Katoavat tunnit

Heippahei täältä sohvanpohjalta! Flunssa iski jo toisen kerran kuukauden sisään... Tämähän oli toki odotettavissa kun alottaa työt ipanoita ja pöpöjä kuhisevassa työpaikassa -.- Tämänkertainen flunssa sattuu vielä olemaan sitä ärsyttävää lajia, joka ei hyökkää kunnolla päälle, mutta juuri ja juuri vie semmoseen kuntoon, ettei töihinkään oikeen voi mennä. Joka päivä saa pohtia, että pitäiskö tästä makaamisesta tuntea huonoa omaatuntoa vai ei, mutta sitten kun jotain yrittää tehdä, on kymmenen minuutin päästä ihan hengästynyt...

Sairastelua lukuunottamatta arki on loksahtanut uomiinsa ihan kivasti. Töissä on pääsääntöisesti ihan kiva käydä ja Pepin kanssa kahta ihanampi puuhastella kun on välillä päässyt vähän toteuttamaan itseäänkin. Olen jopa saanut aloitettua ikioman harrastuksen, käyn paikallisen kansalaisopiston kirjallisuus/kirjoituspiirissä. Mieskin on päässyt monen vuoden tauon jälkeen pelaamaan sulkapalloa ja Pepille riittää toistaiseksi se, että pääsee päivittäin ulos tolskaamaan ja joskus kirjastoon tai puistoon mönkimään muiden lasten sekaan. Touhua siis piisaa ja sen kyllä huomaa siinä, että päivässä ei meinaa tunnit riittää kaikkeen, mitä haluaisi tehdä. Itse haaveilen, että ehtisin jossain välissä vielä soittaa kitaraa, kirjoittaa enemmän ja tehdä käsitöitäkin. Pala palalta näitä kaikkia olisikin tarkoitus lisätä arkeen, kaiken aloittaminen kun ei onnistu kerralla.

Tänne blogiin olisi tarkoitus kirjoitella hieman tämänhetkisestä kosmetiikasta, kunhan saisin valjastettua jonkun meidän talouden kameroista käyttökelpoiseksi. Kännykästä ja pokkarista on siirtopiuhat hukassa, joten kuvia on vähän hankalampi saada koneelle....

Mutta, semmosta lätinää :D Eipä tuossa nyt kauheasti taas asiasisältöä ollut, mutta hengissä täällä ollaan ja yritetään saada niistä tunneista nipistettyä joskus blogiinkin ;)

#kutsumua

Somessa leviää tällä hetkellä kovaa vauhtia Lukiolaisten liiton alulle laittama #kutsumua -tempaus. Asia on kovasti lähellä sydäntä, koska kiusaaminen on valitettavasti arkipäivää kouluissa, mutta toki myös muuallakin. Minua ei koskaan ole systemaattisesti kiusattu, mutta kaikennäköistä naljailua ja väheksyntää olen joutunut hyvän koulumenestyksen takia kokemaan. Lukioikäisenä viimein tajusin, ettei hyvää todistusta tarvitse hävetä, eihän se ole mistään ilmaiseksi syliin tipahtanut (niin kuin jotkut muut välillä antoivat ymmärtää).

Mielestäni tämä tempaus on hyvä muistutus ihan kaikille, ettei toisia ihmisiä kannata lokeroida varsinkaan negatiivisella tavalla. Arvostetaan toistemme vahvuuksia ja yritetään mieluummin nähdä toisissamme hyvää kuin pahaa.

"Mut kaikki menee toisin, joku suunnittelee mua paremmin"

Jos joku olisi heinäkuun alussa sanonut, että olen parin kuukauden päästä aloittelemassa työuraani Etelä-Suomessa, olisin varmaan naurahtanut epäuskoisesti. Ja saanut paniikkikohtauksen. Hain nimittäin keväällä kyllä töihin Hämeenlinnan ympäristöön, mutta kielteisten päätösten jälkeen tyydyin vähin äänin kohtalooni ja aloimme suunnitella syksyä Oulussa. Pepille oli jo päiväkotipaikka tiedossa, mies oli tyytyväinen työhönsä ja itse varauduin tekemään sijaisuuksia ja mahdollisesti opiskelemaan, jos mikään pysyvämpi työpaikka ei tärppäisi.

Yksi päivä (itse asiassa juuri kun olin menossa työhaastatteluun) minulle sitten soitettiin eräästä pienestä koulusta ja tarjottiin töitä. Ensin takeltelin paniikissa, että ei kyllä millään onnistu, mutta tunnin päästä soitin perään ja totesin, että jos kuitenkin mietin vielä. Ja täällä sitä nyt ollaan, minä opettajana ja mies koti-isänä, olohuone täynnä muuttolaatikoita ja ympärillä kaupunki, josta kumpikaan ei tiedä oikeen yhtään mitään. Läheisiä onneksi löytyy täältäkin, joten se puoli on kunnossa. Muuten ainakin minä olen kärsinyt jopa kulttuurishokin piirteitä saaneesta ikävästä ja meinannut repiä pelihousuni useaan otteeseen kun kaikki on hukassa ja mikään ei ole paikallaan. Mutta eiköhän se tästä, pikkuhiljaa. Työ on onneksi mukavaa ja aikaa kaikkein tärkeimmälle, omalle perheelle, jää myös riittävästi. Vaikka tämä ei todellakaan ollut meillä suunnitelmissa niin tähän sopeudutaan ja tämä on varmasti hyvä. Pikkuhiljaa.

P.S. Ajattelin taas aktivoitua tämän blogiharrastuksen kanssa. Kukaan ei mahda enää olla näin pitkän sluibailun jälkeen kuulolla, mutta jospa tänne edes joku löytäisi uudelleen ;)

Vuosi äitinä

Muistan kun vuosi sitten olin vielä ihan pölähtänyt ja pihalla omasta äitiydestäni. Tottakai hoivasin Peppiä ja suunnilleen kaikki tunnit vuorokaudesta ipana oli mielessä, mutta siltikin se, että minua kutsuttiin äidiksi tuntui vielä hassulta. Tänä äitienpäivänä olen löytänyt jälleen oman identiteettini kaiken hormoonipöllyn seasta, mutta saanut siihen rinnalle myös ikioman äiti-identiteetin :)

Aamulla Peppi tapsutti isin kanssa "herättämään" minua ja kiikutti mukanaan Sylvanian Families mangustivauvoja <3 Aww! Olen ihan hurahtanut noihin pikku öppiäisiin ja vannoutuneena mangustifanina olin tottakai aivan mielissään lahjastani :) (Pahoittelut muuten kuvan kökköasettelusta, olen nyt vaan niin laiskalla päällä, etten sitä jaksa viilata :P) Myös ihanaa persikka-vadelmakakkua oli tarjolla, joten sateisesta säästä huolimatta meillä on ollut oikeen mukava äitienpäivän aamu :)

Ajattelin tähän postaukseen vielä summata ajatuksia kuluneesta vuodesta. Joissain blogeissa olen nähnyt ns. kirjeitä itselle, joten laitankin tähän nyt pienen listan asioista, joita haluaisin vuoden takaiselle itsellleni sanoa:

- Ei kannata huolehtia liikaa. Lapsi oppii kyllä syömään, liikkumaan ja tekemään kaikkea mahdollista. Vauvaa ei myöskään voi vahingossa rikkoa, vaikka se pieni ja avuton onkin :)
- On ihan ok kriiseillä oman identiteettinsä kanssa, kovastikin ja pitkään. Kyllä se sieltä taas ajan kanssa löytyy.
- Joku harrastus on hyvä olla. Lainaten erästä käymääni keskustelua: "Aikuiselle ei vaan yksinkertaisesti riitä virikkeeksi se, että hakkaa palikalla lattiaa." :D
- Sinä et istu seuraava kymmentä vuotta sohvannurkassa imettämässä, vaikka se nyt siltä tuntuukin.
- On ihan normaalia liikuttua melkein kyyneliin ipanan oppimista uusista asioista, se into ja riemu ei haihdu vanhemmasta koskaan <3

Oikein ihanaa äitienpäivää kaikille! :)

Yksivuotias "minikultsi"

Tänään meillä oli bileet, tämän talouden ensimmäiset lastenjuhlat nimittäin :) Olin askarrellut pompomeja ja pohtinut niin kakun kuin "juhlatilankin" (olohuone :D) koristelua jo viikkokaupalla. Loppupeleissä kävi perinteiset ja kaikki tehtiin valmiiksi vähän kiireellä, mutta ihanaa ja nättiä oli :) Mies teki koko kämppään vielä kunnon serpentiinihyökkäyksen niin johan oli lastenkutsufiilis kohdillaan :P

Juhlat olivat juuri sopivan kokoiset ja vieraita tuli kivasti ripotellen pitkin päivää :) Synttärisankari sammui jo nyt sänkyyn kun oli sen verran touhukas päivä.

Hassua kyllä, että tämä vuosi on hurahtanut näin nopsaan... Tuntuu, että vastahan tuo ipana oli aivan pikkuinen ja avuton, nyt se opettelee jo juoksemaan ja tutkii kotona jokaisen nurkan :P Niin se aika vain menee, eikä tästä varmaan ainakaan hidastu :)

Blogigalluppi-haaste

Säännöt: 

1. Kerro keneltä sait haasteen.

2. Ensimmäinen kuva on tärkein tai pieni kollaasi blogistasi.

3. Haasta ne, jotka mainitset haasteessa.

 

 

Sain haasteen Heidin blogista helyes, jota olen jo pidemmän aikaa seuraillut :) Kiitos Heidille haasteesta ja mukavasta blogista!

 

  

Valitsin kollaasiin pikapikaa nuo kuvat, koska niissä tiivistyy aika hyvin blogini sisältö: käsitöitä, kosmetiikkaa ja lapsiperheen arkea :)

Yleistä:

Milloin perustit blogisi?
Näyttäis olleen syyskuussa 2011.

Mistä blogin nimi tulee?
Perustin blogin aikanaan omaksi paikakseni. Toisaalta halusin, että blogin nimi on myös jollain muotoa söppänä. Niinpä nimeksi tuli Pieni piilopaikka :)

Mikä on nimimerkkisi tarina?
Kristiina on toinen nimeni ja olen tainnut käyttää sitä useammassakin paikassa nimimerkkinä.

Arkisto:

Näytä jokin vanhoista bannereistasi.
Tätä nykyistä ennen mulla oli valmiita bannereita, enkä nyt kyllä yhtään muista, millaisia ne oli :P
 
Viimeisin kommentti, joka sai sinut hymyilemään.
Emminä osaa erotella yhtä, se olis epistä kun yleensä kaikki kommentit saa minut hymyilemään :) Vielä ei oo semmosia painajaisanonyymeja nimittäin sattunu kohille :D

Muutama kuva sinusta vuosien varrelta.

Joskus olin rokkariteini, pitkätukkainen ja Prahassakin on tullut käytyä :)

Postaus:

Postaus, josta olet erityisen ylpeä?
Olen erityisen ylpeä Koottuja kokemuksia luonnollisemmasta kosmetiikasta -postauksesta, koska siitä tuntuu oikeasti olleen ihmisille hyötyä. Se on myös harvinaisen hyvin jäsennelty ja toteutettu meikäläisen tekeleeksi :D

Postaus, joka oli kuukauden suosituin?
Viimeisen kuukauden aikana on eniten luettu Huovutustöitä-postausta.  

Postaus, jonka haluat kaikkien näkevän.
Apua, emminä nyt yhtäkkiä osaa sanoa o.O

Sekalaista:

Oletko tehnyt teemaviikkoa?
En ole tehnyt.

Onko sinulla yhteistyökumppaneita?
Ei ole ei :P

Oletko koskaan ollut blogitapahtumassa?
En ole, mutta olis kyllä hirmu mielenkiintoista päästä!

Tilastot:

Sivunkatselumääräsi tällä hetkellä?
18202

Lukijamääräsi tällä hetkellä?
11

Päivän sivunkatselumääräsi tällä hetkellä?
18

Lukuluettelo:

Blogi, jonka postauksia odotat eniten?
Seuraan tosi monia blogeja, aktiivisimmalla seurauslistalla ovat ehkäpä Puutalobaby, Isyyspakkaus, helyes, Kaunis odotus, Kirpparikeijun kotona ja Lukuhoukka :) 

Blogit, jotka ovat luettelon ensimmäinen ja viimeinen?
Bloggerin lukuluettelossa ekana on Color Me Katie, viimeisenä Ässän käkenä. 

Blogi, johon liityit viimeksi lukijaksi?
En kyllä muista...


Kuvia:

Näytä kolme tärkeää kuvaa blogistasi:

 

Blogin ensimmäinen kuva, masukuva raskauspostauksesta ja kuva nyt jo edesmenneestä Tytistä <3

Haastan:

Lukuhoukka, Kaunis odotus ja Kirpparikeijun kotona  Jos vain innostutte niin vastailkaa ihmeessä, mutta pakko ei tietenkään ole haasteeseen tarttua :)

Kiitos vielä Heidille haastamisesta, oli mukava pitkästä aikaa vastailla kysymyksiin! Palailen varmaan tässä piakkoin Pepin synttärivalmisteluiden tiimoilta tyllin ja silkkipaperin keskeltä ;)

   
 
 

       
 

Kotiäidin kohennusta

Markettikosmetiikkaa, luonnonkosmetiikkaa ja luonnon tehoaineita hyödyntävää kosmetiikkaa. Niistä on tällä hetkellä tämän mamman kauneudenhoitoarsenaali tehty. Joulun jälkeen olen alkanut ihan tietoisesti panostaa taas ulkonäkööni, kun veltto ja väsähtäneen näköinen peilikuva alkoi tympäistä.

Ihan ensimmäiseksi kävin leikkauttamassa tukan tosi lyhyeksi. Äiti kustansi parturikäynnin joululahjana ja alunperin tarkoitus oli leikata tukkaa ryhdikkäämpään malliin ja laittaa vähän vaaleita raitoja. Parturikäyntiä edeltävinä päivinä aloin pyöritellä ajatusta lyhyestä tukasta, ja kampaaja oli ihan samaa mieltä kun totesimme yhdessä, että neljäsosa tukasta oli tippunut (ja toki alkanut uudelleen kasvaa parin sentin pätkinä) hormonimyrskyjen myötä. Loppupeleissä lähdin parturista tämän näköisenä:

Rakastan tätä tukkaa enemmän kuin mitään aiempaa mallia! <3 Kuvittelin aina, ettei lyhyitä hiuksia voi laittaa mitenkään kivasti, mutta olen keksinyt jo ainakin viisi eri variaatiota! :) Kuten huomaatte niin tukan värjäyspaussikin loppui sitten sen sileän tien :P

Uutta tukkaa varten minulla on Santen Henna volume -shampoo ja Mádaran värjättyjen hiusten hoitoaine.

Olin aiemmin tosi skeptinen luonnon-/luonnollisemman kosmetiikan toimivuuden suhteen, jos värjää ja käsittelee hiuksia aktiivisesti. Kumpikin on kuitenkin osoittautunut erittäin toimivaksi tuotteeksi :) Tuossa shampoossa on todella voimakas, mutta mielestäni kivan mausteinen tuoksu, hoitoaine taas ei tuoksu juurikaan. Muotoilutuotteet lähtevät hiuksista hyvin ja hoitoaine pehmittää käsittelyn rasittamaa tukkaa.

Hiusten lisäksi olen alkanut kiinnittää taas enemmän huomiota ihonhoitoon. Olen taas käyttänyt Natura Median Baba de caracol -kasvovoidetta, jossa on tehoaineena etanaseerumia. Voi kuulostaa ihan huuhaalta, mutta ainaki minun pintakuivalle ja ajoittain epäpuhtaalle iholle tuo toimii erittäin hyvin. Voide kosteuttaa tehokkaasti, mutta myös vähentää näppyjä. Voiteelle lisäavuksi himoitsin vielä etanaseerumigeeliä, jota mies lopulta suostui minulle sponssaamaan :)

Päädyin Elia moonin versioon, koska se oli jonkin verran halvempaa. Ja hyvin tuo on kyllä toiminut! Tuossa on etanaseerumia 35%, joten se hoitaa ihoa vielä tehokkaammin. Olen huomannut, että finnit nitistyvät tosi nopsaan kun geeliä sipaisee niihin ja koko kasvojen iholle käytettynä väri ja ihohuokoset tasoittuvat. Tavallisen voiteen ja geelin vaikutuksesta kasvojeni ihon on pehmentynyt aivan toden teolla, enkä enää näytä niin harmahtavalta ja kärsineeltä kuin vielä kuukausi sitten :P

Jo Pepin pikkuvauva-aikana mietin, että pitäisi vielä yksi tuote mainita ehdottomasti täällä bloginkin puolella. Earth mama Angle babyn Natural nipple butter nimittäin :) Enää en ole aikoihin sitä "joutunut" käyttämään, mutta imetyksen alkuaikoina se kuului jokapäiväisiin rasvausrutiineihin.

Voide on lanoliinitonta ja sitä käytetään imetyksen rasittamiin rinnanpäihin. Pääasiassa siinä on oliiviöljyä, kaakaovoita ja sheavoita + muutamia muita öljyjä/rasvoja. Itse tykkäsin siitä, että se suli mukavasti iholle, levittyi hyvin, eikä tuntunut tahmaiselta. Voidetta ei myöskään tarvinnut pestä pois ennen imetystä. Itse ostin Raskauskeijun sivuilta alennuksessa olleen Earth mama Angel babyn lahjapakkauksen, jossa oli tuo 30ml purkki, ja se riitti ainakin minulla hyvin niin kauan kuin rinnanpäitä piti rasvata. Suosittelen kyllä lämpimästi!

Tämmöistä kosmetiikkapläjäystä tällä kertaa :)

Tee-se-itse seinätarra lastenhuoneeseen

Heippahei! Vihdoin olis tännekin taas yksi askarteluprojekti esiteltävänä :)

Peppi muutti viikko sitten omaan huoneeseen nukkumaan. Tytsyn omaa huonetta on nyt enemmissä määrin alettu käyttää myös leikkipaikkana, joten sitä on järjestelty ja sisustettu nyt kovasti :) Entinen äipän ja isin romujensäilytyshuone on muuttunut söppänäksi pienen tytön huoneeksi.

Tänään sain valmiiksi ison seinätarran, jota olin jo jonkin aikaa suunnitellut. Aloitin projektin eilen ja tänään se olikin sitten jo valmis! Kahdet Pepin päikkärit siihen meni kun oikeen ahkerasti rehki!

Tarra on tehty samoin kuin edellisetkin seinätarrat, eli akryyliväreillä kontaktimuoville. Tulostin sanat ensin paperille (fonttina Harrington). Sen jälkeen jäljensin kirjainten ääriviivat kontaktimuovin paperipuolelle (tulostetun paperin nurja puoli ja kontaktimuovin muovipuoli vastakkain ikkunaa vasten / lasipöydälle jonka alla valo). Paperipuolelle tuli siis peilikuvat ja kirjaimet näkyivät muovipuolelle oikein päin. Ihan hirveä haaste minun ruppanalle hahmotuskyvylle, mutta selvisin! :D Seuraavaksi töpöttelin helmiäishohtoisen akryylimaalin kontaktimuovin päälle ja lopuksi leikkasin kirjaimet irti kun maali oli kuivunut. Valmiissa kirjaimissa ei siis ole ääriviivoja vaan ne näyttävät siltä kuin ne olisi töpötelty seinään.

Itse olen lopputulokseen supertyytyväinen ^_____^ Mitäs te tykkätte? :)

P.S. Varsinaisen tekstin bongasin Prismasta sisustustyynystä.

Dominoneulesukat

Dodiin, edellisestä katastrofista on toivuttu ja uudet sukat aloitettu :P Kävin eilen hakemassa Lidlistä ne 2,5 puikot ja kaksi paketillista ohutta lankaa, sattui sopivasti olemaan tämän viikon valikoimissa.

Ohje sukkiin löytyi siis Drops designin sivuilta: http://www.garnstudio.com/lang/fi/visoppskrift.php?d_nr=126&d_id=38&lang=fi

Aion tehdä sukista kaksiväriset, eli vuoronperään sinistä ja beigeä ruutua. Ainakin tässä vaiheessa tilanne näyttäisi paljon paremmalta kuin tuon paksumman langan kanssa, joten jospa näistä tällä kertaa tulisi ihan kunnolliset sukat :)

Whee ja Argh!

Whee siksi, että Peppi-ipana täytti tänään 9 kuukautta ^_^ Argh siksi, että aloitin piiiitkästä aikaa sukkaprojektin, josta olin kauhean innoissaan, mutta joka kosahti heti ensimetreillä -.-

Mutta aloitetaan vaikka tuosta ipanaattorista. Peppi on tosiaan jo 9 kuukauden ikäinen :) Ihan hassua ja hurjaa. Taidoissa on tullut valtavia harppauksia sitten viime päivityksen. Peppi osaa jo mm. istua ihan itse, kontata, nousta tukea vasten seisomaan, taputtaa, vilkuttaa, antaa pusuja, pitää kaulasta kiinni, mönkiä esteiden yli ja poimia leivänmuruja pinsettiotteella. Pinnalla on myös kaiken mahdollisen osoittelu (yhdistettynä pyöreisiin huuliin ja äänteeseen "Huu!"), jolloin äidin ja isin pitää kertoa, mitä mikäkin on. Peppi tietää jo suunnilleen, mikä on "Pepin puhelin" ja "Pepin kirjat" :) Viime viikonloppuna kärvisteltiin uusien hampaiden kanssa. Kaksi yötä meni heräillessä tunnin parin välein kun ipanan nenä oli jatkuvasti räkäinen ja tukossa ja muutenkin kaikki tuntui olevan ihan pyllystä. Nyt meno on onneksi rauhoittunut ja ollaan palattu kokonaisiin öihin, ah!

                                            Vaatelipaston tyhjentäminen on kivaa!

Sitten siihen argh-osuuteen. Bongasin Dropsin sivuilta kivan dominoneuleohjeen, joka vaikutti juuri sopivalta piristysruiskeelta arkisiin vapaahetkiin. Koska omaan ihan surkean hahmotuskyvyn ja välillä ylioptimistisen luonteen, ajattelin, että ohuehkon langan ja 2,5 puikot voi ihan hyvin korvata Seitsemällä veljeksellä ja 3,5/4  puikoilla. Joo ei.

                                Tuli ihan vähän isot...

Kerkesin jo lesottaa äipälle, että ihan helppo ohje ja vähänkö oon osannu hyvin :D Noh, ei auta muuta kun purkaa ja ostaa ohuempaa lankaa. En nimittäin ala edes yrittämään tuon ohjeen soveltamista paksummalle langalle ja isommille puikoille. Ei riittäis se kuuluisa hahmotuskyky alkuunkaan...

Ehkäpä saan joskus päivitettyä tännekin sitten tuota sukkatilannetta. Toivossa on hyvä elää ;) 

Muista hengittää

Minulla on tänään synttärit. Eilen oltiin vanhempieni luona niitä juhlimassa, mutta tälle päivää ei ole mitään suunnitteilla. Vain kuppi kahvia, pala omenahyvekakkua ja tiramisumanteleita. Niin ja ennen  kaikkea pieni, hiljainen hetki :) Mitäpä muuta sitä pienen lapsen vanhempi voisi toivoa.

Iloitsen ihan suunnattomasti siitä, että voin rauhassa istahtaa alas, vaikka koti onkin semikaaoksessa. Pöydän pääty on liisteröity maissinaksulla ja tiskit on seisseet altaassa jo hyvän aikaa. On tullut huomattua, että semmoista absoluuttista, perfektionistin mieltä hivelevää järjestystä ei lapsiperheessä ole juuri koskaan. Pari viikkoa sitten henkiset seinät meinasivat alkaa jo rymisemään niskaan, kun on pimeää, päivisin välillä yksinäistäkin ja kotitöiden lista on loputon. Olenkin koettanut nyt järjestää itselleni mielekästä tekemistä päiviksi, lähteä reippaammin ulos ja unohtaa välillä kotihommat. Mieskin on ottanut loppuvuodeksi vähän ylimääräisiä vapaapäiviä <3

Onneksi tässä pienen elämän varrella on tullut opittua sen verran, että kasaantuvan stressin tunnistaa. Silloin pitää vain muistaa hengittää ja hengähtää, etsiä ne pienetkin mahdollisuudet rentoutua ja olla itselle armollinen. Tämä ensimmäinen vauvavuosi on varmasti omalla tavallaan elämäni rankinta aikaa, mutta myös ikimuistoisinta ja täynnä pieniä onnen hetkiä, joihin voi tarttua stressinkin keskellä. Pikkuhiljaa olen oppinut, että täydellisen järjestyksen tavoittelun sijaan kannattaa ryömiä ipanan kanssa lattialla, lukea yhdessä kirjoja ja leikkiä kukkupöö-leikkejä :) Eikä se haittaa, jos ei aina jaksa olla pirteä ja iloinen.

Tämän pienen zen-mietiskelyn jälkeen voisi muista kuulumisista mainita sen verran, että ipana liikkuu jo kovaa vauhtia. Armeijahenkinen ryömiminen on astunut kuvioihin, eikä konttamisen oppiminenkaan enää kaukana ole :) Sitteristä ollaan luopumassa (haluaisi karata siitä o.O) ja tilalle on tullut kävelytuoli. Ruoka syödään jo joka aterialla syöttötuolissa. Ikää Pepillä tulee tämän kuun lopussa 7 kuukautta, vaikka tuntuu, että vastahan se oli semmonen avuton minivauva :') <3

Ensimmäinen joululahjaprojekti on (toivottavasti) pikapuoliin valmistumassa, joten luultavasti postailen sitten siitäkin tänne, palaillaan siis seuraavaksi taas käsitöiden merkeissä! :)

11 yrttiä käsille

Talvi tuo aina tullessaan kuivat kädet. Tänä vuonna ne ovat päässeet kuivumaan niin pahasti, että äitini ja mies oli kumpikin ihan silminnähden kauhuissaan kun näytin kämmeniäni lähietäisyydeltä. Niillä voisi varmaan kohta hioa tuon keittiön rupsahtaneen ruokapöydän... Olen kokeillut apteekin nopsaan imeytyvää Avene-rasvaa, laittanut nukkumaan mennessä paksun kerroksen Bevita-voidetta ja päälle sukat (ei oo semmosia asiaan soveltuvia puuvillahanskoja) ja kuluttanut yhen Pepin Libero-rasvan loppuun. Ei auta.

Tänään sitten Prismassa päätin, että kokeillaan nyt (taas) jotain uutta. Kuten aiemminkin mainitsin, on ainakin meidän lähi-Prisma kunnostautunut viime aikoina ekohippeilytuotteiden saralla, mikä ilahduttaa tietenkin kovasti. Arvoin sitten, että raaskinko panostaa n. 12€ maksavaan Frantsilan 11 yrtin käsivoiteeseen vai otanko kolmasosan maksavaa Neutrogenaa. Onneksi panostin siihen Frantsilaan.

Kyseessähän ei siis ole sertifioitu luonnonkosmetiikkatuote, mutta luomu kuitenkin. Voide imeytyy tosi nopsaan, mikä on ihan ehdottoman tärkeää ainakin minulle. Ei arkena ole aikaa istuskella sohvalla ja hieroskella rasvaa käsiin kymmeniä minuutteja, vaan minuutin päästä pitää todennäköisesti olla poimimassa tuttia/leluja/lasta jostakin. Lisäksi tuoksu on sopivan mieto. Kosteutusteho on kuitenkin nopeasta imeytymisestä huolimatta hyvä. Apteekin Avene-rasvassa oli juuri se vika, että se kyllä imeytyi kuin unelma, mutta aika kevyeksi jäi kosteutuskin.

Nähtäväksi vielä jää, miten tuo pitkässä juoksussa toimii, mutta ensivaikutelma on ehdottoman positiivinen :) Näitä meikäläisen hiekkapaperitassuja ei hetkessä paranneta, mutta jospa tämä tästä lähtisi parempaan päin menemään.

Hiusasiaa

Synnytyksen jälkeen mietin, että ei se massiivinen hiustenlähtö, jota kaikki kauhistelee, varmaan minun kohdalle satu. Wrooong! (niinkuin monen muunki raskausluulon kohdalla :D ) Kun Peppi oli noin kolmen kuukauden ikäinen, hiuksia alkoi tippua ihan urakalla. Suihkun jälkeen olkapäät olivat irtohiusten peitossa ja käteen jäi kunnon tukkoja o.O

Pepin synnyttyä olinn myös vaihtanut takaisin markettishampooseen osin kustannus-, osin kätevyyssyistä. Nyt kuitenkin ajattelin kokeilla taas palashampooseen paluuta, kun törmäsin Prismassa kätevänoloiseen tapaukseen.

 

Ma Provence -merkkisessä palashampoo oli tosi kätevän mallinen ja siinä tuli vielä tuo koukku mukana!  Huono puoli on, että tuo näyttäisi tuoteselosteen mukaan sisältävän sulfaatteja... En kuitenkaan ole aivan ehdoton niiden suhteen, käytinhän välillä tosiaan tavallistakin shampoota. 

Kaikkein suurimman yllätyksen koin kuitenkin ensimmäisen pesun jälkeen. Hiukseni ovat olleet jo pitkän aikaa ihan hirveän takkuiset ja kuivan oloiset, vaikka olen käyttänyt hoitoainettakin. Se ei ole ainakaan hillinnyt niiden tippumista, kun takkuja on saanut retuuttaa auki :( Tuolla uudella palalla pestyäni hiukset eivät kuitenkaan olleet juuri yhtään takussa, vaikken edes käyttänyt hoitoainetta :) Muutenkin tukka vaikutti heti paljon parempikuntoiselta, joskin on ehkä aiempaa liukkaampi ja siksi vähän enemmän lytyssä. 

Harjapuolella panostin jo jokin aika sitten paljon kehuttuun Tangle Teezeriin.

Tuo on toiminut ihan mukavasti, joskaan kaikkein pahimmat takut ei tuollakaan oikeen aukea (tai sitten olen liian malttamaton...). Perusharjaukseen toimii kuitenkin oikeen kivasti ja hellävaraisesti, ja mikä itselleni tärkeää; on helppo pitää puhtaana. Tangle teezeriä on mielestäni paljon helpompi putsata kuin tavallista harjaa.

Luonnonkosmetiikasta voisin tähän loppuun vielä yleisesti todeta, että kustannussyistä olen aika paljon joutunut siirtymään "tavalliseen" kosmetiikkaan takaisin :( Luonnonkosmetiikka kuitenkin edelleen kiinnostaa, joten eiköhän sitä vieläkin tule silloin tällöin blogissa esiintymään :)

Kävikö pahasti?

Törmäsin pienien mutkien kautta Lentoaskeleita-blogiin ja sieltä lähtöisin olevaan Kävikö pahasti-kampanjaan.

Kampanja lähti liikkeelle blogin Aamulla bussissa -postauksesta ja siihen tulleista kommenteista. Kampanjan idea on tiivistetysti seuraavanlainen (kopioitu alkuperäiseltä sivulta):

Eli aloitetaan yhdessä taistelu välinpitämättömyyttä vastaan. Kampanjan sanomana on välittää viestiä, että me yhä avaamme ovet pyörätuolissa istuvalle tai rattaiden kanssa kulkevalle, autamme kaatuneen pystyyn ja keräämme tämän tavarat maasta, kysymme kävikö pahasti. Soitamme ambulanssin jos yhtään epäilemme jonkun sitä tarvitsevan, ja jäämme odottamaan että se löytää perille. Tämän kampanjan tarkoituksena on leivittää sitä ihmisyyttä, mikä jokaiselta kuuluisi tulla refleksinomaisesti selkärangasta tällaisissa tilanteissa. Käyttäydytään me niin, että meidän lapset eläisivät maailmassa jossa bussin lattialle makaamaan jätetyt vanhukset olisivat täysin absurdia ajatus.

Osallistua voi jokainen myös jakamalla kampanjan ajatusta blogissaan tai Facebookissa ja kertomalla omista kokemuksistaan auttamisesta/autetuksi tulemisesta.

Itselleni mieleen muistuu tapaus, kun olin pikkuveljeni ja hänen kaverinsa kanssa kotiutumassa baarista. Olin itse kuskina ja olimme jo melkein kotona, kun huomasimme hiljaisella kävelytiellä makaavan miehen. Ulkona oli lunta ja pakkasta ja mies oli todennäköisesti sammunut siihen keskelle tietä. Pysähdyimme soittamaan paikalle poliisin ja pojat herättelivät miekkosta, joka piristyikin aika nopsasti. Poliisia odotellessa sankari ehti hoiperella uudelleen reilun sadan metrin päähän baariin (ei päässyt sisään) ja läheisen kerrostalon pihaan. Seurattiin hänen liikkeitään (pikkuveljeni meni pihaan katsomaan pääseekö sisälle) ja odotettiin sinnikkäästi sitä poliisia. Kun poliisi viimein tuli, oli mies kerennyt jälleen pyllähtää sinne kerrostalon pihaan, lumikasaan istumaan ja ohjasimme poliisit sinne. Tuli levollinen mieli kun tiesi, ettei humaltunut nuorimies jäänyt ainakaan paleltumaan pakkaseen.

Mikä kaikki on toisin

Lapsiperheen arki on ihanaa, mutta aika erilaista kuin "entinen elämä". Aina välillä ajautuu miettimään, että mikä kaikki on muuttunut, ja pikkuisen kaipaakin joitain asioita, jotka eivät tällä hetkellä vain yksinkertaisesti ole mahdollisia.

- Sairastaminen

Jos sattuu käymään niin pyllysti, että tulee kipeäksi, ei voikaan käpertyä kaikessa rauhassa köllöttämään sohvan nurkkaan ja katsomaan leffoja. Tuo skenaario kuulostaa itse asiassa ihan hemmottelulomalta. Arjen on pyörittävä, vaikka sitten pää kainalossa. Tähän sain tuntumaa jo Pepin ollessa kuukauden ikäinen, kun sairastuin yhtä aikaa flunssaan ja rintatulehdukseen. Muutama päivä siinä vedettiin mummun, papan ja särkylääkkeen avustuksella kun ei mieskään oikeen voinut jäädä töistä pois. Onneksi on lähellä ihmisiä, joilla on aikaa rientää apuun :)

- Minä ite -päivät

Ennen perheen perustamista vietin aina välillä minä ite -päivää. Saatoin löhötä koko päivän kotona, katsoa leffoja/sarjoja ja syödä herkkuja. Nykyisin minä ite -aika, parisuhdeaika, harrasteaika ym. sijoittuu enimmäkseen illan 2 - 3 viimeiselle tunnille, joten on varmaan sanomattakin selvää, ettei tommoisia leffamaratoneja vähään aikaan pidetä ;)

- Kotityöt

Kun tiskatessa toimii samaan aikaan yhden miehen viihdekeskuksena, oppii arvostamaan sitäkin, että kotityöt voi tehdä tehokkaasti ja kaikessa rauhassa.

- Kyläily ja treffailu

Vaikka kotiäidillä onkin mahdollisuus kyläillä ja käydä mammakahveilla, ei se tarkoita, että kyseiset tapahtumat olisivat aina huoletonta hengailua. Kun nykyään käy jossain kylässä/kahvilla ei vaan yksinkertaisesti pysty keskittymään esim. keskusteluun samalla tavalla kuin ennen, koska koko ajan on toinen käsi/silmä/jalka ipanassa kiinni. Pari ystävääni sai lapsen samaan aikaan ja tapaamisia rytmittävät nykyään vaipanvaihdot, syötöt ja hyssyttelyt. Kahvi juodaan sitten kun keretään ;)

                                                Kokkitaidot ovat laajentuneet vauvanruualla ;)


Toisaalta olen saanut elämääni myös asioita, joiden olemassaolosta en aiemmin ollut siinä määrin tietoinen kuin nykyään.

- Ehdoton, pohjaton rakkaus

Rakkaus omaa lasta kohtaan on vahvempaa kuin mikään muu. Voi kuulostaa kliseeltä, mutta niin se vain on. Ymmärrän nyt, miten vauvakuume voi iskeä, vaikka esikoinen on ihan pieni :)

- Elämään keskittyminen

Lapsen kanssa tulee jokaiseen päivään  keskityttyä ihan eri tavalla. Joskus saattoi hurahtaa monta päivää niin, ettei oikein ollut täysillä läsnä. Vaikka Pepin ensimmmäiset puoli vuotta on kohta huristaneet hirmuvauhtia ohi, olen ollut tässä ajassa enemmän läsnä kuin elämässäni pitkään aikaan.

- Oppimisen ilo

Kuulostaa varmasti vähän yliampuvalta, mutta aina kun Peppi oppii jotain uutta, meinaan pillahtaa itkuun liikutuksesta. Kävimme perhevalmennuksessa puhumassa tuleville vanhemmille ja sielläkin tästä reaktiosta mainitsin. Pitivät varmaan minua vähän hurahtaneena ja hysteerisenä, mutta totta se on :D Toissapäivänä ipana nousi ensimmäisen kerran kontalleen ja kun katsoin ylpeydestä säteilevää isimiestä, näin ettei hänelläkään liikutus ollut kaukana.

- Pienten, omien asioiden arvostus

Kun omaa aikaa ei ole enää tuhlattavaksi asti, osaa siitä nauttia aivan eri tavalla. Arjessa löytää iloa vaikkapa siitä, että saa rauhassa siivoilla, käydä kaupassa tai saunoa miehen kanssa. Kaikesta tekemisestään nauttii monin kerroin enemmän :)


Kaiken kaikkiaan valehtelisin, jos sanoisin, ettei elämä ole muuttunut. Mielestäni on ihan normaalia jäädä pikkuisen kaipaamaankin niitä vapauksia, joita aiempaan olemiseen liittyi. Ei se tarkoita, että asiat olisivat nykyään jotenkin huonommin, ei ollenkaan. Elämästä on tullut hektisempää, mutta myös eri tavalla antoisaa ja opettavaa. Lapsen kanssa saa luvan keskittyä tähän päivään ja hetkeen ja elää läpi uudelleen niitä asioita, jotka olivat itsellekin lapsena tärkeitä. Odotan jo innolla teemasynttäreitä, huvipuistoretkiä ja naamiaisia :D Ja toki sitä, että saan nähdä, millainen persoona Pepistä kehittyy, ja mitkä ovat hänelle niitä tärkeitä asioita :)

Ajatuksia pärekorista

Heippahei! Taas on vierähtänyt ihan liian kauan edellisestä päivityksestä... Yritän epätoivoisesti tehdä aina välillä käsitöitä, mutta tälläkin hetkellä on (öö...) ainaki neljä projektia kesken. Että näin :D Pää on vieläki kuin pärekori, joten bear with me, tästä tulee sekalainen kuulumispäivitys.

Olen alkanut mm. koristelemaan tytsyn huoneen ovea, tekemään huopapaloista mähmämonsteria ja neulomaan pikkuisia huopatossuja. Kertoo ehkä jotain tämänhetkisen keskittymiskyvyn tasosta...

                                          Tuosta tulee joskus mähmämonsteri...

                                                    ...tuosta huopatöppöset...
 

                                                    ...ja tuosta puu.

Käsitöiden teko olisi ihan hirmu tärkeää pään koossapitämisharrastetta, mutta useimmiten jään iltaisin vaan koneelle/telkulle/sohvalle tilttaamaan ja hups, kello onkin yhtäkkiä yksitoista. Pitäisi päästä tuosta tilttailusta eroon... Peppihän menee nykyään siinä puoli yhdeksän maissa nukkumaan, joten aikaakin olisi kun vain saisi moottorit pysymään käynnissä :P

Tytsy on muutenkin kasvanut ja kehittynyt ihan hurjasti, meillä nimittäin syödään jo kiinteitä maidon lisäksi :) Lounaalla menee kasvissosetta, päivällisellä hedelmää/marjaa ja illalla vetästään vielä ennen nukkumaanmenoa puurot.

                                            "Inside"-huumoria, ehhehe :D

Jotenkin harhaisesti kuvittelin, että tuo kiinteiden aloittaminen helpottaisi syömishommia, mutta olin varmaan pöhkö kun eihän imetystä yksinkertaisempaa ruokailumuotoa ole. Toki saan tässä pikkuhiljaa itse vapauksia kun joku muukin voi lappaa soseita suuhun, mutta ajallisesti syöntiin ja kaikkeen oheistoimintaan menee taas useampi tunti päivästä. Myös sotku on välillä aikamoinen, luumusosesotamaalauksen tekoon ei nimittäin tarvita kuin sadasosasekunti ja yks kädenliike :D Eipä se kuitenkaan haittaa, on niin ihana katsoa kun toinen kasvaa ja syö kuin "isot tytöt" :) 

Liikkumisen puolesta Peppi osaa jo kääntyä ja ryömiä. Tällä hetkellä harjoittelussa on konttausasentoon nouseminen. Vatsalihastreeni on ihan käsittämätöntä ja ipanalla onki varmasti tiukempi sixpäkki kuin äipällä (jolla lihakset levahti raskausaikana joksikin tunnistamattomaksi möykyksi...). Vakioliike on "lentsikka", eli mahallaan makuulla kädet ja jalat irti maasta, jota Peppi saattaa tehdä kerrallaan parikymmentä sekuntia. Sitten noustaan käsinojaan ja yritetään välissä nostaa pyllyä. Ja sama alusta mooonen monta kertaa. Kokeilin kerran itse tuota lentsikointia, eikä se ole mitään ihan helppoa. 

Sosiaalisilta taidoiltaan Peppi osaa jo kovasti seurustella, ymmärtää jonkin verran äitin ja isin höpöhuumorin päälle, katselee mielellään kirjoja ja tykkää kun joku on lattialla mönkimässä mukana. On kyllä huimaa, miten nopeasti kehitys tuossa vaiheessa tapahtuu, ihan vastahan se oli semmoinen aina syövä tai nukkuva pikku vauveli. Tytsyn oma persoonallisuus alkaa selvästi näkyä ja on ihana tutkailla, millainen luonne sieltä pikkuhiljaa paljastuu <3 

Nyt pitäisi vissiin alkaa laittamaan päivällistä töistä palailevalle miehekkeelle. Päivällä hätäisesti väsätty schezuan-kikhernehässäkkä ei kuulemma kelpaa, lihapullia pitäisi saada. Ipanakin vielä sopivasti nukkuu (mistä vetoa, että herää heti kun oon sen tässä "ääneen" maininnu...), joten ei kun hommiin, palaillaan! 
 

 

                              

Kuuluisia viimeisiä sanoja

Tiedätte varmaan sen Kummelista/Mankelista tutun "Kuuluisia viimeisiä sanoja"-sketsin. Pikkuihmisen saavuttua taloon meillä on alettu koostaa ihan omaa sarjaa...

 Kuuluisia viimeisiä sanoja (ennen mähmäsotkua):

"Joo, se olikin vaan väliröyhtäsy! Äiti jo luuli että tulee puklu!"
"Eihän täällä vaipassa oo mitään!"
"Ei se oo tänäänkää kakannu..."
"Lyödään vaikka jätskistä vetoa, että tuo oli vaan pelkkä pieru."
"Ehhehe, äiti koppasi pissan vaippaan. Etpä onnistunu sotkemaan!"
"Niinno eihä sitä kakkaa ny varmaa enää tuukaan ku sillo aiemmin tuli se jättikakka."
"No hymyiletpä sinä nyt nii nätisti! <33"

Tarinoiden loput voitte päätellä ihan itse :D

Ovikoriste mummulle ja papalle

Jo äitienpäivän tienoilla etsiskelin kaupasta "Mummula"-kylttiä, mutta en löytänyt sopivaa. Lisäksi vielä toiveena oli, että kylttiin saisi papankin lisättyä, joten etsintä ei tuottanut myöhemminkään tulosta. Niinpä päätin sitten väsätä itse. Tiimarista löytyi söpö punossydän, nättiä marjanarua ja lintu. Äitini käsityökätköistä sain puulaatan ja kolvin kirjoittamista varten.

Nätti tuli, vaikka itse sanonkin :) Ja yllättävän edullinen ja nopea tuo oli tehdä! Äitini sanoi, että jossain huoltoasemilla semmoiset perusvalkoiset "Mummula"-kyltit maksaa 14 euroa, mutta tuolle ei tullut hintaa kuin 6 euroa (puulaatta oli toki omasta takaa).

To do

Heissan taas! Peppi vetelee (ehkä) vielä hetken sikeitä, joten kerkesin tänne bloginkin puolelle karkaamaan :) Päiviin on alkanut ilmaantua säännöllinen parituntinen, jonka aikana ehtii tehdä omia hommia kun vauva nukkuu. Yleensä se haihtuu siivoamiseen ja syömiseen, mutta muutakin puuhaa kyllä riittäisi. Käsitöitä en ole ehtinyt aikoihin tekemään, niistä onkin kertynyt varsinaine to do -lista...

Raskausaikana haaveilin, että virkkaisin itse vaunulelun ja aloitinkin sitä jo. Leluun oli(si) tarkoitus tehdä erilaisia eläimiä, joissa on sisällä rapiseva muovimuna. Aloitin ketusta, mutta eihän se mennyt ihan niinku olis pitänyt.

Joku biologiassa hippusen pätevämpi varmaan hoksaa, mikä meni pieleen -.-' Olis kannattanut googlettaa "kettu" ennen ku menee itsevarmasti kirjomaan sille vauhtiraidan naamaan...  Mies totesi vaan, että mikä kojootti tuo on :D 

Muina virkkausoperaatioina pitäisi väsätä pari vauvalahjaa. Yritin muka tehdä virkkaamalla vauvaystävällistä lelua, mutta koska se osoittautui vähintäänkin epätoivoiseksi hommaksi, päätin että teen vain koristeita. Pari normaalia amigurumia olisi siis tekolistalla.

Neulomispuolelta pitäisi tehdä loppuun Pepin vauvamyssy. Senkin aloitin raskausaikana ja melkein sain valmiiksi, mutta sitten tytsy jo syntyikin <3

Langat on muistaakseni puuvillaa ja bambua, joten menisi hyvin loppukesän myssynä. Kun vain saisin sen loppuun asti tehtyä... :P 

Muutenpa tänne kuuluu hyvää :) Arki on alkanut tasoittua ja tyttö kasvaa niin että äitiä ja isiä hirvittää. Juuri tuossa viikkasin haikein mielin pienimpiä vaatteita laatikkoon. Tilalle on tullut alkuun hurjan isoilta näyttäneitä vaatekappaleita. Niitäkin saa pitää hirveällä kiireellä, että ehtisivät olla edes muutaman kerran päällä ennen kuin jäävät pieneksi. Oli kyllä ehdottoman fiksu veto ostaa itse suurin osa vaatteista käytettynä, kun lahjana on tullut uusia niin kovasti ja pitokerrat jää monella vaatteella vähiin. Muutenkin Peppi on kehittynyt jo kovasti, jokeltelee, hymyilee ja seurustelee kuin isot tytöt ainakin :) 

Nyt pitääkin jo rientää pyykkikoneelle, pikkuneiti nimittäin herää hetkenä minä hyvänsä :) 

Koristeet ristiäiskakkuun

Tänään oli minikultsin ristiäiset. Meillä oli oikeen mukavaa ja tilaisuus oli niin ihana, että pidäteltiin miehen kanssa molemmat liikutusta. Väsäsin ristiäisiin itse kakun, ja siinä vierähtikin melkeen koko eilinen päivä + useita tunteja koristeiden tekoon.

Kukkia oli vielä kaksi lisää ja palikoiden muille tahoille muodostuu toinen ja kolmas nimi. Etunimeksi minikultsille tuli siis Peppi :)

Koko perhe alkaa olla pitkän päivän jäljiltä väsynyt, mutta ihanaa kyllä oli <3