Lyhyet yöunet on jännä. Varsinkin kun niiden jälkeen pitää mennä johonkin ja kommunikoida toisten ihmisten kanssa. Jouduin tänään hakemaan yhteispäivystyksestä antibioottireseptin (lähinnä varmuuden vuoksi), ja sinnehän piti mennä kärkkymään mahdollisimman aikaisin. Kun tiedän, että aamulla pitää herätä aikaisin niin en yleensä saa millään unta. Niinpä törppöilin päivystykseen kolmen tunnin yöunien jälkeen. Tuntui, että mitään ei ymmärrä ja mikään ei pysy muistissa :D Lukuisten "Nii mihi minä meen...?" "Sanopa vielä, että mihi pitää soittaa?" kysymysten jälkeen toivon todella, että hoitajatäti ei luullut minun nauttineen muutakin kuin muumilimpparia... Noh, homma oli yllättäen paketissa kahdessa(!) tunnissa, joten respectit päivystykselle jouhevasta toiminnasta :)
Kotiin päästyä kaaduin sänkyyn ja näin vähintäänkin jänniä unia. Yhdessä niistä hortoilin puolialastoman naapurin (älä pelkää B.N, se et ollu sinä :D) kämppään ja toisessa luulin pikkuautoa citymaasturiksi o.O Päikkäreiden jälkeen päivä onkin sujunut vähemmän jännissä merkeissä, mutta taidan tänään sammua vähän aikaisemmin sänkyyn...
Ai niin, otin tässä yksi päivä melkoisen edistysaskeleen gradun kanssa. Lähetin nimittäin proffalle ensimmäisen käsittelyluvun (n. 1/3 koko gradusta) ensimmäisen version! :) Siitä se lähtee, kyllä minä ainaki jouluun mennessä oon valmis :D
Tietoja minusta
- Kristiina
- Rakastan askartelua ja näpertelyä, mutta teen harvemmin mitään valmiiden ohjeiden mukaan. Käsillä tekeminen on hemmottelun ohella pieni pako arjesta :)
2 kommenttia:
Hahhah, hyvä etten se ollut minä. :D Minä olen tottunut lyhyisiin yöuniin. Toimin kolmen tunnin yöunien jälkeen yleensä ihan normaalisti. Toki jos kaksi peräkkäistä yötä menisi tuollaisilla unilla, varmasti alkaisin hortoilla.
Mulla menee se tilttailuraja yleensä jossai neljässä/viidessä tunnissa. Tänää kyllä oli poikkeuksellinen pönttö fiilis :D Näki siitä hoitajastaki, että sitä meinas minu lahopäisyys vähä huvittaa...
Lähetä kommentti