Kotiäidin kohennusta

Markettikosmetiikkaa, luonnonkosmetiikkaa ja luonnon tehoaineita hyödyntävää kosmetiikkaa. Niistä on tällä hetkellä tämän mamman kauneudenhoitoarsenaali tehty. Joulun jälkeen olen alkanut ihan tietoisesti panostaa taas ulkonäkööni, kun veltto ja väsähtäneen näköinen peilikuva alkoi tympäistä.

Ihan ensimmäiseksi kävin leikkauttamassa tukan tosi lyhyeksi. Äiti kustansi parturikäynnin joululahjana ja alunperin tarkoitus oli leikata tukkaa ryhdikkäämpään malliin ja laittaa vähän vaaleita raitoja. Parturikäyntiä edeltävinä päivinä aloin pyöritellä ajatusta lyhyestä tukasta, ja kampaaja oli ihan samaa mieltä kun totesimme yhdessä, että neljäsosa tukasta oli tippunut (ja toki alkanut uudelleen kasvaa parin sentin pätkinä) hormonimyrskyjen myötä. Loppupeleissä lähdin parturista tämän näköisenä:

Rakastan tätä tukkaa enemmän kuin mitään aiempaa mallia! <3 Kuvittelin aina, ettei lyhyitä hiuksia voi laittaa mitenkään kivasti, mutta olen keksinyt jo ainakin viisi eri variaatiota! :) Kuten huomaatte niin tukan värjäyspaussikin loppui sitten sen sileän tien :P

Uutta tukkaa varten minulla on Santen Henna volume -shampoo ja Mádaran värjättyjen hiusten hoitoaine.

Olin aiemmin tosi skeptinen luonnon-/luonnollisemman kosmetiikan toimivuuden suhteen, jos värjää ja käsittelee hiuksia aktiivisesti. Kumpikin on kuitenkin osoittautunut erittäin toimivaksi tuotteeksi :) Tuossa shampoossa on todella voimakas, mutta mielestäni kivan mausteinen tuoksu, hoitoaine taas ei tuoksu juurikaan. Muotoilutuotteet lähtevät hiuksista hyvin ja hoitoaine pehmittää käsittelyn rasittamaa tukkaa.

Hiusten lisäksi olen alkanut kiinnittää taas enemmän huomiota ihonhoitoon. Olen taas käyttänyt Natura Median Baba de caracol -kasvovoidetta, jossa on tehoaineena etanaseerumia. Voi kuulostaa ihan huuhaalta, mutta ainaki minun pintakuivalle ja ajoittain epäpuhtaalle iholle tuo toimii erittäin hyvin. Voide kosteuttaa tehokkaasti, mutta myös vähentää näppyjä. Voiteelle lisäavuksi himoitsin vielä etanaseerumigeeliä, jota mies lopulta suostui minulle sponssaamaan :)

Päädyin Elia moonin versioon, koska se oli jonkin verran halvempaa. Ja hyvin tuo on kyllä toiminut! Tuossa on etanaseerumia 35%, joten se hoitaa ihoa vielä tehokkaammin. Olen huomannut, että finnit nitistyvät tosi nopsaan kun geeliä sipaisee niihin ja koko kasvojen iholle käytettynä väri ja ihohuokoset tasoittuvat. Tavallisen voiteen ja geelin vaikutuksesta kasvojeni ihon on pehmentynyt aivan toden teolla, enkä enää näytä niin harmahtavalta ja kärsineeltä kuin vielä kuukausi sitten :P

Jo Pepin pikkuvauva-aikana mietin, että pitäisi vielä yksi tuote mainita ehdottomasti täällä bloginkin puolella. Earth mama Angle babyn Natural nipple butter nimittäin :) Enää en ole aikoihin sitä "joutunut" käyttämään, mutta imetyksen alkuaikoina se kuului jokapäiväisiin rasvausrutiineihin.

Voide on lanoliinitonta ja sitä käytetään imetyksen rasittamiin rinnanpäihin. Pääasiassa siinä on oliiviöljyä, kaakaovoita ja sheavoita + muutamia muita öljyjä/rasvoja. Itse tykkäsin siitä, että se suli mukavasti iholle, levittyi hyvin, eikä tuntunut tahmaiselta. Voidetta ei myöskään tarvinnut pestä pois ennen imetystä. Itse ostin Raskauskeijun sivuilta alennuksessa olleen Earth mama Angel babyn lahjapakkauksen, jossa oli tuo 30ml purkki, ja se riitti ainakin minulla hyvin niin kauan kuin rinnanpäitä piti rasvata. Suosittelen kyllä lämpimästi!

Tämmöistä kosmetiikkapläjäystä tällä kertaa :)

Muista hengittää

Minulla on tänään synttärit. Eilen oltiin vanhempieni luona niitä juhlimassa, mutta tälle päivää ei ole mitään suunnitteilla. Vain kuppi kahvia, pala omenahyvekakkua ja tiramisumanteleita. Niin ja ennen  kaikkea pieni, hiljainen hetki :) Mitäpä muuta sitä pienen lapsen vanhempi voisi toivoa.

Iloitsen ihan suunnattomasti siitä, että voin rauhassa istahtaa alas, vaikka koti onkin semikaaoksessa. Pöydän pääty on liisteröity maissinaksulla ja tiskit on seisseet altaassa jo hyvän aikaa. On tullut huomattua, että semmoista absoluuttista, perfektionistin mieltä hivelevää järjestystä ei lapsiperheessä ole juuri koskaan. Pari viikkoa sitten henkiset seinät meinasivat alkaa jo rymisemään niskaan, kun on pimeää, päivisin välillä yksinäistäkin ja kotitöiden lista on loputon. Olenkin koettanut nyt järjestää itselleni mielekästä tekemistä päiviksi, lähteä reippaammin ulos ja unohtaa välillä kotihommat. Mieskin on ottanut loppuvuodeksi vähän ylimääräisiä vapaapäiviä <3

Onneksi tässä pienen elämän varrella on tullut opittua sen verran, että kasaantuvan stressin tunnistaa. Silloin pitää vain muistaa hengittää ja hengähtää, etsiä ne pienetkin mahdollisuudet rentoutua ja olla itselle armollinen. Tämä ensimmäinen vauvavuosi on varmasti omalla tavallaan elämäni rankinta aikaa, mutta myös ikimuistoisinta ja täynnä pieniä onnen hetkiä, joihin voi tarttua stressinkin keskellä. Pikkuhiljaa olen oppinut, että täydellisen järjestyksen tavoittelun sijaan kannattaa ryömiä ipanan kanssa lattialla, lukea yhdessä kirjoja ja leikkiä kukkupöö-leikkejä :) Eikä se haittaa, jos ei aina jaksa olla pirteä ja iloinen.

Tämän pienen zen-mietiskelyn jälkeen voisi muista kuulumisista mainita sen verran, että ipana liikkuu jo kovaa vauhtia. Armeijahenkinen ryömiminen on astunut kuvioihin, eikä konttamisen oppiminenkaan enää kaukana ole :) Sitteristä ollaan luopumassa (haluaisi karata siitä o.O) ja tilalle on tullut kävelytuoli. Ruoka syödään jo joka aterialla syöttötuolissa. Ikää Pepillä tulee tämän kuun lopussa 7 kuukautta, vaikka tuntuu, että vastahan se oli semmonen avuton minivauva :') <3

Ensimmäinen joululahjaprojekti on (toivottavasti) pikapuoliin valmistumassa, joten luultavasti postailen sitten siitäkin tänne, palaillaan siis seuraavaksi taas käsitöiden merkeissä! :)

11 yrttiä käsille

Talvi tuo aina tullessaan kuivat kädet. Tänä vuonna ne ovat päässeet kuivumaan niin pahasti, että äitini ja mies oli kumpikin ihan silminnähden kauhuissaan kun näytin kämmeniäni lähietäisyydeltä. Niillä voisi varmaan kohta hioa tuon keittiön rupsahtaneen ruokapöydän... Olen kokeillut apteekin nopsaan imeytyvää Avene-rasvaa, laittanut nukkumaan mennessä paksun kerroksen Bevita-voidetta ja päälle sukat (ei oo semmosia asiaan soveltuvia puuvillahanskoja) ja kuluttanut yhen Pepin Libero-rasvan loppuun. Ei auta.

Tänään sitten Prismassa päätin, että kokeillaan nyt (taas) jotain uutta. Kuten aiemminkin mainitsin, on ainakin meidän lähi-Prisma kunnostautunut viime aikoina ekohippeilytuotteiden saralla, mikä ilahduttaa tietenkin kovasti. Arvoin sitten, että raaskinko panostaa n. 12€ maksavaan Frantsilan 11 yrtin käsivoiteeseen vai otanko kolmasosan maksavaa Neutrogenaa. Onneksi panostin siihen Frantsilaan.

Kyseessähän ei siis ole sertifioitu luonnonkosmetiikkatuote, mutta luomu kuitenkin. Voide imeytyy tosi nopsaan, mikä on ihan ehdottoman tärkeää ainakin minulle. Ei arkena ole aikaa istuskella sohvalla ja hieroskella rasvaa käsiin kymmeniä minuutteja, vaan minuutin päästä pitää todennäköisesti olla poimimassa tuttia/leluja/lasta jostakin. Lisäksi tuoksu on sopivan mieto. Kosteutusteho on kuitenkin nopeasta imeytymisestä huolimatta hyvä. Apteekin Avene-rasvassa oli juuri se vika, että se kyllä imeytyi kuin unelma, mutta aika kevyeksi jäi kosteutuskin.

Nähtäväksi vielä jää, miten tuo pitkässä juoksussa toimii, mutta ensivaikutelma on ehdottoman positiivinen :) Näitä meikäläisen hiekkapaperitassuja ei hetkessä paranneta, mutta jospa tämä tästä lähtisi parempaan päin menemään.

Raskauden kulusta ja sen aikaisesta kauneudenhoidosta

Koska tuo meidän pikku mötkylä on asia, joka minua jaksaa piristää päivästä toiseen, ajattelin hieman kirjoitella raskauden kulusta :) Lisäksi voisin vähän höpistä kauneudenhoidosta raskauden aikana (nyt kun se on taas astunut kuvioihin, alkuraskauden olin nimittäin aikamoinen peikko :D ).

Toive pikkuisesta oli siis ihan harkittu ja mietitty. Päätös syntyi viime jouluna, mutta varsinaisen yrittämisen aloitimme vasta kesällä. Olen vähän sellainen worst-case-scenario -ihminen luonteeltani, joten koitin parhaani mukaan varautua siihen, että tärpissä voi mennä kauankin. Minä ja pikkuveljeni ollaan kuulemaa tultu melkein saman tien kun lupa on annettu, joten totta kai olin positiivinenkin, mutta samaan aikaan kuitenkin yritin muistaa, ettei lapsen saanti ole mikään itsestäänselvyys. Toisessa yrityskierrossa kuitenkin lykästi ja toki oltiin miehen kanssa aivan onnessamme. Se hetki, kun näin testissä kaksi viivaa, ei unohdu varmaan koskaan :')

Raskauden kannalta alkuaika sujui erittäin hyvin. Oma vointini oli ihan kohtuullinen. Kuukauden päivät kärsin pahoinvoinnista, väsymyksestä ja jonkin verran myös huimauksesta. Sairastin puolentoistaviikon räkätaudin, jonka jälkeen hemoglobiini tipahti vielä sen verran, että mäkeä noustessa tunsin itseni vanhukseksi. Huomasin, että olin ollut ehkäpä vähän naiivi ajatellessani raskausoireita. Pahoinvointi ei ollut sellaista satunnaista (hilpeää) oksentelua, vaan lähinnä kestokrapulaa muistuttava tila. Kaikin puolin olin flegmaattinen, mutta sisimmässäni onnelinen kun tiesin, että jotain selvästi tapahtuu :) Viimeistään kymmenennen raskausviikon jälkeen olo rupesi onneksi normalisoitumaan, ja nyt raskauden huomaa oikeastaan vain mahan kasvusta ja tiheään iskevästä nälästä.

Väsymyksestä johtuen en jaksanut kiinnittää kauneudenhoitoon alkuaikoina juurikaan huomiota. Iho parani hormonien vaikutuksesta tosi paljon, joten sekin sai laiskistumaan. Laiskistumisen seurauksena näpyt tosin rupesivat ajan myötä puskemaan takaisin. Nyt olenkin koettanut ryhdistäytyä, ja iho alkaa olla taas suhteellisen ok kunnossa.

Olen käyttänyt aika lailla samoja kauneudenhoidon ja hyvinvoinnin tuotteita kuin aiemminkin, toki jotain on jäänyt pois ja toisia tullut tilalle. Varmaan suurin muutos on se, että syön nykyään tosi paljon lisäravinteita. Mammavitamiinit, omega (a-vitamiiniton), nestemäinen rautalisä, d-vitamiini ja karpalokapselit kuuluvat jokapäiväiseen pillerikavalkadiin. Raudasta voisi mainita sen verran, että apteekin rautavalmiste (Obsidan) sai pakin ihan jumiin ja pisti pahimmillaan oksentamaan, joten siirryin Floravitaliin. Saa nähdä seuraavassa neuvolassa, onko hemppa noussut sillä tarpeeksi.

Eteeriset öljyt olen jättänyt sellaisenaan kokonaan pois, koska suurinta osaa niistä ei suositella käytettäväksi raskausaikana. Vain joitain mietoja (muistaakseni esim. mandariini) ei ole kielletty. Luotaiskaupan pesuaineissa toki on jonkin verran myös eteerisiä öljyjä, mutta niistä ei myyjän mukaan ole haittaa kun määrät on pieniä, eivätkä jää sellaisenaan iholle. Niinpä shampoo on säilynyt samana ja hoitoainekin tullut siihen rinnalle. Kasvosaippuana olen vaihteeksi kokeillut Herbinan kasvosaippua-palaa (joka ei tosin ole ihan niin puhtoinen kuin flow-kosmetiikan vastaava), ja ihan tykännyt. Iho puhdistuu hyvin ja meikitkin lähtevät. Myös kehäkukkaöljy on jäänyt (sisäisesti kielletty, ulkoisesti en ole ihan varma), sillä kun on ainakin sisäisesti nautittuna estrogeenin tuotantoa lisääviä vaikutuksia. Varmuuden vuoksi olen luoupunut myös ulkoisesta käytöstä. En ole myöskään uskaltanut kokeilla mitään uusia, voimakkaita uutteita tai muita aineita, jotka voivat vaikuttaa ulkoisessa käytössä myös sisäisesti.

Finnien hoitoon käytin ennen raskautta Bactosan-kapseleita, mutta koska niitä ei saa raskausaikana syödä, olen turvautunut pelkkään saman merkin voiteeseen. Se onkin toiminut ihan loistavasti, ja iho on hyvää vauhtia toipumassa näppyhyökkäyksestä :) Tavallisena kasvovoiteena on ollut Prismasta bongattu Urtekramin Nordic Birch day cream, josta olen myös tykännyt. Voide on tosin aika kevyttä, joten saa nähdä, vaatiiko talvi-iho jotain paksumpaa.Vartalolle ostin tässä viikko sitten paljasta manteliöljyä. Olin etsimässsä luontaistuotekaupasta sopivaa vartaloöljyä kosteutukseen ja raskausarpien ehkäisyyn, ja myyjä suositteli ottamaan joko Weledan raskausöljyn tai sitten ihan tuon manteliöljyn. Pihinä opiskelijana tartuin tietenkin 12 euroa halvempaan tuotteeseen, ja hyvin se on asiansa ajanut :) Manteliöljy imeytyy mukavan nopeasti kostealle iholle ja tuoksuu mielestäni miellyttävälle. Arpien ehkäisystä en vielä osaa sanoa mitään, mutta toiveet on korkealla :D

Tuossapa noita tuli ihan yleisellä tasolla :) Koska en ole mikään ammattilainen, niin nuo nyt ovat vain minun mielipiteitä ja tottumuksia. Luontaistuotteiden asiantuntijoilta kannattaa kysellä tarkemmin raskausaikana käytettävistä tuotteista. Myös asiaan perehtyneiltä nettisivuilta löytyy usein hyviä vinkkejä. Itse olen koettanut pitää ohjenuorana luontaistuotteiden omia tuoteselosteita ja ajatusta, että kaikkea turhan voimakasta on hyvä varoa. Tuotteet, joissa on tuttuja ja turvallisia ainesosia, ja mahdollisimman vähän mitään ylimääräistä ovat yleensä hyviä, joskin niistäkin kannattaa aina kysyä. Laiskuuttani en nyt saanut laitettua tähän postaukseen yhtään kuvaa, toivottavasti ei käynyt liian raskaaksi lukea :)

Kun opiskelija väsähtää...

Anteeksi jo valmiiksi, että tästä tulee ihan kilometripostaus! Toivottavasti edes joku kuitenkin jaksaa lukea loppuun :) Olen jo pitkään mietiskellyt, kirjoittaisinko julkisesti tänne blogiin aiheesta, joka on itselleni todella tärkeä. Koska yksi blogini aihepiireistä on hyvinvointi, ja blogi on aikanaan ollut osa palautumisprosessiani, päätin lopulta avautua aiheesta, josta mielestäni puhutaan aivan liian vähän.

Kouluvuosi 2010 - 2011 oli ihan hurjan kiireinen. Tein syksyllä opiskelujen ohessa työkeikkoja, koska tiesin, että keväästä tulee niin kiireinen, etten ehdi tehdä töitä. Ennen joulua alkoivat pedagogiset opinnot, ja tiesin, että ne tulevat viemään koko kevään ja kaiken aikani. Jo syksyllä työmäärän paljous alkoi väsyttää, mutta olin ennenkin ollut kovan paineen alla, enkä säikähtänyt ajoittaisia iltaitkeskelyjä. Ne olivat ihan normisettiä kiireisinä aikoina.

Joulun jälkeen pedagogiset pyörähtivät käyntiin täydellä voimalla, ja olin toisaalta innoissani, mutta myös hippusen kauhuissani. Saisin keväällä vastuulleni useita yksin pidettäviä tunteja, jotka vaatisivat paljon suunnitelmia ja oheismateriaalia. Samaan aikaan suoritin muihin opintoihin kuuluvaa työlästä kurssia ja vedin kerran viikossa ala-asteikäisten teatterikerhoa. Tekemistä siis piisasi. Alkuun sain stressistä vain voimaa ja ajattelin, että kunhan pedagogisten ajan jaksaa, niin sitten rääkki on ohi. Monesti päivät venyivät illasta yhteentoista ja menin nukkumaan ylivirittyneessä tilassa, kun päänsisäiset rattaat vain jatkoivat hurinaansa. Opiskelukavereiden kanssa pohdimme vitsaillen, miten ohjaajamme reagoisivat, jos kaiken kiireen keskellä saisimme burnoutin ja romahtaisimme lohduttomaan "En minä pysty"-itkuun. Toisaalta myös nautin suuresti, kun sain tehdä rakastamaani työtä ja olla nuorten kanssa. Tunsin, että olen oikealla alalla.

Kevään mittaan stressi alkoi kasaantua aina vain pahemmin. Valitin usein kavereilleni, että olen tolkuttoman väsynyt, mutta tein sen lähinnä naureskellen ja vitsaillen. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olin varmaan maailman huonoin avopuoliso, koska olin usein paikalla, mutten läsnä. Hommaa riitti ja flow-tila alkoi muuttua pysähtymättömään stressiin ja paineeseen. Tiesin olevani väsynyt, mutten osannut ilmaista väsymystäni kellekään muulle kuin miehelle. Iltaisin saatoin joskus saada itkukohtauksia, kun mietin edessä olevaa työmäärää. Tuntien suunnittelupalavereissa koitin jotenkin  alitajuisesti vihjailla, että väsyttää, mutta koskaan en sanonut suoraan. Keskityin täysillä tunteihini ja oppilaisiin.

Ensimmäisenä todellisena käännekohtana huonompaan pidän itse hiihtolomaa edeltänyttä viikkoa. Suurin osa viimeisen harjoittelun tunneistani oli tuolla viikolla. Pidin tunteja toisensa perään ja olin lopulta kuin zombi. En osannut olla täysillä läsnä enää edes tunneilla. Menin koko viikon jonkinlaisessa sumussa, jota säikähdin jälkeenpäin itsekin. Ajattelin kuitenkin, että hiihtoloma palauttaa. Niin se osittain tekikin, mutta tulevalle stressille lomakaan ei mahtanut mitään. Ensimmäisenä päivänä loman jälkeen istuin pulpetissa seuraamassa opiskelijakaverini tuntia. Huomasin, että olin helpottunut, kun ei itse tarvinnut mennä luokan eteen. Mieleen tuli lomaa edeltänyt, pelottava zombitila. Huolestuin ajatuksistani, mutta ajattelin, että stressi helpottaa kun omia tunteja on niin vähän jäljellä.

Olen myöhemmin ajatellut, että tuo zombiviikko toimi burnoutilleni jonkinlaisena laukaisijana. Sen jälkeen osasin tarkkailla jaksamistani hiukan paremmin, mutta toisaalta aloin saada stressikohtauksia. Saatoin itkeä iltaisin ja menettää kaiken toivon opintojen suhteen. Aamulla stressi oli kuitenkin yleensä helpottanut, ja jaksoin mennä eteenpäin. Kun harjoittelu oli loppusuoralla ja edessä häämöttivät yliopiston puolella suoritettavat kirjalliset kurssit, sain stressikohtauksen, joka niin sanotusti katkaisi kamelin selän. Aloin itkeä kesken astioiden pesun, eikä itkusta tullut loppua. Panikoin ja itkin. Koin sen totaalisen romahduksen, josta olimme pari kuukautta aiemmin kavereiden kanssa vitsailleet. Tajusin, etten jaksa lukuvuotta loppuun, en millään. Häpeästä huolimatta kirjoitin sähköpostin ohjaajalleni ja muutamille opettajille, joiden kursseille olin myöhemmin ollut menossa. Pelkäsin, että joudun hakemaan sairaslomaa tai että en saa suorittaa pedagogisia loppuun, jos keskeytän. Onneksi kaikki pelot olivat turhia ja opettajat ymmärsivät. En joutunut edes hakemaan sitä saikkua, vaan sain suoraan siirtää kaikki opinnot seuraavalle vuodelle. Olin ihan hurjan helpottunut, mutta toisaalta häpesin itseäni enemmän kuin koskaan ennen.

Kaikkein vaikeinta loppuunpalamisen myöntämisessä oli ottaa vastaan toisten huolehtimista. Miehen ja oman perheeni huoleen osasin suhautua, mutta muille näyttelin loppuun asti vahvaa. En halunnut, että ihmiset ovat minusta huolissaan. Tuin paljon mieluummin muita kuin vuodatin omia vaikeuksiani. Pelkäsin (etäisempiin) koulukavereihin törmäämistä, koska tunsin itseni epäonnistujaksi. Eräs ryhmäläiseni soitti minulle kuultuaan poisjäämisestäni ja oli huolissaan voinnistani. Kerroin väsähtäneeni, mutta vakuuttelin silti, ettei minulla mitään hätää ollut. Häpesin ja tunsin, että olin se, joka ei selvinnyt muiden mukana. Se, joka ei saisi ryhmässä jakaa "vaikeuksien kautta voittoon"-tunnelmaa, kun kaikki olisi ohi. Juuri tunne, että tipahdin ryhmästäni, oli kaikista pahinta, vaikka tunne olikin täysin lähtöisin omista ajatuksistani.  Leimasin itse itseni epäonnistujaksi, enkä halunnut häpeäni vuoksi osallistua mihinkään ryhmäni menoihin. Lähimmille ystävilleni rohkaistuin kertomaan väsymyksestäni suoraan, mutta kaikkein hyödyllisimmäksi koin, etteivät he jääneet vellomaan asian ympärille loputtomiin, vaan suhtautuivat minuun ihan normaalisti :) 

Kesän mittaan aloin pikkuhiljaa palautua. En ajatellut mitään kouluhommia, vaan suunnittelin kuukauden Espanjan-matkaa, jonka olimme miehen kanssa varanneet jo keväällä. Matka olikin todella tärkeä toipumisen suhteen. Sain rötköttää urakalla ja nauttia valosta :) Paluu syksyiseen Suomeen oli rankka niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, sillä täällä muistaakseni satoi melkein kuukauden putkeen... Kesällä olin kuitenkin päässyt pahimman yli, ja toipuminen oli siitä eteenpäin lähinnä koulutyöskentelyn opettelua uudelleen ja mielialanvaihteluiden tasoittamista. Aloin pitää blogia, koska halusin saada jonkin kivan harrastuksen. Tein hissukseen kouluhommia ja koitin löytää motivaation opiskeluun. Opettelin rentouttamaan ajatuksiani ja etsin itseäni, joka tuntui olevan kadoksissa kaiken stressin jäljiltä.

Viime keväänä palasin suorittamaan pedagogiset opinnot loppuun. Ensimmäisillä kursseilla olin aika lailla kauhusta kankea, koska olin lähes täysin vieraassa porukassa. Häpeä omasta epäonnistumisestani nosti päätään, ja mietin, kuinka moni kurssilaisista tietää, että olen "se viime vuonna keskeyttänyt". Vähitellen kuitenkin tutustuin muihin ja päätin, että tungen mukaan vaikka väkisin :D Loppupeleissä pedagogiset menivät ihan hyvin, ja niiden jälkeen pystyin toteamaan, että olin 100 prosenttisesti päässyt yli burnoutista. Olen tavallaan onnellinen, että opin suht pienellä hinnalla, mitä väsymisestä voi seurata. Tunnistan stressin eri tasot paljon helpommin, ja osaan pitäytyä "hyödyllisessä" stressissä :)

Yksi suurimpia syitä tämän postauksen tekoon oli se, etten oman väsymykseni aikoihin löytänyt netistä juurikaan tietoa opiskelijan väsymyksestä. Tuli jotenkin sellainen olo, ettei opiskelijan väsymys ole oikeaa väsymystä, koska eihän opiskelija käy töissä. Omat "työpäiväni" kuitenkin saattoivat burnoutin aikoihin venyä 12 tuntisiksi, joten kyllä opiskeluun voi väsähtää siinä missä työhönkin. Olisin kaivannut kovasti vertaiskokemuksia ja selviytymisvinkkejä, mutta mistään niitä ei tuntunut löytyvän. Oman toipumiseni kannalta tärkeiksi nousivat läheisten tuki, tukinetti, mindfullness-ajattelu sekä Rescue remedy aputipat (luonnollinen stressinpoistaja ihan normaaliinkin stressiin :) ). Tiedän, että olisin luultavasti selvinnyt helpommalla, jos olisin marssinut YTHS:lle, mutta luonne ei antanut periksi...

Jos olet tänne asti jaksanut lukea, niin täytyy kyllä nostaa hattua :D Toivottavasti tästä postauksesta on edes jollekulle hyötyä. Itselleni tekee hyvää jollain tapaa kerrata ja sulkea tuo vaihe elämästä. Siitä on selvitty ja opittu, eikä siihen toivottavasti tarvitse koskaan enää palata :)

Koottuja kokemuksia luonnollisemmasta kosmetiikasta

Olen monet kerrat postaillut tänne ostamaani kosmetiikkaa, mutten ole vielä kovinkaan monesta raportoinut käyttökokemuksia. Nyt ajattelin kerätä tähän yhteen postaukseen mielipiteitäni ja ajatuksiani. Kyse on siis minun kokemuksestani, ei mistään yleisestä arvostelusta :) Luonnollisempaa ja luonnonkosmetiikkaa käyttäessä kannattaa muistaa, että itselle sopivien tuotteiden löytäminen tapahtuu yleensä yrityksen ja erehdyksen kautta. Loppupeleissä tuotteiden passaavuus on hyvin yksilöllistä. Käytän tässä nyt luonnonkosmetiikan sijasta lähinnä sanaa luonnollisempi kosmetiikka, koska kaikki käyttämäni ei ole sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Mutta siis, asiaan.

Logonan hiuksiin jätettävä hoitoaine: Tähän en ihan heti tykästynyt lähinnä tuoksun takia. Suihkiessa tuoksu on suoraan sanottuna paha, mutta ei onneksi jää hiuksiin. Nyt kun olen käyttänyt suihketta pidempään, ei tuoksu häiritse enää ollenkaan ja olen huomannut, että aine poistaa ihan mukavasti sähköisyyttä ja toimii hyvin palashampoon kaverina. Kuten muitakaan suihkuteltavia hoitiksia, ei Logonaakaan kannata silti suhautella liikaa, ettei tukasta tule tahmainen.


Jauhemainen, vihreä kosmetiikkasavi (kuvan vihreä tötsä): Jauhemaista kosmetiikkasavea voi käyttää lähinnä naamioiden (sekä hius että kasvo) tekoon. Itse tykkään tehdä tuosta hiusnaamioita, kasvoille vihreä savi nimittäin on suht voimakasta. Toimii kuitenkin rasvaisen ihon kasvonaamionakin. Sekoitan hiusnaamioon yleensä vihreää teetä ja ylang ylangia, joskus myös pari tippaa viinirypäleensiemenöljyä. Savi rauhoittaa päänahkaa ja antaa tukkaan ilmavuutta. Musta tee puolestaan elävöittää punertavien/vaaleanruskeiden hiusten väriä. Kippailin tässä taannottain päähäni pelkkää teetä parin päivän ajan, ja hiukset saivat ihan kivasti eloa :)

 
Flow-kosmetiikan palashampoot: Lemppareitani <3 Olen kokeillu Flow-kosmetiikalta Punatukka-, kehäkukka- sekä Mali-shampoita. Eniten olen ehkäpä tykännyt tuosta Malista, joka on minulla tällä hetkellä käytössä. Se on hoitavampi kuin kehäkukka, joten hiukset eivät mene niin kovasti pörröön. Malin kanssa olen vähentänyt suihkittavan hoitoaineen käyttöä. Myös Punatukka oli kiva, sillä se vahvisti hiusteni punapigmenttiä. Jos ei koskaan ole kokeillut palashampoita, on Flow-kosmetiikan shampoilla ihan hyvä lähteä testailemaan. Ne ovat kotimainen ja edullinen vaihtoehto (yksi pala kestää hiusten pituudesta ja pesukertojen tiheydestä riippuen n. 2 - 3 kuukautta) :) Oulussa tuotteita saa Kuukorennosta ja Helsingissä ainakin Ruohonjuuresta. Yritykseltä löytyy myös nettikauppa, jossa on hyvät valikoimat.

Flow-kosmetiikan kasvosaippuat: Näihin olen myös kovasti tykästynyt. Itse käytän savi&yrtti saippuaa, joka sopii erityisesti kuivuuteen, herkkyyteen ja couperosaan taipuvalle iholle. Se ei kuivata ihoa liikaa, mutta puhdistaa silti meikin ja epäpuhtaudet. Yritys itse suosittelee, ettei saippualla puhdistettaisi silmämeikkejä, koska se kirvelee joutuessaan silmiin. Itse olen kuitenkin varovasti pessyt tällä ripsarit ja luomiväritkin, eikä ongelmia ole ollut. Joskus on vähän lipsahtanut saippuaa silmiin ja pikkuisen on kirvellyt, mutta huuhtelemalla se on lähtenyt.

Kookosöljy ja viinirypäleensiemenöljy: Nämä kuuluivat ensimmäisiin öljyhankintoihini. Kookosöljyn ostin ajamaan vartalovoiteen virkaa, viinirypäleensimenöljyn taas kasvojen hoitoon. Kookos osoittautui iholleni liian rasvaiseksi, joten annoin sen vanhemmilleni. Iskällä se onkin toiminut vartaloöljynä hyvin. Viinirypäleensiemenöljy taas ajaa nykyisin jonkinlaisen yleisöljyn virkaa. Se käy hyvin esim. hierontaan (ei tuoksu millekään, joten eteerisillä öljyillä voi tuoksutaa mieleisekseen) tai naamioihin antamaan kosteuttavaa vaikutusta.

 
Kehäkukkaöljy: Kehäkukkaöljy on ollut varsinainen ärtyneen ihon pelastaja. Se nitistää näppyjä ja rauhoittaa tulehdusta ja rikkinäistä ihoa. Olen käyttänyt sitä sekoitettuna kasvovoiteeseen, mutta myös yksinään seerumin ja täsmähoidon tavoin. Lisäksi olen sekoitellut öljyyn mineraalipuuteria, kasvovoidetta ja korostusvoidetta, ja käyttänyt tätä sekoitusta sävyttävänä päivävoiteena. Olen huomannut, että kehäkukkaöljyä kannattaa käyttää kuuriluontoisesti. En tiedä voiko iho tottua joihinkin tuotteisiin, mutta minulla öljy toimii parhaiten, kun sitä ei käytä jatkuvasti vaan silloin tällöin.

Kaakaovoi: Loistava suihkuvoiteen korvaaja! Siinä missä kookosöljy jäi iholle pyörimään, kaakaovoi imeytyy iholleni paremmin. Olen käyttänyt sitä lähinnä suihkussa (yksinkertaisesti hinkannut palasta iholle). Lämmin vesi sulattaa kaakaovoipalaa mukavasti, eikä iholle jää liikaa rasvaisuutta. Luin jostain keskustelupalstalta, että vahva tummansuklainen tuoksu on erityisesti naisten mieleen, ja olen tämän itsekin todennut :)

BeSave kasvovoide ja käsivoide: BeSave:n voiteet ovat kevyitä ja hyvän tuoksuisia. Kasvovoide on minulle hitusen liiankin kevyt, joten lisäilen siihen aina välissä kehäkukkaöljyä. Käsivoide puolestaan käy hyvin kesken päivän käytettäväksi, koska se ei jää tahmaamaan käsiä. Tykkään voiteista juuri tuoksun ja keveyden takia, mutta olen ajatellut seuraavaksi ostaa hieman vahvempaa kasvovoidetta.

Baba de caracol etanavoide: Tästä en aiemmin ole tainnutkaan blogin puolella puhua, koska mielestäni kyse ei ole varsinaiseta luonnonkosmetiikasta, vaan lähinnä luonnollisia tehoaineita sisältävästä kosmetiikasta. Etanaseerumia sisältävä kasvovoide oli pitkään luottovoiteeni, kunnes halusin kokeilla vähän muitakin. Nyt olen vähän miettinyt siirtymistä takaisin, sillä etanavoide rauhoittaa ärtynyttä ja näppylöihin taipuvaista ihoa. Se kosteuttaa tehokkaasti ja vähentää myös ihon punoitusta. Pakkaukset vaikuttavat ensisilmäyksellä kalliilta (35 - 45 euroa), mutta ovat oikeasti VALTAVIA. Olemme yleensä ostaneet äipän kanssa yhden puoliksi (lusikalla toiselle omaan, puhdistettuun kippoon), koska voide on niin riittoisaa.

Benecosin mineraalipuuteri ja meikkivoide: Benecos on ikään kuin luonnonkosmetiikan markettimeikkisarja. Tämä ei nyt todellakaan tarkoita, että tuotteet eivät olisi laadukkaita, vaan että ne ovat edullisia perusmeikkejä. Mineraalipuuteri on toiminut minulla ihan hyvin, erityisesti tykkään sävyttää sillä päivävoidetta. Meikkivoide puolestaan on osoittautunut suoraan sanoen hankalaksi käyttää. Yksin käytettynä se jämähtää melkein saman tien iholle, kasvovoiteeseen sekoitettuna puolestaan alkaa herkästi rullautumaan iholta, jos voide ei ole tarpeeksi paksua ja kosteuttavaa. Itsessään meikkivoide on kuivahkoa. Olen ylipäätään meikkivoiteiden kanssa vähän pattitilanteessa... En tykkää puuterimuotoisesta meikistä, mutta toisaalta sopivaa voidettakaan ei vielä ole löytynyt. Joudun varmaan toistaiseksi tyytymään tuohon öljy+kasvovoide+mineraalipuuteri+heleyttäjä sekoitukseen.

Eteeriset öljyt: Näitä olen mainostanut blogissani jo aiemminkin. Itselläni on käytössä teepuuöljy (haavanhoito, palovammat, desinfiointi yms.) sekä ylang ylang (hiustenhoito, tuoksuttelu). Aiemmin olen käyttänyt myös appelsiinia, joka sekin on ihana tuoksutteluun ja hierontaöljyn tai hiushuuhteen tuoksuksi. Ylang ylangista voisi sanoa sen verran, että se on tosi tujua. Hiushuuhteeseen riittää yleensä 1-2 tippaa. Migreeniin taipuvaisille sitä ei suositella, koska tuoksu tosiaankin on aika vahvasti kukkainen. Ylang ylangin sanotaan myös herättelevän (krhmm...) ihmisen seksuaalisuutta, mutta siihen nyt en ota ollenkaan kantaa :D

Rehupäivä

Nuorempana omasin niin hyvän aineenvaihdunnan, että olisin voinut syödä grillatun lehmän, eikä varmaan olisi näkynyt missään. Kun ikää on tullut mittariin, alkaa herkuttelukin näkyä ihan eri tavalla, ja syömisiin pitäisi kiinnittää huomiota.Niinpä tänään kiikutimme kaupasta kotiin avokadoa, wokkivihanneksia, nuudeleita ja possua.

Täytyy kuiteski taas kerran todeta, että ei menny iha niinku Strömsössä... Ensinnäkään en yhtään tykkää kypsennetyistä vihanneksista. Toiseksi, näyttääkö tuo minu ruoka muka samalta ku nuo ihanan värikkäät ja herkulliset vihannekset tossa pussin kyljessä? No ei tasan näytä... (tais mennä vähä ylikypsäksi). Jos joskus saan lapsia, voin jo sieluni silmin nähdä tilanteen, jossa koitan saada heitä syömään kiltisti rehunsa: 

 "Noniin pikku-Liisa, syöpäs nyt reippaasti nuo kukkakaalit ja herneetkin!"

"Nii mut ethän säkää äiti syö!"

"Äiti on... allerginen."

Noh, oli tämän päivän rehukokeiluissa kuitenkin jotain positiivistakin, nimittäin avokado-suklaamousse. Surffailin viime yönä netissä ja törmäsin tähän mielenkiintoiseen ideaan useammassakin paikkaa, mm. Chocochilin sivulla sekä Unelias kokki -blogissa (koska ohjeet löytyvät linkkien takaa, en ala sellaista erikseen tähän kirjoittamaan). Pääosin mousse koostuu siis avokadosta, kaakaojauhosta, vedestä/maidosta ja mausteista, jotka on surautettu tehosekoittimella sileäksi massaksi. 

Olin ihan hirveän skeptinen tuon suhteen, sillä en ole koskaan oppinut tykkäämään avokadosta(kaan). Yllätyin kuitenkin positiivisesti, kun mousse olikin ihan syötävää ja jopa hyvää. Käytin itse vaaleaa kaakaojauhetta, mutta vielä paremmin olisi passannut ihan tumma Van Houten tai Ögonkakao, ainakin jos tykkää oikein tuhdista suklaan mausta. 

Onneksi sentään edes joku kasvispitoisempi ruokaidea onnistuu joskus. Olen niin kovasti haaveillut parista kasvisruokapäivästä/viikko, mutta kun sietolistalla on vain tuoresalaatti, tomaattikeitto ja kasvisrullat, ei kovin kummoista vaihtelua saa aikaan. Vinkkejä otetaan vastaan :)

EDIT: Muhiteltuaan pari tuntia jääkaapissa suklaamousse alkoi maistoa tosi vahvasti avokadolle... Että se siitäki sitte :D

Elämä ilman pillereitä

Lupailin tuossa yksi päivä koota vähän tuntojani e-pillereiden lopettamisen jälkeen. Lopetin ne muistaakseni joskus viime marraskuussa, eli reippaat kolme kuukautta sitten. Syynä tähän oli, että tunsin kehoni olevan aivan ulapalla, mitä tulee pillereistä aiheutuviin sivuvaikutuksiin sun muihin. Olin syönyt niitä niin kauan, etten olisi huomannut, vaikka jotain olisikin ollut vinksallaan, ja tämä ajatus säikäytti.

Nyt on jo kulunut tosiaan useampi kuukausi, ja oma hormonitoiminta on päässyt tasoittumaan. Kiertoni on jämähtänyt yllätävänkin nopeaa uomiinsa, ja sitä on tosi mielenkiintoista seurata. Pillereiden aikaan olotila oli koko ajan tasainen, mutta nyt mieliala ja fyysinen olo vaihtelevat kierron mukaan. On sellainen fiilis, että kroppa toimii niin kuin sen on tarkoituskin :) Mielialoissa olen huomannut, että kaikkein pahimmat raivokohtaukset, sellaiset yhtäkkiä iskevät superkilarit, ovat jääneet pois. Toisaalta taas tulen himpun verran herkemmin alakuloiseksi, jos on vaikka pimeää, väsy tms. Olo ei siis ole enää tasaisen turta niinkuin pillereiden aikaan, mutta silti hirveimmät raivopiikit ovat tasoittuneet.

Ihon kanssa olen tapellut joulusta lähtien. Ensin ehdin jo huokaista helpotuksesta, että eihän tässä mitään tapahtunutkaan, mutta pyhien jälkeen posahti. Nyt tilanne on se, että kasvoissa on punaisia jälkiä finnien jäljiltä ja ympäriinsä sellaisia "irtofinnejä". Yhdessä välissä näpyt tulivat ryppäinä, jotka pahimmillaan tulehtuivat, joten on tämä nyt ainakin minipieni askel oikeaan suuntaan. Tämä on ollut aika raskasta, kun iho on viimeiset kuusi vuotta ollut lähes ongelmaton.

Iho-ongelmista huolimatta olen tyytyväinen. Olo on paljon luonnollisempi ja tasapainoisempi kuin pillereiden aikana. Nautin siitä, että voin opetella tuntemaan kehoani ja ennakoida olotilojani. Parisuhteellekaan ei ole koitunut mitään haittaa, päinvastoin :) En mitenkään paheksu pillereitä ehkäisykeinona, koska monille niistä on suurtakin hyötyä, ja ne tuovat varsinkin nuoremmille ihmisille varmuutta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että hormonittomista menetelmistä pitäisi puhua avoimemmin. Itselläkin oli sellainen harhaluulo, että hormonit ovat ainoa keino, muilla voi tulla raskaaksi suunnilleen hetkenä minä hyvänsä. Tottakai tiesin prosentit sun muut, mutta tämä harhaluulo kyti nimenomaan alitajunnassa, ei järjellisellä tasolla. Oli aika jännää huomata sen olemassaolo, ja pohtia, mistä moinen johtuu. Ehkäpä Suomessa ensimmäinen reaktio ehkäisyn hoitamiseen on pidemmän aikaa ollut lätkäistä pillerit kouraan. Minullekin se oli aikanaan itsestäänselvä ja "väistämätön" vaihtoehto. Mutta ei ole enää.

Ihmedieetti nimeltä kotiruoka

On taas se aika vuodesta kun housut rupeavat kiristämään ja päätän parantaa ruokatapani... Tällä kertaa motivaatiota lisäsi se, että pömppöni alkoi jo kerätä ei-kaivattuja huomioita.

Aiemmista terveysintoiluistani olen huomannut ainakin sen, että kaiken maailman dieetit johtavat minulla vain asteittaiseen repsahtamiseen, ja lihispussi löytää kavereineen takaisin ruokakoriin ennemmin tai myöhemmin. Niinpä päätinkin nyt vain jättää karkit, sipsit ja mahdollisimman usein myös einekset kauppaan ja pitäytyä ns. oikeassa ruoassa. Mitään huimia painonpudotuksia en tällä nyt hae, lähinnä hyvää oloa ja sitä, ettei tarvi ostaa ihan heti uusia housuja. Syön ihan normi kotiruokaa, esimerkiksi tänään lohta ja riisiä herneenversojen ja salaattijuuston kanssa, ja koitan saada herkkupöyssit jostain, millä on oikeasti ravintoarvoa.

Köyhänä opiskelijana sitä monesti ajattelee ihan normiruokiakin herkkuina ja tätä ajattelinkin hyödyntää oikein olan takaa. Herkkuhimoon saa ostaa mm. salaattijuustoa, hyvää leipää, tummaa suklaata tai cashewpähkinöitä. Ihme kyllä vielä ei olekaan tehnyt kauheasti mieli karkkia tai sipsiä, vaan tänäänkin kuolasin Prismassa herneenversojen perään o.O Eilen kyllä pikkuisen sorruin hedelmäkarkkeihin kun avomies niitä oli ostanut minullekin asti, mutta ei ne oikeastaan olleet edes hyviä. Mitään en aio ruveta itseltäni kieltämään, koska silloin sitä vasta alkaakin tehdä mieli.

Muutenkin olen koittanut vähän säännöllistää omaa syömistäni, koska syön joskus ihan luvattoman epäsäännöllisesti. Jos verensokeri laskee liian alas, alan helposti käyttäytyä kuin uhmaikäinen lapsi ja kinuan itkun partaalla ruokaa. Kerran sanoinkin miehelle, että kohtauksen iskiessä parasta on vaan työntää burgeri poikittain suuhun: pysyn hiljaa ja saan mahan täyteen. Burgereita ei kuitenkaan ihan tuosta vaan yleensä löydy, joten tein laukkuuni pienen survival packin, jossa on cashewpähkinöitä ja tummaa suklaata. Niitä voi mättää nassuun, jos alkaa oikein pahasti verensokerit heittelehtimään.

Toiveissa olisi, että oppisin elämään edes pikkuisen terveellisempää elämää ilman jatkuvaa jojoilua mättämisen ja vyön kiristelyn välillä. Ja saamaan kicksit normiruoasta :) Jottei kuitenkaan mene ihan paasaamiseksi, niin pienenä loppukevennyksenä Soneralta saamani kiva lahja:

Ilmaisia herkkuja ei lasketa, varsinkaan viikonloppuisin ;)