Elämä ilman pillereitä

Lupailin tuossa yksi päivä koota vähän tuntojani e-pillereiden lopettamisen jälkeen. Lopetin ne muistaakseni joskus viime marraskuussa, eli reippaat kolme kuukautta sitten. Syynä tähän oli, että tunsin kehoni olevan aivan ulapalla, mitä tulee pillereistä aiheutuviin sivuvaikutuksiin sun muihin. Olin syönyt niitä niin kauan, etten olisi huomannut, vaikka jotain olisikin ollut vinksallaan, ja tämä ajatus säikäytti.

Nyt on jo kulunut tosiaan useampi kuukausi, ja oma hormonitoiminta on päässyt tasoittumaan. Kiertoni on jämähtänyt yllätävänkin nopeaa uomiinsa, ja sitä on tosi mielenkiintoista seurata. Pillereiden aikaan olotila oli koko ajan tasainen, mutta nyt mieliala ja fyysinen olo vaihtelevat kierron mukaan. On sellainen fiilis, että kroppa toimii niin kuin sen on tarkoituskin :) Mielialoissa olen huomannut, että kaikkein pahimmat raivokohtaukset, sellaiset yhtäkkiä iskevät superkilarit, ovat jääneet pois. Toisaalta taas tulen himpun verran herkemmin alakuloiseksi, jos on vaikka pimeää, väsy tms. Olo ei siis ole enää tasaisen turta niinkuin pillereiden aikaan, mutta silti hirveimmät raivopiikit ovat tasoittuneet.

Ihon kanssa olen tapellut joulusta lähtien. Ensin ehdin jo huokaista helpotuksesta, että eihän tässä mitään tapahtunutkaan, mutta pyhien jälkeen posahti. Nyt tilanne on se, että kasvoissa on punaisia jälkiä finnien jäljiltä ja ympäriinsä sellaisia "irtofinnejä". Yhdessä välissä näpyt tulivat ryppäinä, jotka pahimmillaan tulehtuivat, joten on tämä nyt ainakin minipieni askel oikeaan suuntaan. Tämä on ollut aika raskasta, kun iho on viimeiset kuusi vuotta ollut lähes ongelmaton.

Iho-ongelmista huolimatta olen tyytyväinen. Olo on paljon luonnollisempi ja tasapainoisempi kuin pillereiden aikana. Nautin siitä, että voin opetella tuntemaan kehoani ja ennakoida olotilojani. Parisuhteellekaan ei ole koitunut mitään haittaa, päinvastoin :) En mitenkään paheksu pillereitä ehkäisykeinona, koska monille niistä on suurtakin hyötyä, ja ne tuovat varsinkin nuoremmille ihmisille varmuutta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että hormonittomista menetelmistä pitäisi puhua avoimemmin. Itselläkin oli sellainen harhaluulo, että hormonit ovat ainoa keino, muilla voi tulla raskaaksi suunnilleen hetkenä minä hyvänsä. Tottakai tiesin prosentit sun muut, mutta tämä harhaluulo kyti nimenomaan alitajunnassa, ei järjellisellä tasolla. Oli aika jännää huomata sen olemassaolo, ja pohtia, mistä moinen johtuu. Ehkäpä Suomessa ensimmäinen reaktio ehkäisyn hoitamiseen on pidemmän aikaa ollut lätkäistä pillerit kouraan. Minullekin se oli aikanaan itsestäänselvä ja "väistämätön" vaihtoehto. Mutta ei ole enää.