Katoavat tunnit

Heippahei täältä sohvanpohjalta! Flunssa iski jo toisen kerran kuukauden sisään... Tämähän oli toki odotettavissa kun alottaa työt ipanoita ja pöpöjä kuhisevassa työpaikassa -.- Tämänkertainen flunssa sattuu vielä olemaan sitä ärsyttävää lajia, joka ei hyökkää kunnolla päälle, mutta juuri ja juuri vie semmoseen kuntoon, ettei töihinkään oikeen voi mennä. Joka päivä saa pohtia, että pitäiskö tästä makaamisesta tuntea huonoa omaatuntoa vai ei, mutta sitten kun jotain yrittää tehdä, on kymmenen minuutin päästä ihan hengästynyt...

Sairastelua lukuunottamatta arki on loksahtanut uomiinsa ihan kivasti. Töissä on pääsääntöisesti ihan kiva käydä ja Pepin kanssa kahta ihanampi puuhastella kun on välillä päässyt vähän toteuttamaan itseäänkin. Olen jopa saanut aloitettua ikioman harrastuksen, käyn paikallisen kansalaisopiston kirjallisuus/kirjoituspiirissä. Mieskin on päässyt monen vuoden tauon jälkeen pelaamaan sulkapalloa ja Pepille riittää toistaiseksi se, että pääsee päivittäin ulos tolskaamaan ja joskus kirjastoon tai puistoon mönkimään muiden lasten sekaan. Touhua siis piisaa ja sen kyllä huomaa siinä, että päivässä ei meinaa tunnit riittää kaikkeen, mitä haluaisi tehdä. Itse haaveilen, että ehtisin jossain välissä vielä soittaa kitaraa, kirjoittaa enemmän ja tehdä käsitöitäkin. Pala palalta näitä kaikkia olisikin tarkoitus lisätä arkeen, kaiken aloittaminen kun ei onnistu kerralla.

Tänne blogiin olisi tarkoitus kirjoitella hieman tämänhetkisestä kosmetiikasta, kunhan saisin valjastettua jonkun meidän talouden kameroista käyttökelpoiseksi. Kännykästä ja pokkarista on siirtopiuhat hukassa, joten kuvia on vähän hankalampi saada koneelle....

Mutta, semmosta lätinää :D Eipä tuossa nyt kauheasti taas asiasisältöä ollut, mutta hengissä täällä ollaan ja yritetään saada niistä tunneista nipistettyä joskus blogiinkin ;)

#kutsumua

Somessa leviää tällä hetkellä kovaa vauhtia Lukiolaisten liiton alulle laittama #kutsumua -tempaus. Asia on kovasti lähellä sydäntä, koska kiusaaminen on valitettavasti arkipäivää kouluissa, mutta toki myös muuallakin. Minua ei koskaan ole systemaattisesti kiusattu, mutta kaikennäköistä naljailua ja väheksyntää olen joutunut hyvän koulumenestyksen takia kokemaan. Lukioikäisenä viimein tajusin, ettei hyvää todistusta tarvitse hävetä, eihän se ole mistään ilmaiseksi syliin tipahtanut (niin kuin jotkut muut välillä antoivat ymmärtää).

Mielestäni tämä tempaus on hyvä muistutus ihan kaikille, ettei toisia ihmisiä kannata lokeroida varsinkaan negatiivisella tavalla. Arvostetaan toistemme vahvuuksia ja yritetään mieluummin nähdä toisissamme hyvää kuin pahaa.

"Mut kaikki menee toisin, joku suunnittelee mua paremmin"

Jos joku olisi heinäkuun alussa sanonut, että olen parin kuukauden päästä aloittelemassa työuraani Etelä-Suomessa, olisin varmaan naurahtanut epäuskoisesti. Ja saanut paniikkikohtauksen. Hain nimittäin keväällä kyllä töihin Hämeenlinnan ympäristöön, mutta kielteisten päätösten jälkeen tyydyin vähin äänin kohtalooni ja aloimme suunnitella syksyä Oulussa. Pepille oli jo päiväkotipaikka tiedossa, mies oli tyytyväinen työhönsä ja itse varauduin tekemään sijaisuuksia ja mahdollisesti opiskelemaan, jos mikään pysyvämpi työpaikka ei tärppäisi.

Yksi päivä (itse asiassa juuri kun olin menossa työhaastatteluun) minulle sitten soitettiin eräästä pienestä koulusta ja tarjottiin töitä. Ensin takeltelin paniikissa, että ei kyllä millään onnistu, mutta tunnin päästä soitin perään ja totesin, että jos kuitenkin mietin vielä. Ja täällä sitä nyt ollaan, minä opettajana ja mies koti-isänä, olohuone täynnä muuttolaatikoita ja ympärillä kaupunki, josta kumpikaan ei tiedä oikeen yhtään mitään. Läheisiä onneksi löytyy täältäkin, joten se puoli on kunnossa. Muuten ainakin minä olen kärsinyt jopa kulttuurishokin piirteitä saaneesta ikävästä ja meinannut repiä pelihousuni useaan otteeseen kun kaikki on hukassa ja mikään ei ole paikallaan. Mutta eiköhän se tästä, pikkuhiljaa. Työ on onneksi mukavaa ja aikaa kaikkein tärkeimmälle, omalle perheelle, jää myös riittävästi. Vaikka tämä ei todellakaan ollut meillä suunnitelmissa niin tähän sopeudutaan ja tämä on varmasti hyvä. Pikkuhiljaa.

P.S. Ajattelin taas aktivoitua tämän blogiharrastuksen kanssa. Kukaan ei mahda enää olla näin pitkän sluibailun jälkeen kuulolla, mutta jospa tänne edes joku löytäisi uudelleen ;)

Vuosi äitinä

Muistan kun vuosi sitten olin vielä ihan pölähtänyt ja pihalla omasta äitiydestäni. Tottakai hoivasin Peppiä ja suunnilleen kaikki tunnit vuorokaudesta ipana oli mielessä, mutta siltikin se, että minua kutsuttiin äidiksi tuntui vielä hassulta. Tänä äitienpäivänä olen löytänyt jälleen oman identiteettini kaiken hormoonipöllyn seasta, mutta saanut siihen rinnalle myös ikioman äiti-identiteetin :)

Aamulla Peppi tapsutti isin kanssa "herättämään" minua ja kiikutti mukanaan Sylvanian Families mangustivauvoja <3 Aww! Olen ihan hurahtanut noihin pikku öppiäisiin ja vannoutuneena mangustifanina olin tottakai aivan mielissään lahjastani :) (Pahoittelut muuten kuvan kökköasettelusta, olen nyt vaan niin laiskalla päällä, etten sitä jaksa viilata :P) Myös ihanaa persikka-vadelmakakkua oli tarjolla, joten sateisesta säästä huolimatta meillä on ollut oikeen mukava äitienpäivän aamu :)

Ajattelin tähän postaukseen vielä summata ajatuksia kuluneesta vuodesta. Joissain blogeissa olen nähnyt ns. kirjeitä itselle, joten laitankin tähän nyt pienen listan asioista, joita haluaisin vuoden takaiselle itsellleni sanoa:

- Ei kannata huolehtia liikaa. Lapsi oppii kyllä syömään, liikkumaan ja tekemään kaikkea mahdollista. Vauvaa ei myöskään voi vahingossa rikkoa, vaikka se pieni ja avuton onkin :)
- On ihan ok kriiseillä oman identiteettinsä kanssa, kovastikin ja pitkään. Kyllä se sieltä taas ajan kanssa löytyy.
- Joku harrastus on hyvä olla. Lainaten erästä käymääni keskustelua: "Aikuiselle ei vaan yksinkertaisesti riitä virikkeeksi se, että hakkaa palikalla lattiaa." :D
- Sinä et istu seuraava kymmentä vuotta sohvannurkassa imettämässä, vaikka se nyt siltä tuntuukin.
- On ihan normaalia liikuttua melkein kyyneliin ipanan oppimista uusista asioista, se into ja riemu ei haihdu vanhemmasta koskaan <3

Oikein ihanaa äitienpäivää kaikille! :)

Yksivuotias "minikultsi"

Tänään meillä oli bileet, tämän talouden ensimmäiset lastenjuhlat nimittäin :) Olin askarrellut pompomeja ja pohtinut niin kakun kuin "juhlatilankin" (olohuone :D) koristelua jo viikkokaupalla. Loppupeleissä kävi perinteiset ja kaikki tehtiin valmiiksi vähän kiireellä, mutta ihanaa ja nättiä oli :) Mies teki koko kämppään vielä kunnon serpentiinihyökkäyksen niin johan oli lastenkutsufiilis kohdillaan :P

Juhlat olivat juuri sopivan kokoiset ja vieraita tuli kivasti ripotellen pitkin päivää :) Synttärisankari sammui jo nyt sänkyyn kun oli sen verran touhukas päivä.

Hassua kyllä, että tämä vuosi on hurahtanut näin nopsaan... Tuntuu, että vastahan tuo ipana oli aivan pikkuinen ja avuton, nyt se opettelee jo juoksemaan ja tutkii kotona jokaisen nurkan :P Niin se aika vain menee, eikä tästä varmaan ainakaan hidastu :)

Blogigalluppi-haaste

Säännöt: 

1. Kerro keneltä sait haasteen.

2. Ensimmäinen kuva on tärkein tai pieni kollaasi blogistasi.

3. Haasta ne, jotka mainitset haasteessa.

 

 

Sain haasteen Heidin blogista helyes, jota olen jo pidemmän aikaa seuraillut :) Kiitos Heidille haasteesta ja mukavasta blogista!

 

  

Valitsin kollaasiin pikapikaa nuo kuvat, koska niissä tiivistyy aika hyvin blogini sisältö: käsitöitä, kosmetiikkaa ja lapsiperheen arkea :)

Yleistä:

Milloin perustit blogisi?
Näyttäis olleen syyskuussa 2011.

Mistä blogin nimi tulee?
Perustin blogin aikanaan omaksi paikakseni. Toisaalta halusin, että blogin nimi on myös jollain muotoa söppänä. Niinpä nimeksi tuli Pieni piilopaikka :)

Mikä on nimimerkkisi tarina?
Kristiina on toinen nimeni ja olen tainnut käyttää sitä useammassakin paikassa nimimerkkinä.

Arkisto:

Näytä jokin vanhoista bannereistasi.
Tätä nykyistä ennen mulla oli valmiita bannereita, enkä nyt kyllä yhtään muista, millaisia ne oli :P
 
Viimeisin kommentti, joka sai sinut hymyilemään.
Emminä osaa erotella yhtä, se olis epistä kun yleensä kaikki kommentit saa minut hymyilemään :) Vielä ei oo semmosia painajaisanonyymeja nimittäin sattunu kohille :D

Muutama kuva sinusta vuosien varrelta.

Joskus olin rokkariteini, pitkätukkainen ja Prahassakin on tullut käytyä :)

Postaus:

Postaus, josta olet erityisen ylpeä?
Olen erityisen ylpeä Koottuja kokemuksia luonnollisemmasta kosmetiikasta -postauksesta, koska siitä tuntuu oikeasti olleen ihmisille hyötyä. Se on myös harvinaisen hyvin jäsennelty ja toteutettu meikäläisen tekeleeksi :D

Postaus, joka oli kuukauden suosituin?
Viimeisen kuukauden aikana on eniten luettu Huovutustöitä-postausta.  

Postaus, jonka haluat kaikkien näkevän.
Apua, emminä nyt yhtäkkiä osaa sanoa o.O

Sekalaista:

Oletko tehnyt teemaviikkoa?
En ole tehnyt.

Onko sinulla yhteistyökumppaneita?
Ei ole ei :P

Oletko koskaan ollut blogitapahtumassa?
En ole, mutta olis kyllä hirmu mielenkiintoista päästä!

Tilastot:

Sivunkatselumääräsi tällä hetkellä?
18202

Lukijamääräsi tällä hetkellä?
11

Päivän sivunkatselumääräsi tällä hetkellä?
18

Lukuluettelo:

Blogi, jonka postauksia odotat eniten?
Seuraan tosi monia blogeja, aktiivisimmalla seurauslistalla ovat ehkäpä Puutalobaby, Isyyspakkaus, helyes, Kaunis odotus, Kirpparikeijun kotona ja Lukuhoukka :) 

Blogit, jotka ovat luettelon ensimmäinen ja viimeinen?
Bloggerin lukuluettelossa ekana on Color Me Katie, viimeisenä Ässän käkenä. 

Blogi, johon liityit viimeksi lukijaksi?
En kyllä muista...


Kuvia:

Näytä kolme tärkeää kuvaa blogistasi:

 

Blogin ensimmäinen kuva, masukuva raskauspostauksesta ja kuva nyt jo edesmenneestä Tytistä <3

Haastan:

Lukuhoukka, Kaunis odotus ja Kirpparikeijun kotona  Jos vain innostutte niin vastailkaa ihmeessä, mutta pakko ei tietenkään ole haasteeseen tarttua :)

Kiitos vielä Heidille haastamisesta, oli mukava pitkästä aikaa vastailla kysymyksiin! Palailen varmaan tässä piakkoin Pepin synttärivalmisteluiden tiimoilta tyllin ja silkkipaperin keskeltä ;)

   
 
 

       
 

Kotiäidin kohennusta

Markettikosmetiikkaa, luonnonkosmetiikkaa ja luonnon tehoaineita hyödyntävää kosmetiikkaa. Niistä on tällä hetkellä tämän mamman kauneudenhoitoarsenaali tehty. Joulun jälkeen olen alkanut ihan tietoisesti panostaa taas ulkonäkööni, kun veltto ja väsähtäneen näköinen peilikuva alkoi tympäistä.

Ihan ensimmäiseksi kävin leikkauttamassa tukan tosi lyhyeksi. Äiti kustansi parturikäynnin joululahjana ja alunperin tarkoitus oli leikata tukkaa ryhdikkäämpään malliin ja laittaa vähän vaaleita raitoja. Parturikäyntiä edeltävinä päivinä aloin pyöritellä ajatusta lyhyestä tukasta, ja kampaaja oli ihan samaa mieltä kun totesimme yhdessä, että neljäsosa tukasta oli tippunut (ja toki alkanut uudelleen kasvaa parin sentin pätkinä) hormonimyrskyjen myötä. Loppupeleissä lähdin parturista tämän näköisenä:

Rakastan tätä tukkaa enemmän kuin mitään aiempaa mallia! <3 Kuvittelin aina, ettei lyhyitä hiuksia voi laittaa mitenkään kivasti, mutta olen keksinyt jo ainakin viisi eri variaatiota! :) Kuten huomaatte niin tukan värjäyspaussikin loppui sitten sen sileän tien :P

Uutta tukkaa varten minulla on Santen Henna volume -shampoo ja Mádaran värjättyjen hiusten hoitoaine.

Olin aiemmin tosi skeptinen luonnon-/luonnollisemman kosmetiikan toimivuuden suhteen, jos värjää ja käsittelee hiuksia aktiivisesti. Kumpikin on kuitenkin osoittautunut erittäin toimivaksi tuotteeksi :) Tuossa shampoossa on todella voimakas, mutta mielestäni kivan mausteinen tuoksu, hoitoaine taas ei tuoksu juurikaan. Muotoilutuotteet lähtevät hiuksista hyvin ja hoitoaine pehmittää käsittelyn rasittamaa tukkaa.

Hiusten lisäksi olen alkanut kiinnittää taas enemmän huomiota ihonhoitoon. Olen taas käyttänyt Natura Median Baba de caracol -kasvovoidetta, jossa on tehoaineena etanaseerumia. Voi kuulostaa ihan huuhaalta, mutta ainaki minun pintakuivalle ja ajoittain epäpuhtaalle iholle tuo toimii erittäin hyvin. Voide kosteuttaa tehokkaasti, mutta myös vähentää näppyjä. Voiteelle lisäavuksi himoitsin vielä etanaseerumigeeliä, jota mies lopulta suostui minulle sponssaamaan :)

Päädyin Elia moonin versioon, koska se oli jonkin verran halvempaa. Ja hyvin tuo on kyllä toiminut! Tuossa on etanaseerumia 35%, joten se hoitaa ihoa vielä tehokkaammin. Olen huomannut, että finnit nitistyvät tosi nopsaan kun geeliä sipaisee niihin ja koko kasvojen iholle käytettynä väri ja ihohuokoset tasoittuvat. Tavallisen voiteen ja geelin vaikutuksesta kasvojeni ihon on pehmentynyt aivan toden teolla, enkä enää näytä niin harmahtavalta ja kärsineeltä kuin vielä kuukausi sitten :P

Jo Pepin pikkuvauva-aikana mietin, että pitäisi vielä yksi tuote mainita ehdottomasti täällä bloginkin puolella. Earth mama Angle babyn Natural nipple butter nimittäin :) Enää en ole aikoihin sitä "joutunut" käyttämään, mutta imetyksen alkuaikoina se kuului jokapäiväisiin rasvausrutiineihin.

Voide on lanoliinitonta ja sitä käytetään imetyksen rasittamiin rinnanpäihin. Pääasiassa siinä on oliiviöljyä, kaakaovoita ja sheavoita + muutamia muita öljyjä/rasvoja. Itse tykkäsin siitä, että se suli mukavasti iholle, levittyi hyvin, eikä tuntunut tahmaiselta. Voidetta ei myöskään tarvinnut pestä pois ennen imetystä. Itse ostin Raskauskeijun sivuilta alennuksessa olleen Earth mama Angel babyn lahjapakkauksen, jossa oli tuo 30ml purkki, ja se riitti ainakin minulla hyvin niin kauan kuin rinnanpäitä piti rasvata. Suosittelen kyllä lämpimästi!

Tämmöistä kosmetiikkapläjäystä tällä kertaa :)