26. lokakuuta 2012
Tytti-koira 1997-2012
Eilen oli surullinen päivä. Äiti soitti, että perheemme koiravanhus Tytti oli loukannut jalkansa, eikä enää tule kuntoon, Tytti pitäisi päästää nukahtamaan viimeisen kerran.
Saimme Tytin kun olin neljännellä luokalla. Se oli pikkuinen karvakasa, joka nukkui ihan tolkuttoman paljon ja nuoli naaman. Tytti kasvoi minun ja pikkuveljeni rinnalla ja siitä tuli koko perheen lellikki. Ikinä se ei ollut kellekään ilkeä, raksujen eteen halusi tehdä temppuja (muuten ei kelvannut) ja ikkunasta vahtiminen oli parasta ikinä. Kun vuosia tuli lisää, aloimme totta kai ymmärtää, ettei Tytti tule olemaan täällä ikuisesti. Ehdin jo pari vuotta valmistautua siihen, että aika voi loppua milloin tahansa. Silti tuntuu omituiselta ajatella, ettei vanhempieni luona ole enää pikkuista hössöttäjää, joka tulee tervehtimään ovelle ja kerjäämään pöydän alle ruokaa, Tytti kun oli suht hyvässä kunnossa loppuun asti.
Tänäänkin on vielä aika surullinen päivä. Voin kuitenkin lohduttautua sillä, että Tytti ei ollut lähtiessään yksin tai peloissaan. Se ei joutunut kärsimään pitkiä aikoja kivusta vaan sai nauttia elämästään loppuun asti. Sillä oli hyvä ja jopa epätavallisen pitkä elämä. Muistot jäävät elämään, samoin jälki siitä rakkkaudesta, jota jokainen meistä Tytiltä sai <3
Saimme Tytin kun olin neljännellä luokalla. Se oli pikkuinen karvakasa, joka nukkui ihan tolkuttoman paljon ja nuoli naaman. Tytti kasvoi minun ja pikkuveljeni rinnalla ja siitä tuli koko perheen lellikki. Ikinä se ei ollut kellekään ilkeä, raksujen eteen halusi tehdä temppuja (muuten ei kelvannut) ja ikkunasta vahtiminen oli parasta ikinä. Kun vuosia tuli lisää, aloimme totta kai ymmärtää, ettei Tytti tule olemaan täällä ikuisesti. Ehdin jo pari vuotta valmistautua siihen, että aika voi loppua milloin tahansa. Silti tuntuu omituiselta ajatella, ettei vanhempieni luona ole enää pikkuista hössöttäjää, joka tulee tervehtimään ovelle ja kerjäämään pöydän alle ruokaa, Tytti kun oli suht hyvässä kunnossa loppuun asti.
Tänäänkin on vielä aika surullinen päivä. Voin kuitenkin lohduttautua sillä, että Tytti ei ollut lähtiessään yksin tai peloissaan. Se ei joutunut kärsimään pitkiä aikoja kivusta vaan sai nauttia elämästään loppuun asti. Sillä oli hyvä ja jopa epätavallisen pitkä elämä. Muistot jäävät elämään, samoin jälki siitä rakkkaudesta, jota jokainen meistä Tytiltä sai <3
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
Suuri, pieni elämänmuutos
Meillä on ollut aika jännä syksy eräästä tulevasta elämänmuutoksesta johtuen. En ole vielä hiiskunut blogiin asiasta mitään, koska olen halunnut odottaa, että ollaan vähän varmemmalla pohjalla. Olen pohjimmiltani vähän hysteerinen ihminen ja pelkään kontrollin menettämistä yli kaiken, tänä syksynä olenkin sitten saanut oikeen kunnon luonnekurssin :) Arvaatteko, mistä mahtaisi olla kyse?
Viiden pisteen vihje: Ruokailutottumukseni ovat olleet viime aikoina vähintään outoja...
Mies kiikutti juuri kauppakassillisen tyhjiä pilttipurkkeja keräykseen :D Maito on myös maistunut aika reippaasti, eilen sitä taisi mennä yli litra o.O
Kolmen pisteen vihje: Lopetin Cosmon tilauksen, tilalle on ilmaantunut...
Ollessani Sanomilla kesätöissä tämmöistä kehitystä lehtitilauksissa sanottiin vitsailevasti luonnolliseksi jatkumoksi :D
Yhden pisteen vihje: Ensi kevääksi on kehitteillä rantapallo ihan omasta takaa :)
Bonusvihje: En ole käynyt ruotsinlaivan buffetissa ennen kuvan ottamista.
Mahtaakohan kukaan arvata? <3 ;)
Viiden pisteen vihje: Ruokailutottumukseni ovat olleet viime aikoina vähintään outoja...
Mies kiikutti juuri kauppakassillisen tyhjiä pilttipurkkeja keräykseen :D Maito on myös maistunut aika reippaasti, eilen sitä taisi mennä yli litra o.O
Kolmen pisteen vihje: Lopetin Cosmon tilauksen, tilalle on ilmaantunut...
Ollessani Sanomilla kesätöissä tämmöistä kehitystä lehtitilauksissa sanottiin vitsailevasti luonnolliseksi jatkumoksi :D
Yhden pisteen vihje: Ensi kevääksi on kehitteillä rantapallo ihan omasta takaa :)
Bonusvihje: En ole käynyt ruotsinlaivan buffetissa ennen kuvan ottamista.
Mahtaakohan kukaan arvata? <3 ;)
torstai 18. lokakuuta 2012
Neuleet lisääntyy keskenään
Vallan riehaannuin taas tästä jokatalvisesta neuleinspiksestä... Puikoilla on tällä hetkellä se huppuhuivi (vieläkin...), mörkölapaset ja uusimpana tulokkaana Drops designin sivuilta bongatut rainbow-mittsit, jotka on aivan superihanat! <3______<3
(Oli iha pakko laittaa kaks kuvaa ku oon nii ylypiä ^^)
Noihin lapasiin liittyy hauska tarina, joka havainnollistaa taas kerran jäätävän tarkkaa hahmotuskykyäni.... Ohjeessa värilliset kohdat on merkitty valkoisilla ja mustat mustilla ruuduilla, loogista eikö? Ei ilmeisesti minun alitajunnan mielestä kun rupesin tekemään ihan väärinpäin, eli valkosiin mustaa ja mustiin värikästä :DD No mutta, onneksi sillä nyt ei oo mitään väliä, kun ne voi olla toisinki päin. Ite asiassa se oli iha tarkotuskin (krhmm).
Mörkölapaset on edistyneet, mutta nekin vielä vaiheessa, eikä niissä ole vielä oikein kuvattavaa. Huppuhuivi näyttää vain kimallelankaläjältä, ennen kuin sen saa ommeltua muotoon ja silitettyä (sitten kun se on neulottu loppuun :D). Luottamus on kova, että kaikki tulee kyllä aikanaan valmiiksi ^____^
Ai niin, lankoja tuli tänään ostettua Pohjolan langan loppuunmyynnistä lisää, joten voi olla, että neuleiden lisääntymisvimma ei ihan heti laannu...
(Oli iha pakko laittaa kaks kuvaa ku oon nii ylypiä ^^)
Noihin lapasiin liittyy hauska tarina, joka havainnollistaa taas kerran jäätävän tarkkaa hahmotuskykyäni.... Ohjeessa värilliset kohdat on merkitty valkoisilla ja mustat mustilla ruuduilla, loogista eikö? Ei ilmeisesti minun alitajunnan mielestä kun rupesin tekemään ihan väärinpäin, eli valkosiin mustaa ja mustiin värikästä :DD No mutta, onneksi sillä nyt ei oo mitään väliä, kun ne voi olla toisinki päin. Ite asiassa se oli iha tarkotuskin (krhmm).
Mörkölapaset on edistyneet, mutta nekin vielä vaiheessa, eikä niissä ole vielä oikein kuvattavaa. Huppuhuivi näyttää vain kimallelankaläjältä, ennen kuin sen saa ommeltua muotoon ja silitettyä (sitten kun se on neulottu loppuun :D). Luottamus on kova, että kaikki tulee kyllä aikanaan valmiiksi ^____^
Ai niin, lankoja tuli tänään ostettua Pohjolan langan loppuunmyynnistä lisää, joten voi olla, että neuleiden lisääntymisvimma ei ihan heti laannu...
maanantai 1. lokakuuta 2012
Kirjoneuletta ja kosmetiikkaa
Olen päästänyt viime aikoina itseni vähän rupsahtamaan. Pikkuveli kävi taannottain kylässä samalla kun kuskaili minua asioilla (<3) ja katsoi kuvaa, jossa olemme miehen kanssa about 19-vuotiaita. Pienen vertailun suoritettuaan velipoika totesi, että näytän kolmikymppiseltä. Ei siinä mitään, jos olisinkin 30, mutta kun olen vasta täyttämässä 25... Hapsottavalla, puoleen vuoteen leikkaamattomalla tukalla ja hoitamattomalla naamataululla ei varmaan ollut yhtään osuutta asiaan :D Nyt sitten päätin vähän ryhdistäytyä ja aloittaa virkistäytymisen hiuksista. En ole aikoihin käyttänyt säännöllisesti hoitoainetta, joten kävin ostamasta Lifesta raikkaan tuoksuisen merilevähoitoaineen.
Faith in nature -hoitoaine oli edullisimmasta päästä (6,50€), ja on ainakin parin käyttökerran jälkeen osoittautunut oikein oivaksi suihkukaveriksi. Itse hoitoaine ei ole hirveän paksua, mutta tekee kyllä tukasta mukavan pehmoisen ja sileän. Vielä kun jaksaisin vääntäytyä parturiin niin saisin pois kuivat latvat, joille varmaan mikään hoitoainekaan ei oikein mitään mahda...
Rupsahtamisen lisäksi olen harrastanut enenevissä määrin neulomista. Aloitin ne viime postauksessa mainitsemani mörkölapaset, ja ihme kyllä osaan neuloa kirjoneuletta!!1 Hidastahan tuo eteneminen vielä on, mutta ihan oikeaa kuviota olen saanut lapasten kämmenpuolelle aikaan:
Mörkö-puolella ei vielä ole oikeen mitään esiteltävää, kun mörön helma on vaan pelkkää turkoosia :D Kaikkein vaikeinta on ollut toisen langan kuljettaminen mukana. Eikä sekään oikeastaan ole vaikeaa, lähinnä vaan hidastavaa. Vielä kun malttaisi pysyä välissä erossakin noista puikoista ja tehdä gradua...
Faith in nature -hoitoaine oli edullisimmasta päästä (6,50€), ja on ainakin parin käyttökerran jälkeen osoittautunut oikein oivaksi suihkukaveriksi. Itse hoitoaine ei ole hirveän paksua, mutta tekee kyllä tukasta mukavan pehmoisen ja sileän. Vielä kun jaksaisin vääntäytyä parturiin niin saisin pois kuivat latvat, joille varmaan mikään hoitoainekaan ei oikein mitään mahda...
Rupsahtamisen lisäksi olen harrastanut enenevissä määrin neulomista. Aloitin ne viime postauksessa mainitsemani mörkölapaset, ja ihme kyllä osaan neuloa kirjoneuletta!!1 Hidastahan tuo eteneminen vielä on, mutta ihan oikeaa kuviota olen saanut lapasten kämmenpuolelle aikaan:
Mörkö-puolella ei vielä ole oikeen mitään esiteltävää, kun mörön helma on vaan pelkkää turkoosia :D Kaikkein vaikeinta on ollut toisen langan kuljettaminen mukana. Eikä sekään oikeastaan ole vaikeaa, lähinnä vaan hidastavaa. Vielä kun malttaisi pysyä välissä erossakin noista puikoista ja tehdä gradua...
maanantai 24. syyskuuta 2012
Kuuluisia viimeisiä sanoja...
Minä aion kokeilla kirjoneuletta! Harmaa villatakki ja Hupsistarallaa blogeissa esiintyneet mörkölapaset hurmasivat minut niin totaalisesti, että aion alkaa kokeilemaan itsekin kirjoneulomista. Lopputuloshan voi minun käsissä olla ihan mitä tahansa, mutta en anna sen lannistaa. Tänäänkin onnistuin tekemään elämäni ensimmäistä kertaa barbecue-soossia ihan vaan katsomalla Masterchefista mallia. Barbecue-soossin tuoman valtavan itsetuntoboostin voimin onnistun varmasti kirjoneuleessakin :D
Huppuhuiville kuuluu ihan hyvää. Vielä vähän pitäisi saada huppuun korkeutta, silittää rullautunut huivi suoraksi ja ommella huppuun fleece-huivi. Vieläkin vähän epäilyttää, että mitä tuosta nyt tulee, mutta pian se nähdään :)
Optimistijollan elkein käyn nyt käsiksi tuohon uuteen neuleprojektiin. Ehkäpä jo huomenna jolla karahtaa kirosanojen saattelemana karille, mutta yritetään nyt kuitenkin :P
Huppuhuiville kuuluu ihan hyvää. Vielä vähän pitäisi saada huppuun korkeutta, silittää rullautunut huivi suoraksi ja ommella huppuun fleece-huivi. Vieläkin vähän epäilyttää, että mitä tuosta nyt tulee, mutta pian se nähdään :)
Optimistijollan elkein käyn nyt käsiksi tuohon uuteen neuleprojektiin. Ehkäpä jo huomenna jolla karahtaa kirosanojen saattelemana karille, mutta yritetään nyt kuitenkin :P
lauantai 15. syyskuuta 2012
Käsityömörriäinen kömpii kolostaan
Jotenkin viime aikoina olen päässyt ihan repsahtamaan tasolle, jossa vain tilttaan koneella ja haaveilen valmiista gradusta. Tänään sain kuitenkin palautetta luvusta, jonka olen sentään saanut ähellettyä valmiiksi. Professori oli oikein rohkaiseva, mutta totesi, että aiheeni on niin haastava, että hänenkin pitää ihan keskittyä palautteen antoon ja siksi vähän kestää... Toisaalta olin salaa imarreltu, mutta myös tajusin, että olen uponnut aika syvälle omaan aiheeseeni, eikä tulevaisuudessa ketään todennäköisesti kiinnosta päätelmäni lyriikan filosofisesta luonteesta -.- Kenenkään henkeä ei minun gradulla pelasteta. Mutta ei se haittaa. Jos saan maisterinpaperit höpisemällä omiani niin sitten höpisen :D (välillä olen nimittäin itsekin vähän hämmentynyt, että höpinöitäni pidetään akateemisena tuotoksena...)
Mutta itse asiaan, eli käsitöihin. Tein johtopäätelmän, että jos minulla olisi jotain mielekästä tekemistä vapaa-ajalla, jaksaisin ehkä paremmin tehdä hommiakin silloin kun pitää. Niinpä päädyin hetken mielijohteesta ostamaan langat hupullista kaulahuivia varten. E-how:sta löytyi ihan perusohjeet sellaisen värkkäämisen, joten uskoisin, että jopa kaltaiseni tumpelo saa tuollaisen itse tehtyä (ehkä). Langaksi valikoitui Novitan Crystal, koska siinä on kivasti blingiä *____*
Harmittaa kun viime aikoina ei ole ollut oikeen varaa ilmoittautua uusiin swap-bot -vaihtoihin. Postimaksut on aina niin karmivia, ettei oikeen mihinkään viitsi lähteä mukaan :( Viimeisimmistä vaihdoista olen saanut kuitekin ihania juttuja, mm. ommellun siilipussukan virkkuukoukuille <3 (olen ottanut sellaisen periaatteen, etten esittele toisten käsitöitä täällä blogissa, kun aina ei tiedä tekijän mielipidettä kuvien julkaisuun). Karkkivaihdossa sain namuja Hollannista ja USA:sta. Hollannin karkit katosi parempiin suihin ennen kuvausta, mutta amerikkalaisista on sentään todistusaineistoa :D
Semmoista tällä erää :) Pitääpä päivitellä sitten, miten tuo huiviprojekti lähtee käyntiin.
Mutta itse asiaan, eli käsitöihin. Tein johtopäätelmän, että jos minulla olisi jotain mielekästä tekemistä vapaa-ajalla, jaksaisin ehkä paremmin tehdä hommiakin silloin kun pitää. Niinpä päädyin hetken mielijohteesta ostamaan langat hupullista kaulahuivia varten. E-how:sta löytyi ihan perusohjeet sellaisen värkkäämisen, joten uskoisin, että jopa kaltaiseni tumpelo saa tuollaisen itse tehtyä (ehkä). Langaksi valikoitui Novitan Crystal, koska siinä on kivasti blingiä *____*
Harmittaa kun viime aikoina ei ole ollut oikeen varaa ilmoittautua uusiin swap-bot -vaihtoihin. Postimaksut on aina niin karmivia, ettei oikeen mihinkään viitsi lähteä mukaan :( Viimeisimmistä vaihdoista olen saanut kuitekin ihania juttuja, mm. ommellun siilipussukan virkkuukoukuille <3 (olen ottanut sellaisen periaatteen, etten esittele toisten käsitöitä täällä blogissa, kun aina ei tiedä tekijän mielipidettä kuvien julkaisuun). Karkkivaihdossa sain namuja Hollannista ja USA:sta. Hollannin karkit katosi parempiin suihin ennen kuvausta, mutta amerikkalaisista on sentään todistusaineistoa :D
Semmoista tällä erää :) Pitääpä päivitellä sitten, miten tuo huiviprojekti lähtee käyntiin.
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
Flunssan hehkeys
Tänään jo vähän mietiskelin, että nyt se menee ohi, viikon kestänyt räkätauti nimittäin. Iltaa myöten kuitenkin nousi kuumetta 37,6 ja toista poskionteloa on särkenyt hampaisiin asti koko päivän. Huomenna taitaa siis olla luvassa reissu YTHS:lle...
En nyt mitenkään suunnattomasti halua olotilaani valittaa, koska saan kuiteskin olla kotona ihan rauhassa ilman saikunhakureissuja. Ajattelu vaan alkaa neljän seinän sisällä kulkea jo hieman rajoittuneita latuja. Tänään mies oli alkamassa laittamaan ruokaa ja nosti puoliksi sulaneen jauhelihapaketin pöydälle. Aloin sitten huutamaan, että ei sitä siihen saa ottaa kun siinä alkaa kasvaa kaiken maailman pöpöt. Mies katseli vähän huuli pyöreänä, että niin sitä ruokaahan tässä piti laittaa o.O Olen myös pauhannut väärän värisistä omenoista, jotka oli oikiasti persikoita... Tuntuu, että kaikki järkikin lähtee niistämisen mukana :D
Olen ehtinyt käyttämään kaikki mahdolliset kotikonstit höyryhengityksestä hunajaan ja nenähuuhteluun. On niistä hyötyäkin ollut, mutta uhkaavasti näyttäis siltä, että lääkepurkille tässä kohta päädytään...
Äippä ja pikkuveli kävivät kylässä ja toivat untuvatossut.
Äiti myös siivoili <3
En nyt mitenkään suunnattomasti halua olotilaani valittaa, koska saan kuiteskin olla kotona ihan rauhassa ilman saikunhakureissuja. Ajattelu vaan alkaa neljän seinän sisällä kulkea jo hieman rajoittuneita latuja. Tänään mies oli alkamassa laittamaan ruokaa ja nosti puoliksi sulaneen jauhelihapaketin pöydälle. Aloin sitten huutamaan, että ei sitä siihen saa ottaa kun siinä alkaa kasvaa kaiken maailman pöpöt. Mies katseli vähän huuli pyöreänä, että niin sitä ruokaahan tässä piti laittaa o.O Olen myös pauhannut väärän värisistä omenoista, jotka oli oikiasti persikoita... Tuntuu, että kaikki järkikin lähtee niistämisen mukana :D
Olen ehtinyt käyttämään kaikki mahdolliset kotikonstit höyryhengityksestä hunajaan ja nenähuuhteluun. On niistä hyötyäkin ollut, mutta uhkaavasti näyttäis siltä, että lääkepurkille tässä kohta päädytään...
Äippä ja pikkuveli kävivät kylässä ja toivat untuvatossut.
Äiti myös siivoili <3
Noh, jospa tämä tästä pikkuhiljaa hellittäisi. Yksi asia tämän sairastelun perusteella on kuitenkin varmaa: winter is coming...
lauantai 8. syyskuuta 2012
Murmelien muonavarasto - lahjoita Nälkäpäiväkeräykseen
Törmäsin blogimaailmassa haasteeseen, jossa kerättiin rahaa nettiin perustettuun Nälkäpäivä-lippaaseen. Tutustuin asiaan ja sain selville, että Punaisen ristin sivuilla kuka tahansa voi perustaa oman lippaan, asettaa sille halutessaan tavoitesumman ja pistää sanan kiertämään Facebookissa tai muissa yhteisöissä. Koska edellä mainitsemani lipas liikkui teemansa puolesta lähinnä perheblogeissa, päätin perustaa oman, ja pistää sen kiertämään omissa blogiympyröissäni :)
Nimesin lippaan Murmelien muonavarastoksi, koska kaikenmaailman öppiäiset ovat niin lähellä sydäntä, ja ajatus muremeleista keräämässä apua tarvitseville ruokaa oli mielestäni suloinen ^____^ (olen myös hippusen flunssapöyssissä vielä...) Lippaan kierrätyksen ajatus pähkinänkuoressa:
Ojennan (virtuaalisen) lippaan kolmelle bloggaajalle ja toivon, että he ojentavat lippaan eteenpäin seuraavalle kolmelle. Osallistuminen on ehdottoman VAPAAEHTOISTA. Jos et halua lahjoittaa, voit silti ojentaa lipasta eteenpäin. Se on ihan yhtä arvokasta :) Jos haluat ottaa lippaan vastaan, kerro siitä blogissasi, linkitä lippaan osoite ja ojenna lipas eteenpäin. Seuraavaa kuvaa klikkaamalla pääsee suoraan Murmelien muonavarasto -lippaaseen (huom! jos kopioit kuvan, muista linkittää siihen myös lippaan osoite):
Tottakai haastan myös kaikki lukijat osallistumaan, pienilläkin lahjoituksilla on aina merkitystä!
Ojennan lippaan eteenpäin seuraaville bloggaajille:
kirpparikeiju (Kirpparikeiju)
B.N. (Lukuhoukka)
Heidi Ylén (Helyes)
Osallistuminen ja lahjoittaminen ovat tosiaankin vapaaehtoisia :)
Nimesin lippaan Murmelien muonavarastoksi, koska kaikenmaailman öppiäiset ovat niin lähellä sydäntä, ja ajatus muremeleista keräämässä apua tarvitseville ruokaa oli mielestäni suloinen ^____^ (olen myös hippusen flunssapöyssissä vielä...) Lippaan kierrätyksen ajatus pähkinänkuoressa:
Ojennan (virtuaalisen) lippaan kolmelle bloggaajalle ja toivon, että he ojentavat lippaan eteenpäin seuraavalle kolmelle. Osallistuminen on ehdottoman VAPAAEHTOISTA. Jos et halua lahjoittaa, voit silti ojentaa lipasta eteenpäin. Se on ihan yhtä arvokasta :) Jos haluat ottaa lippaan vastaan, kerro siitä blogissasi, linkitä lippaan osoite ja ojenna lipas eteenpäin. Seuraavaa kuvaa klikkaamalla pääsee suoraan Murmelien muonavarasto -lippaaseen (huom! jos kopioit kuvan, muista linkittää siihen myös lippaan osoite):
Tottakai haastan myös kaikki lukijat osallistumaan, pienilläkin lahjoituksilla on aina merkitystä!
Ojennan lippaan eteenpäin seuraaville bloggaajille:
kirpparikeiju (Kirpparikeiju)
B.N. (Lukuhoukka)
Heidi Ylén (Helyes)
Osallistuminen ja lahjoittaminen ovat tosiaankin vapaaehtoisia :)
tiistai 4. syyskuuta 2012
Hiljaiseloa
Blogi on viime aikoina ollut suhteellisen hiljainen. Gradu ja suurimmaksi osaksi sen stressaaminen ovat imeneet aikaa ihan mukavasti, enkä oikein ole ehtinyt edes tehdä käsitöitä. Lähiaikoina olisi kuiteskin tarkoitus värkkäillä jotain, joten ehkäpä saan tännekin asti sitten kuvia :) Nyt painaudun vielä sohvaan potemaan syysflunssaa ja tuijottelemaan telkkua.
lauantai 11. elokuuta 2012
Erikoisjännä
Lyhyet yöunet on jännä. Varsinkin kun niiden jälkeen pitää mennä johonkin ja kommunikoida toisten ihmisten kanssa. Jouduin tänään hakemaan yhteispäivystyksestä antibioottireseptin (lähinnä varmuuden vuoksi), ja sinnehän piti mennä kärkkymään mahdollisimman aikaisin. Kun tiedän, että aamulla pitää herätä aikaisin niin en yleensä saa millään unta. Niinpä törppöilin päivystykseen kolmen tunnin yöunien jälkeen. Tuntui, että mitään ei ymmärrä ja mikään ei pysy muistissa :D Lukuisten "Nii mihi minä meen...?" "Sanopa vielä, että mihi pitää soittaa?" kysymysten jälkeen toivon todella, että hoitajatäti ei luullut minun nauttineen muutakin kuin muumilimpparia... Noh, homma oli yllättäen paketissa kahdessa(!) tunnissa, joten respectit päivystykselle jouhevasta toiminnasta :)
Kotiin päästyä kaaduin sänkyyn ja näin vähintäänkin jänniä unia. Yhdessä niistä hortoilin puolialastoman naapurin (älä pelkää B.N, se et ollu sinä :D) kämppään ja toisessa luulin pikkuautoa citymaasturiksi o.O Päikkäreiden jälkeen päivä onkin sujunut vähemmän jännissä merkeissä, mutta taidan tänään sammua vähän aikaisemmin sänkyyn...
Ai niin, otin tässä yksi päivä melkoisen edistysaskeleen gradun kanssa. Lähetin nimittäin proffalle ensimmäisen käsittelyluvun (n. 1/3 koko gradusta) ensimmäisen version! :) Siitä se lähtee, kyllä minä ainaki jouluun mennessä oon valmis :D
Kotiin päästyä kaaduin sänkyyn ja näin vähintäänkin jänniä unia. Yhdessä niistä hortoilin puolialastoman naapurin (älä pelkää B.N, se et ollu sinä :D) kämppään ja toisessa luulin pikkuautoa citymaasturiksi o.O Päikkäreiden jälkeen päivä onkin sujunut vähemmän jännissä merkeissä, mutta taidan tänään sammua vähän aikaisemmin sänkyyn...
Ai niin, otin tässä yksi päivä melkoisen edistysaskeleen gradun kanssa. Lähetin nimittäin proffalle ensimmäisen käsittelyluvun (n. 1/3 koko gradusta) ensimmäisen version! :) Siitä se lähtee, kyllä minä ainaki jouluun mennessä oon valmis :D
torstai 9. elokuuta 2012
Maailman paras kinkkukiusaus
...tai ainaki minun mielestä paras :D (voin tosin olla hippusen puolueellinen, kun kyse on omista kokkauksistani ^___^). Tänään oli taas helpon ruoan päivä ja vuorossa yksi hätäisestä kokeilusta lähtenyt, mutta tiukasti arkeen vakiintunut sörsseli:
Meidän kinkkukiusaukseen tulee
1 pussi Apetit uunivalmiita kermaperunoita (pakaste)
1 laatikollinen Korpelan kevyitä kinkkusuikaleita
1/2 purkkia Creme bonjourin juustonmakuista ruokakermaa
paprikajauhetta, valkosipulijauhetta, mustapippuria ja ripaus suolaa
Vuoka voidellaan, kaikki ainekset sekoitetaan vuoassa ja pistetään 225 asteeseen n. 45 min. - tunniksi. Tuo paistoaika riippuu tosi paljon siitä, kuinka syvä vuoka on, syvemmässä menee kauemman aikaa kuin tommosessa laakeammassa lasagnevuoassa. Sörsseliä kannattaa hämmennellä n. 15 min. välein, jotta kinkut ei kärähdä :)
Noista Korpelan kinkkusuikaleista voisin sanoa sen verran, että ne on kyllä ihan parhaita kaikkiin kinkkuruokiin. Kannattaa kokeilla! :)
Nyt eiku syömään! o(^..^)o (<--- tyytyväinen pikku apina)
Meidän kinkkukiusaukseen tulee
1 pussi Apetit uunivalmiita kermaperunoita (pakaste)
1 laatikollinen Korpelan kevyitä kinkkusuikaleita
1/2 purkkia Creme bonjourin juustonmakuista ruokakermaa
paprikajauhetta, valkosipulijauhetta, mustapippuria ja ripaus suolaa
Vuoka voidellaan, kaikki ainekset sekoitetaan vuoassa ja pistetään 225 asteeseen n. 45 min. - tunniksi. Tuo paistoaika riippuu tosi paljon siitä, kuinka syvä vuoka on, syvemmässä menee kauemman aikaa kuin tommosessa laakeammassa lasagnevuoassa. Sörsseliä kannattaa hämmennellä n. 15 min. välein, jotta kinkut ei kärähdä :)
Noista Korpelan kinkkusuikaleista voisin sanoa sen verran, että ne on kyllä ihan parhaita kaikkiin kinkkuruokiin. Kannattaa kokeilla! :)
Nyt eiku syömään! o(^..^)o (<--- tyytyväinen pikku apina)
lauantai 4. elokuuta 2012
Swap-bottia pitkästä aikaa
Höpsähdin taas tässä yksi päivä kun kävin swap-botissa :D Höpsähdyksen seurauksena olen tällä hetkellä ilmoittautunut kolmeen vaihtoon: favourite candy swapiin, haiku postcardiin ja craft me something -swapiin. Viimeksi mainitussa saa tehdä vaihtokaverille jonkin käsityön, jonka tekemisestä itse tykkää. Koska olen köyhä opiskelija, päädyin korttien tekemiseen. Tarvikkeet löytyivät valmiiksi kotoa, eikä postimaksukaan ole liian korkea.
Tuli vähän ällösöpöjä o.O Tuossa vaihdossa on vielä ilmoittautuminen menossa, joten vaihtokavereitakaan ei vielä ole määrätty. Vaihdon säännöissä luki, että lähetettävät tavarat ovat senders choice, eli lähettäjän päätettävissä (ei tarvitse välttämättä tutkia toisen profiilia). Jotain mieluista tekemällä saa toki helpommin sydämen. Minun tuurilla saan vaihtokaveriksi varmaan jonkun, joka inhoaa sydämensä pohjasta pinkkiä ja söpistelyä :D Noh, sitten jää sydän saamatta, mutta ei voi mitään, en vaan jaksanut odottaa noiden kanssa kun oli sopivasti aikaa väkertää.
Maltan tuskin odottaa loppukuun favourite candy swapia ^__^ Toivottavasti vaihtokaverini ovat Japanista tai Yhdysvalloista, niissä on varmaan vähän erilainen karkkikulttuuri kuin Euroopassa :) Itse ajattelin lähettää ainakin salmiakkia ja Pätkistä.
Tuli vähän ällösöpöjä o.O Tuossa vaihdossa on vielä ilmoittautuminen menossa, joten vaihtokavereitakaan ei vielä ole määrätty. Vaihdon säännöissä luki, että lähetettävät tavarat ovat senders choice, eli lähettäjän päätettävissä (ei tarvitse välttämättä tutkia toisen profiilia). Jotain mieluista tekemällä saa toki helpommin sydämen. Minun tuurilla saan vaihtokaveriksi varmaan jonkun, joka inhoaa sydämensä pohjasta pinkkiä ja söpistelyä :D Noh, sitten jää sydän saamatta, mutta ei voi mitään, en vaan jaksanut odottaa noiden kanssa kun oli sopivasti aikaa väkertää.
Maltan tuskin odottaa loppukuun favourite candy swapia ^__^ Toivottavasti vaihtokaverini ovat Japanista tai Yhdysvalloista, niissä on varmaan vähän erilainen karkkikulttuuri kuin Euroopassa :) Itse ajattelin lähettää ainakin salmiakkia ja Pätkistä.
torstai 2. elokuuta 2012
Luontoretki
Tämänaamuinen sauvalenkki oli varsinainen seikkailu :P Bongsin sorsia, punaisia koivuja ja jättimäisen toukan, jonka päätin auttaa hiekkatieltä ruohikkoon.
Tuo toukka oli oikeasti ihan valtava, vähintään keskisormeni kokoinen :O Pohdiskelin, että mahtaakohan siitä tulla joskus joku jättiperhonen... (jos tänne nyt eksyy joku paremmin biologiaa tunteva niin valaiskaa pöljempää :D ).
Minulla on taas hirveän jaloja ajatuksia liikunnan lisäämisen ja herkkujen karttamisen suhteen, saas nähdä montako päivää ne tällä kertaa kestävät...
Tuo toukka oli oikeasti ihan valtava, vähintään keskisormeni kokoinen :O Pohdiskelin, että mahtaakohan siitä tulla joskus joku jättiperhonen... (jos tänne nyt eksyy joku paremmin biologiaa tunteva niin valaiskaa pöljempää :D ).
Minulla on taas hirveän jaloja ajatuksia liikunnan lisäämisen ja herkkujen karttamisen suhteen, saas nähdä montako päivää ne tällä kertaa kestävät...
Kun opiskelija väsähtää...
Anteeksi jo valmiiksi, että tästä tulee ihan kilometripostaus! Toivottavasti edes joku kuitenkin jaksaa lukea loppuun :) Olen jo pitkään mietiskellyt, kirjoittaisinko julkisesti tänne blogiin aiheesta, joka on itselleni todella tärkeä. Koska yksi blogini aihepiireistä on hyvinvointi, ja blogi on aikanaan ollut osa palautumisprosessiani, päätin lopulta avautua aiheesta, josta mielestäni puhutaan aivan liian vähän.
Kouluvuosi 2010 - 2011 oli ihan hurjan kiireinen. Tein syksyllä opiskelujen ohessa työkeikkoja, koska tiesin, että keväästä tulee niin kiireinen, etten ehdi tehdä töitä. Ennen joulua alkoivat pedagogiset opinnot, ja tiesin, että ne tulevat viemään koko kevään ja kaiken aikani. Jo syksyllä työmäärän paljous alkoi väsyttää, mutta olin ennenkin ollut kovan paineen alla, enkä säikähtänyt ajoittaisia iltaitkeskelyjä. Ne olivat ihan normisettiä kiireisinä aikoina.
Joulun jälkeen pedagogiset pyörähtivät käyntiin täydellä voimalla, ja olin toisaalta innoissani, mutta myös hippusen kauhuissani. Saisin keväällä vastuulleni useita yksin pidettäviä tunteja, jotka vaatisivat paljon suunnitelmia ja oheismateriaalia. Samaan aikaan suoritin muihin opintoihin kuuluvaa työlästä kurssia ja vedin kerran viikossa ala-asteikäisten teatterikerhoa. Tekemistä siis piisasi. Alkuun sain stressistä vain voimaa ja ajattelin, että kunhan pedagogisten ajan jaksaa, niin sitten rääkki on ohi. Monesti päivät venyivät illasta yhteentoista ja menin nukkumaan ylivirittyneessä tilassa, kun päänsisäiset rattaat vain jatkoivat hurinaansa. Opiskelukavereiden kanssa pohdimme vitsaillen, miten ohjaajamme reagoisivat, jos kaiken kiireen keskellä saisimme burnoutin ja romahtaisimme lohduttomaan "En minä pysty"-itkuun. Toisaalta myös nautin suuresti, kun sain tehdä rakastamaani työtä ja olla nuorten kanssa. Tunsin, että olen oikealla alalla.
Kevään mittaan stressi alkoi kasaantua aina vain pahemmin. Valitin usein kavereilleni, että olen tolkuttoman väsynyt, mutta tein sen lähinnä naureskellen ja vitsaillen. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olin varmaan maailman huonoin avopuoliso, koska olin usein paikalla, mutten läsnä. Hommaa riitti ja flow-tila alkoi muuttua pysähtymättömään stressiin ja paineeseen. Tiesin olevani väsynyt, mutten osannut ilmaista väsymystäni kellekään muulle kuin miehelle. Iltaisin saatoin joskus saada itkukohtauksia, kun mietin edessä olevaa työmäärää. Tuntien suunnittelupalavereissa koitin jotenkin alitajuisesti vihjailla, että väsyttää, mutta koskaan en sanonut suoraan. Keskityin täysillä tunteihini ja oppilaisiin.
Ensimmäisenä todellisena käännekohtana huonompaan pidän itse hiihtolomaa edeltänyttä viikkoa. Suurin osa viimeisen harjoittelun tunneistani oli tuolla viikolla. Pidin tunteja toisensa perään ja olin lopulta kuin zombi. En osannut olla täysillä läsnä enää edes tunneilla. Menin koko viikon jonkinlaisessa sumussa, jota säikähdin jälkeenpäin itsekin. Ajattelin kuitenkin, että hiihtoloma palauttaa. Niin se osittain tekikin, mutta tulevalle stressille lomakaan ei mahtanut mitään. Ensimmäisenä päivänä loman jälkeen istuin pulpetissa seuraamassa opiskelijakaverini tuntia. Huomasin, että olin helpottunut, kun ei itse tarvinnut mennä luokan eteen. Mieleen tuli lomaa edeltänyt, pelottava zombitila. Huolestuin ajatuksistani, mutta ajattelin, että stressi helpottaa kun omia tunteja on niin vähän jäljellä.
Olen myöhemmin ajatellut, että tuo zombiviikko toimi burnoutilleni jonkinlaisena laukaisijana. Sen jälkeen osasin tarkkailla jaksamistani hiukan paremmin, mutta toisaalta aloin saada stressikohtauksia. Saatoin itkeä iltaisin ja menettää kaiken toivon opintojen suhteen. Aamulla stressi oli kuitenkin yleensä helpottanut, ja jaksoin mennä eteenpäin. Kun harjoittelu oli loppusuoralla ja edessä häämöttivät yliopiston puolella suoritettavat kirjalliset kurssit, sain stressikohtauksen, joka niin sanotusti katkaisi kamelin selän. Aloin itkeä kesken astioiden pesun, eikä itkusta tullut loppua. Panikoin ja itkin. Koin sen totaalisen romahduksen, josta olimme pari kuukautta aiemmin kavereiden kanssa vitsailleet. Tajusin, etten jaksa lukuvuotta loppuun, en millään. Häpeästä huolimatta kirjoitin sähköpostin ohjaajalleni ja muutamille opettajille, joiden kursseille olin myöhemmin ollut menossa. Pelkäsin, että joudun hakemaan sairaslomaa tai että en saa suorittaa pedagogisia loppuun, jos keskeytän. Onneksi kaikki pelot olivat turhia ja opettajat ymmärsivät. En joutunut edes hakemaan sitä saikkua, vaan sain suoraan siirtää kaikki opinnot seuraavalle vuodelle. Olin ihan hurjan helpottunut, mutta toisaalta häpesin itseäni enemmän kuin koskaan ennen.
Kaikkein vaikeinta loppuunpalamisen myöntämisessä oli ottaa vastaan toisten huolehtimista. Miehen ja oman perheeni huoleen osasin suhautua, mutta muille näyttelin loppuun asti vahvaa. En halunnut, että ihmiset ovat minusta huolissaan. Tuin paljon mieluummin muita kuin vuodatin omia vaikeuksiani. Pelkäsin (etäisempiin) koulukavereihin törmäämistä, koska tunsin itseni epäonnistujaksi. Eräs ryhmäläiseni soitti minulle kuultuaan poisjäämisestäni ja oli huolissaan voinnistani. Kerroin väsähtäneeni, mutta vakuuttelin silti, ettei minulla mitään hätää ollut. Häpesin ja tunsin, että olin se, joka ei selvinnyt muiden mukana. Se, joka ei saisi ryhmässä jakaa "vaikeuksien kautta voittoon"-tunnelmaa, kun kaikki olisi ohi. Juuri tunne, että tipahdin ryhmästäni, oli kaikista pahinta, vaikka tunne olikin täysin lähtöisin omista ajatuksistani. Leimasin itse itseni epäonnistujaksi, enkä halunnut häpeäni vuoksi osallistua mihinkään ryhmäni menoihin. Lähimmille ystävilleni rohkaistuin kertomaan väsymyksestäni suoraan, mutta kaikkein hyödyllisimmäksi koin, etteivät he jääneet vellomaan asian ympärille loputtomiin, vaan suhtautuivat minuun ihan normaalisti :)
Kesän mittaan aloin pikkuhiljaa palautua. En ajatellut mitään kouluhommia, vaan suunnittelin kuukauden Espanjan-matkaa, jonka olimme miehen kanssa varanneet jo keväällä. Matka olikin todella tärkeä toipumisen suhteen. Sain rötköttää urakalla ja nauttia valosta :) Paluu syksyiseen Suomeen oli rankka niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, sillä täällä muistaakseni satoi melkein kuukauden putkeen... Kesällä olin kuitenkin päässyt pahimman yli, ja toipuminen oli siitä eteenpäin lähinnä koulutyöskentelyn opettelua uudelleen ja mielialanvaihteluiden tasoittamista. Aloin pitää blogia, koska halusin saada jonkin kivan harrastuksen. Tein hissukseen kouluhommia ja koitin löytää motivaation opiskeluun. Opettelin rentouttamaan ajatuksiani ja etsin itseäni, joka tuntui olevan kadoksissa kaiken stressin jäljiltä.
Viime keväänä palasin suorittamaan pedagogiset opinnot loppuun. Ensimmäisillä kursseilla olin aika lailla kauhusta kankea, koska olin lähes täysin vieraassa porukassa. Häpeä omasta epäonnistumisestani nosti päätään, ja mietin, kuinka moni kurssilaisista tietää, että olen "se viime vuonna keskeyttänyt". Vähitellen kuitenkin tutustuin muihin ja päätin, että tungen mukaan vaikka väkisin :D Loppupeleissä pedagogiset menivät ihan hyvin, ja niiden jälkeen pystyin toteamaan, että olin 100 prosenttisesti päässyt yli burnoutista. Olen tavallaan onnellinen, että opin suht pienellä hinnalla, mitä väsymisestä voi seurata. Tunnistan stressin eri tasot paljon helpommin, ja osaan pitäytyä "hyödyllisessä" stressissä :)
Yksi suurimpia syitä tämän postauksen tekoon oli se, etten oman väsymykseni aikoihin löytänyt netistä juurikaan tietoa opiskelijan väsymyksestä. Tuli jotenkin sellainen olo, ettei opiskelijan väsymys ole oikeaa väsymystä, koska eihän opiskelija käy töissä. Omat "työpäiväni" kuitenkin saattoivat burnoutin aikoihin venyä 12 tuntisiksi, joten kyllä opiskeluun voi väsähtää siinä missä työhönkin. Olisin kaivannut kovasti vertaiskokemuksia ja selviytymisvinkkejä, mutta mistään niitä ei tuntunut löytyvän. Oman toipumiseni kannalta tärkeiksi nousivat läheisten tuki, tukinetti, mindfullness-ajattelu sekä Rescue remedy aputipat (luonnollinen stressinpoistaja ihan normaaliinkin stressiin :) ). Tiedän, että olisin luultavasti selvinnyt helpommalla, jos olisin marssinut YTHS:lle, mutta luonne ei antanut periksi...
Jos olet tänne asti jaksanut lukea, niin täytyy kyllä nostaa hattua :D Toivottavasti tästä postauksesta on edes jollekulle hyötyä. Itselleni tekee hyvää jollain tapaa kerrata ja sulkea tuo vaihe elämästä. Siitä on selvitty ja opittu, eikä siihen toivottavasti tarvitse koskaan enää palata :)
Kouluvuosi 2010 - 2011 oli ihan hurjan kiireinen. Tein syksyllä opiskelujen ohessa työkeikkoja, koska tiesin, että keväästä tulee niin kiireinen, etten ehdi tehdä töitä. Ennen joulua alkoivat pedagogiset opinnot, ja tiesin, että ne tulevat viemään koko kevään ja kaiken aikani. Jo syksyllä työmäärän paljous alkoi väsyttää, mutta olin ennenkin ollut kovan paineen alla, enkä säikähtänyt ajoittaisia iltaitkeskelyjä. Ne olivat ihan normisettiä kiireisinä aikoina.
Joulun jälkeen pedagogiset pyörähtivät käyntiin täydellä voimalla, ja olin toisaalta innoissani, mutta myös hippusen kauhuissani. Saisin keväällä vastuulleni useita yksin pidettäviä tunteja, jotka vaatisivat paljon suunnitelmia ja oheismateriaalia. Samaan aikaan suoritin muihin opintoihin kuuluvaa työlästä kurssia ja vedin kerran viikossa ala-asteikäisten teatterikerhoa. Tekemistä siis piisasi. Alkuun sain stressistä vain voimaa ja ajattelin, että kunhan pedagogisten ajan jaksaa, niin sitten rääkki on ohi. Monesti päivät venyivät illasta yhteentoista ja menin nukkumaan ylivirittyneessä tilassa, kun päänsisäiset rattaat vain jatkoivat hurinaansa. Opiskelukavereiden kanssa pohdimme vitsaillen, miten ohjaajamme reagoisivat, jos kaiken kiireen keskellä saisimme burnoutin ja romahtaisimme lohduttomaan "En minä pysty"-itkuun. Toisaalta myös nautin suuresti, kun sain tehdä rakastamaani työtä ja olla nuorten kanssa. Tunsin, että olen oikealla alalla.
Kevään mittaan stressi alkoi kasaantua aina vain pahemmin. Valitin usein kavereilleni, että olen tolkuttoman väsynyt, mutta tein sen lähinnä naureskellen ja vitsaillen. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olin varmaan maailman huonoin avopuoliso, koska olin usein paikalla, mutten läsnä. Hommaa riitti ja flow-tila alkoi muuttua pysähtymättömään stressiin ja paineeseen. Tiesin olevani väsynyt, mutten osannut ilmaista väsymystäni kellekään muulle kuin miehelle. Iltaisin saatoin joskus saada itkukohtauksia, kun mietin edessä olevaa työmäärää. Tuntien suunnittelupalavereissa koitin jotenkin alitajuisesti vihjailla, että väsyttää, mutta koskaan en sanonut suoraan. Keskityin täysillä tunteihini ja oppilaisiin.
Ensimmäisenä todellisena käännekohtana huonompaan pidän itse hiihtolomaa edeltänyttä viikkoa. Suurin osa viimeisen harjoittelun tunneistani oli tuolla viikolla. Pidin tunteja toisensa perään ja olin lopulta kuin zombi. En osannut olla täysillä läsnä enää edes tunneilla. Menin koko viikon jonkinlaisessa sumussa, jota säikähdin jälkeenpäin itsekin. Ajattelin kuitenkin, että hiihtoloma palauttaa. Niin se osittain tekikin, mutta tulevalle stressille lomakaan ei mahtanut mitään. Ensimmäisenä päivänä loman jälkeen istuin pulpetissa seuraamassa opiskelijakaverini tuntia. Huomasin, että olin helpottunut, kun ei itse tarvinnut mennä luokan eteen. Mieleen tuli lomaa edeltänyt, pelottava zombitila. Huolestuin ajatuksistani, mutta ajattelin, että stressi helpottaa kun omia tunteja on niin vähän jäljellä.
Olen myöhemmin ajatellut, että tuo zombiviikko toimi burnoutilleni jonkinlaisena laukaisijana. Sen jälkeen osasin tarkkailla jaksamistani hiukan paremmin, mutta toisaalta aloin saada stressikohtauksia. Saatoin itkeä iltaisin ja menettää kaiken toivon opintojen suhteen. Aamulla stressi oli kuitenkin yleensä helpottanut, ja jaksoin mennä eteenpäin. Kun harjoittelu oli loppusuoralla ja edessä häämöttivät yliopiston puolella suoritettavat kirjalliset kurssit, sain stressikohtauksen, joka niin sanotusti katkaisi kamelin selän. Aloin itkeä kesken astioiden pesun, eikä itkusta tullut loppua. Panikoin ja itkin. Koin sen totaalisen romahduksen, josta olimme pari kuukautta aiemmin kavereiden kanssa vitsailleet. Tajusin, etten jaksa lukuvuotta loppuun, en millään. Häpeästä huolimatta kirjoitin sähköpostin ohjaajalleni ja muutamille opettajille, joiden kursseille olin myöhemmin ollut menossa. Pelkäsin, että joudun hakemaan sairaslomaa tai että en saa suorittaa pedagogisia loppuun, jos keskeytän. Onneksi kaikki pelot olivat turhia ja opettajat ymmärsivät. En joutunut edes hakemaan sitä saikkua, vaan sain suoraan siirtää kaikki opinnot seuraavalle vuodelle. Olin ihan hurjan helpottunut, mutta toisaalta häpesin itseäni enemmän kuin koskaan ennen.
Kaikkein vaikeinta loppuunpalamisen myöntämisessä oli ottaa vastaan toisten huolehtimista. Miehen ja oman perheeni huoleen osasin suhautua, mutta muille näyttelin loppuun asti vahvaa. En halunnut, että ihmiset ovat minusta huolissaan. Tuin paljon mieluummin muita kuin vuodatin omia vaikeuksiani. Pelkäsin (etäisempiin) koulukavereihin törmäämistä, koska tunsin itseni epäonnistujaksi. Eräs ryhmäläiseni soitti minulle kuultuaan poisjäämisestäni ja oli huolissaan voinnistani. Kerroin väsähtäneeni, mutta vakuuttelin silti, ettei minulla mitään hätää ollut. Häpesin ja tunsin, että olin se, joka ei selvinnyt muiden mukana. Se, joka ei saisi ryhmässä jakaa "vaikeuksien kautta voittoon"-tunnelmaa, kun kaikki olisi ohi. Juuri tunne, että tipahdin ryhmästäni, oli kaikista pahinta, vaikka tunne olikin täysin lähtöisin omista ajatuksistani. Leimasin itse itseni epäonnistujaksi, enkä halunnut häpeäni vuoksi osallistua mihinkään ryhmäni menoihin. Lähimmille ystävilleni rohkaistuin kertomaan väsymyksestäni suoraan, mutta kaikkein hyödyllisimmäksi koin, etteivät he jääneet vellomaan asian ympärille loputtomiin, vaan suhtautuivat minuun ihan normaalisti :)
Kesän mittaan aloin pikkuhiljaa palautua. En ajatellut mitään kouluhommia, vaan suunnittelin kuukauden Espanjan-matkaa, jonka olimme miehen kanssa varanneet jo keväällä. Matka olikin todella tärkeä toipumisen suhteen. Sain rötköttää urakalla ja nauttia valosta :) Paluu syksyiseen Suomeen oli rankka niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, sillä täällä muistaakseni satoi melkein kuukauden putkeen... Kesällä olin kuitenkin päässyt pahimman yli, ja toipuminen oli siitä eteenpäin lähinnä koulutyöskentelyn opettelua uudelleen ja mielialanvaihteluiden tasoittamista. Aloin pitää blogia, koska halusin saada jonkin kivan harrastuksen. Tein hissukseen kouluhommia ja koitin löytää motivaation opiskeluun. Opettelin rentouttamaan ajatuksiani ja etsin itseäni, joka tuntui olevan kadoksissa kaiken stressin jäljiltä.
Viime keväänä palasin suorittamaan pedagogiset opinnot loppuun. Ensimmäisillä kursseilla olin aika lailla kauhusta kankea, koska olin lähes täysin vieraassa porukassa. Häpeä omasta epäonnistumisestani nosti päätään, ja mietin, kuinka moni kurssilaisista tietää, että olen "se viime vuonna keskeyttänyt". Vähitellen kuitenkin tutustuin muihin ja päätin, että tungen mukaan vaikka väkisin :D Loppupeleissä pedagogiset menivät ihan hyvin, ja niiden jälkeen pystyin toteamaan, että olin 100 prosenttisesti päässyt yli burnoutista. Olen tavallaan onnellinen, että opin suht pienellä hinnalla, mitä väsymisestä voi seurata. Tunnistan stressin eri tasot paljon helpommin, ja osaan pitäytyä "hyödyllisessä" stressissä :)
Yksi suurimpia syitä tämän postauksen tekoon oli se, etten oman väsymykseni aikoihin löytänyt netistä juurikaan tietoa opiskelijan väsymyksestä. Tuli jotenkin sellainen olo, ettei opiskelijan väsymys ole oikeaa väsymystä, koska eihän opiskelija käy töissä. Omat "työpäiväni" kuitenkin saattoivat burnoutin aikoihin venyä 12 tuntisiksi, joten kyllä opiskeluun voi väsähtää siinä missä työhönkin. Olisin kaivannut kovasti vertaiskokemuksia ja selviytymisvinkkejä, mutta mistään niitä ei tuntunut löytyvän. Oman toipumiseni kannalta tärkeiksi nousivat läheisten tuki, tukinetti, mindfullness-ajattelu sekä Rescue remedy aputipat (luonnollinen stressinpoistaja ihan normaaliinkin stressiin :) ). Tiedän, että olisin luultavasti selvinnyt helpommalla, jos olisin marssinut YTHS:lle, mutta luonne ei antanut periksi...
Jos olet tänne asti jaksanut lukea, niin täytyy kyllä nostaa hattua :D Toivottavasti tästä postauksesta on edes jollekulle hyötyä. Itselleni tekee hyvää jollain tapaa kerrata ja sulkea tuo vaihe elämästä. Siitä on selvitty ja opittu, eikä siihen toivottavasti tarvitse koskaan enää palata :)
lauantai 28. heinäkuuta 2012
Tee-se-itse mustaherukanlehtitee
Kuten jo tuossa eilisessä postauksessa mainitsin, kuivattelin mökillä poimituista mustaherukanlehdistä teetä. Kuivasin lehtiä ensin auringossa, jotta niistä lähtisi kaikki aamukaste. Lehdet kuitenkin kuivahtivat pihalla yllättävän paljon, joten uunissa riitti n. puolisen tuntia 75 asteessa.
Kuivatuksen jälkeen murensin lehdet tiiviiseen lasipurkkiin ja tee oli valmis :) Helppoa, eikö?
Olin vähän skeptinen teen maun suhteen, mutta yllätyin todella positiivisesti. Tee oli toooosi hyvää kun laittoi vähän sokeria antamaan makeutta :) Mitään muuta tee ei kaipaa, mutta mietin, että voisi olla hauska kokeilla vaikkapa raastettua sitruunan/appelsiinin kuorta tai kuivattuja hedelmiä antamaan eri makuvivahteita. Uskoisin, että erityisesti sitrushedelmät kävisivät hyvin yhteen lehtien maun kanssa.
P.S. Kannattaa muistaa, että omatekoista teetä pitää hauduttaa aika kauan. Parasta tulee kun antaa hautua ainakin 15 minuuttia :)
Kuivatuksen jälkeen murensin lehdet tiiviiseen lasipurkkiin ja tee oli valmis :) Helppoa, eikö?
Olin vähän skeptinen teen maun suhteen, mutta yllätyin todella positiivisesti. Tee oli toooosi hyvää kun laittoi vähän sokeria antamaan makeutta :) Mitään muuta tee ei kaipaa, mutta mietin, että voisi olla hauska kokeilla vaikkapa raastettua sitruunan/appelsiinin kuorta tai kuivattuja hedelmiä antamaan eri makuvivahteita. Uskoisin, että erityisesti sitrushedelmät kävisivät hyvin yhteen lehtien maun kanssa.
P.S. Kannattaa muistaa, että omatekoista teetä pitää hauduttaa aika kauan. Parasta tulee kun antaa hautua ainakin 15 minuuttia :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)