Ajatuksia pärekorista

Heippahei! Taas on vierähtänyt ihan liian kauan edellisestä päivityksestä... Yritän epätoivoisesti tehdä aina välillä käsitöitä, mutta tälläkin hetkellä on (öö...) ainaki neljä projektia kesken. Että näin :D Pää on vieläki kuin pärekori, joten bear with me, tästä tulee sekalainen kuulumispäivitys.

Olen alkanut mm. koristelemaan tytsyn huoneen ovea, tekemään huopapaloista mähmämonsteria ja neulomaan pikkuisia huopatossuja. Kertoo ehkä jotain tämänhetkisen keskittymiskyvyn tasosta...

                                          Tuosta tulee joskus mähmämonsteri...

                                                    ...tuosta huopatöppöset...
 

                                                    ...ja tuosta puu.

Käsitöiden teko olisi ihan hirmu tärkeää pään koossapitämisharrastetta, mutta useimmiten jään iltaisin vaan koneelle/telkulle/sohvalle tilttaamaan ja hups, kello onkin yhtäkkiä yksitoista. Pitäisi päästä tuosta tilttailusta eroon... Peppihän menee nykyään siinä puoli yhdeksän maissa nukkumaan, joten aikaakin olisi kun vain saisi moottorit pysymään käynnissä :P

Tytsy on muutenkin kasvanut ja kehittynyt ihan hurjasti, meillä nimittäin syödään jo kiinteitä maidon lisäksi :) Lounaalla menee kasvissosetta, päivällisellä hedelmää/marjaa ja illalla vetästään vielä ennen nukkumaanmenoa puurot.

                                            "Inside"-huumoria, ehhehe :D

Jotenkin harhaisesti kuvittelin, että tuo kiinteiden aloittaminen helpottaisi syömishommia, mutta olin varmaan pöhkö kun eihän imetystä yksinkertaisempaa ruokailumuotoa ole. Toki saan tässä pikkuhiljaa itse vapauksia kun joku muukin voi lappaa soseita suuhun, mutta ajallisesti syöntiin ja kaikkeen oheistoimintaan menee taas useampi tunti päivästä. Myös sotku on välillä aikamoinen, luumusosesotamaalauksen tekoon ei nimittäin tarvita kuin sadasosasekunti ja yks kädenliike :D Eipä se kuitenkaan haittaa, on niin ihana katsoa kun toinen kasvaa ja syö kuin "isot tytöt" :) 

Liikkumisen puolesta Peppi osaa jo kääntyä ja ryömiä. Tällä hetkellä harjoittelussa on konttausasentoon nouseminen. Vatsalihastreeni on ihan käsittämätöntä ja ipanalla onki varmasti tiukempi sixpäkki kuin äipällä (jolla lihakset levahti raskausaikana joksikin tunnistamattomaksi möykyksi...). Vakioliike on "lentsikka", eli mahallaan makuulla kädet ja jalat irti maasta, jota Peppi saattaa tehdä kerrallaan parikymmentä sekuntia. Sitten noustaan käsinojaan ja yritetään välissä nostaa pyllyä. Ja sama alusta mooonen monta kertaa. Kokeilin kerran itse tuota lentsikointia, eikä se ole mitään ihan helppoa. 

Sosiaalisilta taidoiltaan Peppi osaa jo kovasti seurustella, ymmärtää jonkin verran äitin ja isin höpöhuumorin päälle, katselee mielellään kirjoja ja tykkää kun joku on lattialla mönkimässä mukana. On kyllä huimaa, miten nopeasti kehitys tuossa vaiheessa tapahtuu, ihan vastahan se oli semmoinen aina syövä tai nukkuva pikku vauveli. Tytsyn oma persoonallisuus alkaa selvästi näkyä ja on ihana tutkailla, millainen luonne sieltä pikkuhiljaa paljastuu <3 

Nyt pitäisi vissiin alkaa laittamaan päivällistä töistä palailevalle miehekkeelle. Päivällä hätäisesti väsätty schezuan-kikhernehässäkkä ei kuulemma kelpaa, lihapullia pitäisi saada. Ipanakin vielä sopivasti nukkuu (mistä vetoa, että herää heti kun oon sen tässä "ääneen" maininnu...), joten ei kun hommiin, palaillaan! 
 

 

                              

Kuuluisia viimeisiä sanoja

Tiedätte varmaan sen Kummelista/Mankelista tutun "Kuuluisia viimeisiä sanoja"-sketsin. Pikkuihmisen saavuttua taloon meillä on alettu koostaa ihan omaa sarjaa...

 Kuuluisia viimeisiä sanoja (ennen mähmäsotkua):

"Joo, se olikin vaan väliröyhtäsy! Äiti jo luuli että tulee puklu!"
"Eihän täällä vaipassa oo mitään!"
"Ei se oo tänäänkää kakannu..."
"Lyödään vaikka jätskistä vetoa, että tuo oli vaan pelkkä pieru."
"Ehhehe, äiti koppasi pissan vaippaan. Etpä onnistunu sotkemaan!"
"Niinno eihä sitä kakkaa ny varmaa enää tuukaan ku sillo aiemmin tuli se jättikakka."
"No hymyiletpä sinä nyt nii nätisti! <33"

Tarinoiden loput voitte päätellä ihan itse :D

Ovikoriste mummulle ja papalle

Jo äitienpäivän tienoilla etsiskelin kaupasta "Mummula"-kylttiä, mutta en löytänyt sopivaa. Lisäksi vielä toiveena oli, että kylttiin saisi papankin lisättyä, joten etsintä ei tuottanut myöhemminkään tulosta. Niinpä päätin sitten väsätä itse. Tiimarista löytyi söpö punossydän, nättiä marjanarua ja lintu. Äitini käsityökätköistä sain puulaatan ja kolvin kirjoittamista varten.

Nätti tuli, vaikka itse sanonkin :) Ja yllättävän edullinen ja nopea tuo oli tehdä! Äitini sanoi, että jossain huoltoasemilla semmoiset perusvalkoiset "Mummula"-kyltit maksaa 14 euroa, mutta tuolle ei tullut hintaa kuin 6 euroa (puulaatta oli toki omasta takaa).

To do

Heissan taas! Peppi vetelee (ehkä) vielä hetken sikeitä, joten kerkesin tänne bloginkin puolelle karkaamaan :) Päiviin on alkanut ilmaantua säännöllinen parituntinen, jonka aikana ehtii tehdä omia hommia kun vauva nukkuu. Yleensä se haihtuu siivoamiseen ja syömiseen, mutta muutakin puuhaa kyllä riittäisi. Käsitöitä en ole ehtinyt aikoihin tekemään, niistä onkin kertynyt varsinaine to do -lista...

Raskausaikana haaveilin, että virkkaisin itse vaunulelun ja aloitinkin sitä jo. Leluun oli(si) tarkoitus tehdä erilaisia eläimiä, joissa on sisällä rapiseva muovimuna. Aloitin ketusta, mutta eihän se mennyt ihan niinku olis pitänyt.

Joku biologiassa hippusen pätevämpi varmaan hoksaa, mikä meni pieleen -.-' Olis kannattanut googlettaa "kettu" ennen ku menee itsevarmasti kirjomaan sille vauhtiraidan naamaan...  Mies totesi vaan, että mikä kojootti tuo on :D 

Muina virkkausoperaatioina pitäisi väsätä pari vauvalahjaa. Yritin muka tehdä virkkaamalla vauvaystävällistä lelua, mutta koska se osoittautui vähintäänkin epätoivoiseksi hommaksi, päätin että teen vain koristeita. Pari normaalia amigurumia olisi siis tekolistalla.

Neulomispuolelta pitäisi tehdä loppuun Pepin vauvamyssy. Senkin aloitin raskausaikana ja melkein sain valmiiksi, mutta sitten tytsy jo syntyikin <3

Langat on muistaakseni puuvillaa ja bambua, joten menisi hyvin loppukesän myssynä. Kun vain saisin sen loppuun asti tehtyä... :P 

Muutenpa tänne kuuluu hyvää :) Arki on alkanut tasoittua ja tyttö kasvaa niin että äitiä ja isiä hirvittää. Juuri tuossa viikkasin haikein mielin pienimpiä vaatteita laatikkoon. Tilalle on tullut alkuun hurjan isoilta näyttäneitä vaatekappaleita. Niitäkin saa pitää hirveällä kiireellä, että ehtisivät olla edes muutaman kerran päällä ennen kuin jäävät pieneksi. Oli kyllä ehdottoman fiksu veto ostaa itse suurin osa vaatteista käytettynä, kun lahjana on tullut uusia niin kovasti ja pitokerrat jää monella vaatteella vähiin. Muutenkin Peppi on kehittynyt jo kovasti, jokeltelee, hymyilee ja seurustelee kuin isot tytöt ainakin :) 

Nyt pitääkin jo rientää pyykkikoneelle, pikkuneiti nimittäin herää hetkenä minä hyvänsä :) 

Koristeet ristiäiskakkuun

Tänään oli minikultsin ristiäiset. Meillä oli oikeen mukavaa ja tilaisuus oli niin ihana, että pidäteltiin miehen kanssa molemmat liikutusta. Väsäsin ristiäisiin itse kakun, ja siinä vierähtikin melkeen koko eilinen päivä + useita tunteja koristeiden tekoon.

Kukkia oli vielä kaksi lisää ja palikoiden muille tahoille muodostuu toinen ja kolmas nimi. Etunimeksi minikultsille tuli siis Peppi :)

Koko perhe alkaa olla pitkän päivän jäljiltä väsynyt, mutta ihanaa kyllä oli <3

Oppitunteja äitiydestä

Minä olen nyt äiti. Olen ollut jo kuukauden ja vieläkin tuntuu hassulta. Oma äitini on äiti sanan varsinaisessa merkityksessä, itse koen olevani vielä jonkun sortin äitikokelas. Hassua on myös se, että minikultsi on jo kuukauden vanha. Mihin tämä aika oikeen haihtuu o.O

                                Minikultsi silloin kun päästiin kotiin <3

Meillä on mennyt ihan hyvin :) Vauva on helppohoitoinen, itkee oikeastaan vain nälkäänsä ja nukkuu yötkin hyvin. Masuvaivoja on ilmaantunut jonkin verran kun jouduin rintatulehduksen vuoksi antibioottikuurille, mutta eiköhän ne helpota nyt kun minullakin lääkkeet loppuu. Itsekin olen jo toipunut synnytyksestä hyvin ja kokonaisuudessaan siitä jäi hyvä mieli. Ainakin niin hyvä kuin tuskissaan kärvistelystä voi jäädä :D Ja se kyllä pitää ihan täysin paikkansa, että palkinto on kaiken sen arvoinen <3

Arki etsii tietenkin vielä lopullista muotoaan, mutta kyllä tässä touhussa alkaa jo joku järki olla :P Mies oli kotiin päästyämme viikon isyyslomalla ja meni sitten taloudellisen tilanteeemme pakottamana töihin, mutta onneksi mummu ja pappa ovat olleet kovasti auttamassa kun olen ollut pikkuisen kanssa päivät kahden. Alkuun tuntui, että aika menee ihan kokonaan sohvan nurkassa istuen ja imettäen, mutta pikkuhiljaa syöttövälit on alkaneet pidentyä ja ehdin tehdä jotain muutakin :) Vaunuilemaankin ollaan jo päästy, ja minikultsi on kyllä ihan unelmamatkustaja, nukkuu vaan kaikki reissut. Vaunuissa ja turvakaukalossa on jotain maagista voimaa, koska heti kun päästään kotiin, loppuu unienkin vetely :D

Ensi viikolla meillä on jo tiedossa ristiäiset ja odotan into piukalla, että pääsisin tekemään kakunkoristeita. Ajattelin vähän, että varastan illalla hiukkasen omaa väsäämisaikaa kun jääkaapissakin on sopivasti ylimääräistä pumpattua maitoa. Tänään pieni on ollut pikkuisen nuhainen, toivotaan, ettei mitään isompaa flunssaa tule.

Pitää koettaa varastaa aikaa tänne bloginkin päivittelyyn välissä :) Hormoneista pehmenneelle äitipäälle tekisi varmaan hyvää kun yrittäisi silloin tällöin saada aikaan järkevää ja johdonmukaista tekstiä, nytkin nimittäin meinasi jo olla vaikeuksia :DD
 

Minikultsi

Kuten radiohiljaisuudesta varmastikin on voinut päätellä, äidin ja isin kädet ovat saaneet ihan uudenlaista tekemistä <3 Meidän pikkuinen tyttö syntyi viimein rv 41+2, 29.4. aamupäivällä :) Mittoja oli kertynyt 4,2kg ja 52cm. Kaikki sujui oikeen hyvin ja eilen päästiin ihmettelemään pikku tulokasta kotiin. Minikultsi on tietenkin maailman söpöin vauva ja on sulattanut nappisilmillään äidin ja isin sydämet ihan täysin <3