On taas se aika vuodesta kun housut rupeavat kiristämään ja päätän parantaa ruokatapani... Tällä kertaa motivaatiota lisäsi se, että pömppöni alkoi jo kerätä ei-kaivattuja huomioita.
Aiemmista terveysintoiluistani olen huomannut ainakin sen, että kaiken maailman dieetit johtavat minulla vain asteittaiseen repsahtamiseen, ja lihispussi löytää kavereineen takaisin ruokakoriin ennemmin tai myöhemmin. Niinpä päätinkin nyt vain jättää karkit, sipsit ja mahdollisimman usein myös einekset kauppaan ja pitäytyä ns. oikeassa ruoassa. Mitään huimia painonpudotuksia en tällä nyt hae, lähinnä hyvää oloa ja sitä, ettei tarvi ostaa ihan heti uusia housuja. Syön ihan normi kotiruokaa, esimerkiksi tänään lohta ja riisiä herneenversojen ja salaattijuuston kanssa, ja koitan saada herkkupöyssit jostain, millä on oikeasti ravintoarvoa.
Köyhänä opiskelijana sitä monesti ajattelee ihan normiruokiakin herkkuina ja tätä ajattelinkin hyödyntää oikein olan takaa. Herkkuhimoon saa ostaa mm. salaattijuustoa, hyvää leipää, tummaa suklaata tai cashewpähkinöitä. Ihme kyllä vielä ei olekaan tehnyt kauheasti mieli karkkia tai sipsiä, vaan tänäänkin kuolasin Prismassa herneenversojen perään o.O Eilen kyllä pikkuisen sorruin hedelmäkarkkeihin kun avomies niitä oli ostanut minullekin asti, mutta ei ne oikeastaan olleet edes hyviä. Mitään en aio ruveta itseltäni kieltämään, koska silloin sitä vasta alkaakin tehdä mieli.
Muutenkin olen koittanut vähän säännöllistää omaa syömistäni, koska syön joskus ihan luvattoman epäsäännöllisesti. Jos verensokeri laskee liian alas, alan helposti käyttäytyä kuin uhmaikäinen lapsi ja kinuan itkun partaalla ruokaa. Kerran sanoinkin miehelle, että kohtauksen iskiessä parasta on vaan työntää burgeri poikittain suuhun: pysyn hiljaa ja saan mahan täyteen. Burgereita ei kuitenkaan ihan tuosta vaan yleensä löydy, joten tein laukkuuni pienen survival packin, jossa on cashewpähkinöitä ja tummaa suklaata. Niitä voi mättää nassuun, jos alkaa oikein pahasti verensokerit heittelehtimään.
Toiveissa olisi, että oppisin elämään edes pikkuisen terveellisempää elämää ilman jatkuvaa jojoilua mättämisen ja vyön kiristelyn välillä. Ja saamaan kicksit normiruoasta :) Jottei kuitenkaan mene ihan paasaamiseksi, niin pienenä loppukevennyksenä Soneralta saamani kiva lahja:
Ilmaisia herkkuja ei lasketa, varsinkaan viikonloppuisin ;)
Sivut
Tunnisteet
aloitus
(1)
amigurumi
(1)
amigurumit
(28)
arki
(33)
askartelu
(15)
blogi
(10)
cernit
(4)
decoupage
(3)
fail
(4)
haaste
(3)
hahmot
(8)
harrastukset
(1)
hemmottelu
(19)
hiukset
(9)
huovutus
(3)
hyvinvointi
(9)
imetys
(1)
inspis
(4)
joulu
(18)
juhlat
(8)
kauneudenhoito
(33)
kesä
(5)
kivaa
(1)
koristeet
(10)
kosmetiikka
(11)
kuvat
(1)
kynnet
(4)
lahjat
(14)
leipomukset
(8)
luonnollisuus
(26)
mail art
(1)
mielipide
(1)
musiikki
(2)
muuta höpötystä
(7)
möy
(2)
neulominen
(19)
ompeleminen
(3)
perhe
(14)
piirtäminen
(7)
pääsiäinen
(2)
raskaus
(9)
ruoanlaitto
(1)
ruoka
(12)
scrapbooking (digitaalinen)
(1)
sisustaminen
(7)
swap-bot
(6)
söpöä
(21)
talvi
(3)
tarvikkeet
(3)
tee-se-itse
(12)
tunnustus
(1)
työ
(1)
vaatteet
(3)
vauva
(6)
vauvalle
(8)
virkkaaminen
(5)
ystävät
(5)
Tietoja minusta
- Kristiina
- Rakastan askartelua ja näpertelyä, mutta teen harvemmin mitään valmiiden ohjeiden mukaan. Käsillä tekeminen on hemmottelun ohella pieni pako arjesta :)
perjantai 4. marraskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
On muuten ihan totta, että kun hetkeksi aikaa päättää vaan kokeilla "aitoa ja oikeaa ruokaa", niin ei enää tee niin paljon mitään herkkumättöäkään mieli. Itse koitan kanssa syödä vähintään kolmen-neljän tunnin välein, koska muussa tapauksessa kellään ei oo enää kivaa. Vähiten itselläni. Aina sille ei mitään voi, mutta aina voi yrittää!
Kun siitä koukusta pääsee eroon niin ne herkut (ainaki teolliset lisäainemättökarkit) maistuu ihan erille eikä houkuta enää :) Ja mulla monesti tavallinen ruoka rupeaa maistumaan paremmalle. Tuo ruokarytmi on kyllä kans ihan kaiken a ja o, harmi vaan ku siitä niin herkästi lipsuu...
Lähetä kommentti