Tee-se-itse seinätarra lastenhuoneeseen

Heippahei! Vihdoin olis tännekin taas yksi askarteluprojekti esiteltävänä :)

Peppi muutti viikko sitten omaan huoneeseen nukkumaan. Tytsyn omaa huonetta on nyt enemmissä määrin alettu käyttää myös leikkipaikkana, joten sitä on järjestelty ja sisustettu nyt kovasti :) Entinen äipän ja isin romujensäilytyshuone on muuttunut söppänäksi pienen tytön huoneeksi.

Tänään sain valmiiksi ison seinätarran, jota olin jo jonkin aikaa suunnitellut. Aloitin projektin eilen ja tänään se olikin sitten jo valmis! Kahdet Pepin päikkärit siihen meni kun oikeen ahkerasti rehki!

Tarra on tehty samoin kuin edellisetkin seinätarrat, eli akryyliväreillä kontaktimuoville. Tulostin sanat ensin paperille (fonttina Harrington). Sen jälkeen jäljensin kirjainten ääriviivat kontaktimuovin paperipuolelle (tulostetun paperin nurja puoli ja kontaktimuovin muovipuoli vastakkain ikkunaa vasten / lasipöydälle jonka alla valo). Paperipuolelle tuli siis peilikuvat ja kirjaimet näkyivät muovipuolelle oikein päin. Ihan hirveä haaste minun ruppanalle hahmotuskyvylle, mutta selvisin! :D Seuraavaksi töpöttelin helmiäishohtoisen akryylimaalin kontaktimuovin päälle ja lopuksi leikkasin kirjaimet irti kun maali oli kuivunut. Valmiissa kirjaimissa ei siis ole ääriviivoja vaan ne näyttävät siltä kuin ne olisi töpötelty seinään.

Itse olen lopputulokseen supertyytyväinen ^_____^ Mitäs te tykkätte? :)

P.S. Varsinaisen tekstin bongasin Prismasta sisustustyynystä.

Dominoneulesukat

Dodiin, edellisestä katastrofista on toivuttu ja uudet sukat aloitettu :P Kävin eilen hakemassa Lidlistä ne 2,5 puikot ja kaksi paketillista ohutta lankaa, sattui sopivasti olemaan tämän viikon valikoimissa.

Ohje sukkiin löytyi siis Drops designin sivuilta: http://www.garnstudio.com/lang/fi/visoppskrift.php?d_nr=126&d_id=38&lang=fi

Aion tehdä sukista kaksiväriset, eli vuoronperään sinistä ja beigeä ruutua. Ainakin tässä vaiheessa tilanne näyttäisi paljon paremmalta kuin tuon paksumman langan kanssa, joten jospa näistä tällä kertaa tulisi ihan kunnolliset sukat :)

Whee ja Argh!

Whee siksi, että Peppi-ipana täytti tänään 9 kuukautta ^_^ Argh siksi, että aloitin piiiitkästä aikaa sukkaprojektin, josta olin kauhean innoissaan, mutta joka kosahti heti ensimetreillä -.-

Mutta aloitetaan vaikka tuosta ipanaattorista. Peppi on tosiaan jo 9 kuukauden ikäinen :) Ihan hassua ja hurjaa. Taidoissa on tullut valtavia harppauksia sitten viime päivityksen. Peppi osaa jo mm. istua ihan itse, kontata, nousta tukea vasten seisomaan, taputtaa, vilkuttaa, antaa pusuja, pitää kaulasta kiinni, mönkiä esteiden yli ja poimia leivänmuruja pinsettiotteella. Pinnalla on myös kaiken mahdollisen osoittelu (yhdistettynä pyöreisiin huuliin ja äänteeseen "Huu!"), jolloin äidin ja isin pitää kertoa, mitä mikäkin on. Peppi tietää jo suunnilleen, mikä on "Pepin puhelin" ja "Pepin kirjat" :) Viime viikonloppuna kärvisteltiin uusien hampaiden kanssa. Kaksi yötä meni heräillessä tunnin parin välein kun ipanan nenä oli jatkuvasti räkäinen ja tukossa ja muutenkin kaikki tuntui olevan ihan pyllystä. Nyt meno on onneksi rauhoittunut ja ollaan palattu kokonaisiin öihin, ah!

                                            Vaatelipaston tyhjentäminen on kivaa!

Sitten siihen argh-osuuteen. Bongasin Dropsin sivuilta kivan dominoneuleohjeen, joka vaikutti juuri sopivalta piristysruiskeelta arkisiin vapaahetkiin. Koska omaan ihan surkean hahmotuskyvyn ja välillä ylioptimistisen luonteen, ajattelin, että ohuehkon langan ja 2,5 puikot voi ihan hyvin korvata Seitsemällä veljeksellä ja 3,5/4  puikoilla. Joo ei.

                                Tuli ihan vähän isot...

Kerkesin jo lesottaa äipälle, että ihan helppo ohje ja vähänkö oon osannu hyvin :D Noh, ei auta muuta kun purkaa ja ostaa ohuempaa lankaa. En nimittäin ala edes yrittämään tuon ohjeen soveltamista paksummalle langalle ja isommille puikoille. Ei riittäis se kuuluisa hahmotuskyky alkuunkaan...

Ehkäpä saan joskus päivitettyä tännekin sitten tuota sukkatilannetta. Toivossa on hyvä elää ;) 

Muista hengittää

Minulla on tänään synttärit. Eilen oltiin vanhempieni luona niitä juhlimassa, mutta tälle päivää ei ole mitään suunnitteilla. Vain kuppi kahvia, pala omenahyvekakkua ja tiramisumanteleita. Niin ja ennen  kaikkea pieni, hiljainen hetki :) Mitäpä muuta sitä pienen lapsen vanhempi voisi toivoa.

Iloitsen ihan suunnattomasti siitä, että voin rauhassa istahtaa alas, vaikka koti onkin semikaaoksessa. Pöydän pääty on liisteröity maissinaksulla ja tiskit on seisseet altaassa jo hyvän aikaa. On tullut huomattua, että semmoista absoluuttista, perfektionistin mieltä hivelevää järjestystä ei lapsiperheessä ole juuri koskaan. Pari viikkoa sitten henkiset seinät meinasivat alkaa jo rymisemään niskaan, kun on pimeää, päivisin välillä yksinäistäkin ja kotitöiden lista on loputon. Olenkin koettanut nyt järjestää itselleni mielekästä tekemistä päiviksi, lähteä reippaammin ulos ja unohtaa välillä kotihommat. Mieskin on ottanut loppuvuodeksi vähän ylimääräisiä vapaapäiviä <3

Onneksi tässä pienen elämän varrella on tullut opittua sen verran, että kasaantuvan stressin tunnistaa. Silloin pitää vain muistaa hengittää ja hengähtää, etsiä ne pienetkin mahdollisuudet rentoutua ja olla itselle armollinen. Tämä ensimmäinen vauvavuosi on varmasti omalla tavallaan elämäni rankinta aikaa, mutta myös ikimuistoisinta ja täynnä pieniä onnen hetkiä, joihin voi tarttua stressinkin keskellä. Pikkuhiljaa olen oppinut, että täydellisen järjestyksen tavoittelun sijaan kannattaa ryömiä ipanan kanssa lattialla, lukea yhdessä kirjoja ja leikkiä kukkupöö-leikkejä :) Eikä se haittaa, jos ei aina jaksa olla pirteä ja iloinen.

Tämän pienen zen-mietiskelyn jälkeen voisi muista kuulumisista mainita sen verran, että ipana liikkuu jo kovaa vauhtia. Armeijahenkinen ryömiminen on astunut kuvioihin, eikä konttamisen oppiminenkaan enää kaukana ole :) Sitteristä ollaan luopumassa (haluaisi karata siitä o.O) ja tilalle on tullut kävelytuoli. Ruoka syödään jo joka aterialla syöttötuolissa. Ikää Pepillä tulee tämän kuun lopussa 7 kuukautta, vaikka tuntuu, että vastahan se oli semmonen avuton minivauva :') <3

Ensimmäinen joululahjaprojekti on (toivottavasti) pikapuoliin valmistumassa, joten luultavasti postailen sitten siitäkin tänne, palaillaan siis seuraavaksi taas käsitöiden merkeissä! :)

11 yrttiä käsille

Talvi tuo aina tullessaan kuivat kädet. Tänä vuonna ne ovat päässeet kuivumaan niin pahasti, että äitini ja mies oli kumpikin ihan silminnähden kauhuissaan kun näytin kämmeniäni lähietäisyydeltä. Niillä voisi varmaan kohta hioa tuon keittiön rupsahtaneen ruokapöydän... Olen kokeillut apteekin nopsaan imeytyvää Avene-rasvaa, laittanut nukkumaan mennessä paksun kerroksen Bevita-voidetta ja päälle sukat (ei oo semmosia asiaan soveltuvia puuvillahanskoja) ja kuluttanut yhen Pepin Libero-rasvan loppuun. Ei auta.

Tänään sitten Prismassa päätin, että kokeillaan nyt (taas) jotain uutta. Kuten aiemminkin mainitsin, on ainakin meidän lähi-Prisma kunnostautunut viime aikoina ekohippeilytuotteiden saralla, mikä ilahduttaa tietenkin kovasti. Arvoin sitten, että raaskinko panostaa n. 12€ maksavaan Frantsilan 11 yrtin käsivoiteeseen vai otanko kolmasosan maksavaa Neutrogenaa. Onneksi panostin siihen Frantsilaan.

Kyseessähän ei siis ole sertifioitu luonnonkosmetiikkatuote, mutta luomu kuitenkin. Voide imeytyy tosi nopsaan, mikä on ihan ehdottoman tärkeää ainakin minulle. Ei arkena ole aikaa istuskella sohvalla ja hieroskella rasvaa käsiin kymmeniä minuutteja, vaan minuutin päästä pitää todennäköisesti olla poimimassa tuttia/leluja/lasta jostakin. Lisäksi tuoksu on sopivan mieto. Kosteutusteho on kuitenkin nopeasta imeytymisestä huolimatta hyvä. Apteekin Avene-rasvassa oli juuri se vika, että se kyllä imeytyi kuin unelma, mutta aika kevyeksi jäi kosteutuskin.

Nähtäväksi vielä jää, miten tuo pitkässä juoksussa toimii, mutta ensivaikutelma on ehdottoman positiivinen :) Näitä meikäläisen hiekkapaperitassuja ei hetkessä paranneta, mutta jospa tämä tästä lähtisi parempaan päin menemään.

Hiusasiaa

Synnytyksen jälkeen mietin, että ei se massiivinen hiustenlähtö, jota kaikki kauhistelee, varmaan minun kohdalle satu. Wrooong! (niinkuin monen muunki raskausluulon kohdalla :D ) Kun Peppi oli noin kolmen kuukauden ikäinen, hiuksia alkoi tippua ihan urakalla. Suihkun jälkeen olkapäät olivat irtohiusten peitossa ja käteen jäi kunnon tukkoja o.O

Pepin synnyttyä olinn myös vaihtanut takaisin markettishampooseen osin kustannus-, osin kätevyyssyistä. Nyt kuitenkin ajattelin kokeilla taas palashampooseen paluuta, kun törmäsin Prismassa kätevänoloiseen tapaukseen.

 

Ma Provence -merkkisessä palashampoo oli tosi kätevän mallinen ja siinä tuli vielä tuo koukku mukana!  Huono puoli on, että tuo näyttäisi tuoteselosteen mukaan sisältävän sulfaatteja... En kuitenkaan ole aivan ehdoton niiden suhteen, käytinhän välillä tosiaan tavallistakin shampoota. 

Kaikkein suurimman yllätyksen koin kuitenkin ensimmäisen pesun jälkeen. Hiukseni ovat olleet jo pitkän aikaa ihan hirveän takkuiset ja kuivan oloiset, vaikka olen käyttänyt hoitoainettakin. Se ei ole ainakaan hillinnyt niiden tippumista, kun takkuja on saanut retuuttaa auki :( Tuolla uudella palalla pestyäni hiukset eivät kuitenkaan olleet juuri yhtään takussa, vaikken edes käyttänyt hoitoainetta :) Muutenkin tukka vaikutti heti paljon parempikuntoiselta, joskin on ehkä aiempaa liukkaampi ja siksi vähän enemmän lytyssä. 

Harjapuolella panostin jo jokin aika sitten paljon kehuttuun Tangle Teezeriin.

Tuo on toiminut ihan mukavasti, joskaan kaikkein pahimmat takut ei tuollakaan oikeen aukea (tai sitten olen liian malttamaton...). Perusharjaukseen toimii kuitenkin oikeen kivasti ja hellävaraisesti, ja mikä itselleni tärkeää; on helppo pitää puhtaana. Tangle teezeriä on mielestäni paljon helpompi putsata kuin tavallista harjaa.

Luonnonkosmetiikasta voisin tähän loppuun vielä yleisesti todeta, että kustannussyistä olen aika paljon joutunut siirtymään "tavalliseen" kosmetiikkaan takaisin :( Luonnonkosmetiikka kuitenkin edelleen kiinnostaa, joten eiköhän sitä vieläkin tule silloin tällöin blogissa esiintymään :)

Kävikö pahasti?

Törmäsin pienien mutkien kautta Lentoaskeleita-blogiin ja sieltä lähtöisin olevaan Kävikö pahasti-kampanjaan.

Kampanja lähti liikkeelle blogin Aamulla bussissa -postauksesta ja siihen tulleista kommenteista. Kampanjan idea on tiivistetysti seuraavanlainen (kopioitu alkuperäiseltä sivulta):

Eli aloitetaan yhdessä taistelu välinpitämättömyyttä vastaan. Kampanjan sanomana on välittää viestiä, että me yhä avaamme ovet pyörätuolissa istuvalle tai rattaiden kanssa kulkevalle, autamme kaatuneen pystyyn ja keräämme tämän tavarat maasta, kysymme kävikö pahasti. Soitamme ambulanssin jos yhtään epäilemme jonkun sitä tarvitsevan, ja jäämme odottamaan että se löytää perille. Tämän kampanjan tarkoituksena on leivittää sitä ihmisyyttä, mikä jokaiselta kuuluisi tulla refleksinomaisesti selkärangasta tällaisissa tilanteissa. Käyttäydytään me niin, että meidän lapset eläisivät maailmassa jossa bussin lattialle makaamaan jätetyt vanhukset olisivat täysin absurdia ajatus.

Osallistua voi jokainen myös jakamalla kampanjan ajatusta blogissaan tai Facebookissa ja kertomalla omista kokemuksistaan auttamisesta/autetuksi tulemisesta.

Itselleni mieleen muistuu tapaus, kun olin pikkuveljeni ja hänen kaverinsa kanssa kotiutumassa baarista. Olin itse kuskina ja olimme jo melkein kotona, kun huomasimme hiljaisella kävelytiellä makaavan miehen. Ulkona oli lunta ja pakkasta ja mies oli todennäköisesti sammunut siihen keskelle tietä. Pysähdyimme soittamaan paikalle poliisin ja pojat herättelivät miekkosta, joka piristyikin aika nopsasti. Poliisia odotellessa sankari ehti hoiperella uudelleen reilun sadan metrin päähän baariin (ei päässyt sisään) ja läheisen kerrostalon pihaan. Seurattiin hänen liikkeitään (pikkuveljeni meni pihaan katsomaan pääseekö sisälle) ja odotettiin sinnikkäästi sitä poliisia. Kun poliisi viimein tuli, oli mies kerennyt jälleen pyllähtää sinne kerrostalon pihaan, lumikasaan istumaan ja ohjasimme poliisit sinne. Tuli levollinen mieli kun tiesi, ettei humaltunut nuorimies jäänyt ainakaan paleltumaan pakkaseen.